Saksalaiset etenevät.

Tiedonannon mukaan t. k. 10 p. jatkaa saksalainen Itämeren divisioona marssiaan Helsinkiin päin ja on päässyt jo Inkoon pitäjään asti.

(12.04.1918 Pohjolan Sanomat no 38) 

Kuolemaan tuomittuja murhaajia.

Valtiorikosoikeuden 112 osastolle on työmies Thure Richard Fagerström Billnäsistä tehnyt tunnustuksen viime helmikuun alussa Inkoossa tapahtuneesta murhatyöstä, jolloin nuorukaiset Harald Furubjelke Tammisaaresta ja Oskar Holmström Odensöstä saivat punaisten toimesta surmansa. Ollessaan kotimatkalla Kirkkonummelta kohtasivat mainitut nuorukaiset maantiellä Degerbyn ja Inkoon välillä pinjaislaisen kaartilaisosaston. Heidät vietiin ensin erääseen tupaan, jossa kuulustelun toimitti Karjan-Pinjaisten punakaartin päällikkö, tehtaantyömies livari Torvinen.

Kuulustelun loputtua nuorukaiset vietiin ulos, jolloin Torvinen antoi viidelle miehelle määräyksen ampua heidät. Rauhalliseksi kunnon mieheksi tunnettu Fagerström oli silloin sanonut, että hänen oli mahdotonta ottaa osaa murhaan, kosta hän ei koskaan vielä ollut ampunut ihmistä. Torvinen oli silloin vetänyt esiin revolverinsa ja uhannut ampua hänet itsensä, ellei hän tottelisi. Tuntien Torvisen raa'an, päättävän luonteen, joka ei epäröinyt panna uhkauksiaan täytäntöön saadakseen miehensä tottelemaan, taipui Fagerström ampumaan. Nyt he viisi miestä ampuivat kukin laukauksen vankeja kohti, mutta Fagerströmin mielestä he eivät heti kuolleet, sillä yksi murhaajista oli jäänyt paikalleen muiden lähdettyä ja ampunut pistoolilla uhreja.

Oikeus tuomitsi Fagerströmin kuolemaan osallisuudestaan murhaan. Muut murhaan osalliset olivat Frans Flinck ja John Forsberg, jotka jo aikaisemmin oli tehty vaarattomiksi. Juho Lehto, joka lienee tuomittu Riihimäellä, sekä Rafael Klint, joka myöskin oli jo aikaisemmin saanut kuolemallaan sovittaa tekonsa. Päällikkö Torvinenkaan ei enää ole elävien joukossa.

(04.10.1918 Länsi-Uusimaa no 60)

Mitä on tapahtunut Vestankvarnan kartanossa Inkoossa?

Viime toukokuun 25 p:nä veivät suojeluskuntalaiset Pusulan pitäjästä 26 miestä ja 3 naista vangittuina jonnekin muualle, -- mihin, sitä ei vangittujen omaisillekaan ilmoitettu, vaikka nämä asiaa luonnollisesti epätoivoisina tiedustelivat. Myöhemmin on saatu kuitenkin tietää, että mainitut henkilöt on viety kaikki Vestankvarnan kartanoon Inkoossa, missä heidät luullaan murhatun, koskapa muuta tietoa ei heistä ole saatu.

Asia on luonnollisesti herättänyt siitä tietoissa rehellisissä kansalaisissa syvää kauhua ja katkeruutta. Viranomaisten ehdoton velvollisuus on tietenkin pikaisten tutkimusten kautta luoda valaistusta tähänkin kaameaan tapahtumaan.

(02.11.1918 Suomen Sosialidemokraatti no 42)

Inkoossa tapahtunut murha.

Mäkitupalaisen vaimo Anna Sofia Ranta, Pusulan pitäjän Karisjärven kylästä, on jättänyt oikeuskanslerille valituksen, jossa sanoo Inkoon ruotslaisten suojeluskuntalaisten, joihin oli kuululunut etupäässä nuoria poikia, ampuneen hänen tyttärensä Josefa Saksenin sunnuntaina toukokuun 26 p:nä. Murhan arvelee valittaja tapahtuneen kostonhimosta ja "valloilleen lasketusta raakuudesta". Teloitettu oli toiminut 4 viikkoa punakaartin keittäjänä työväenyhdistyksen talolla. Mitään tutkintoa tai edes alustavaa kuulustelua ei oltu teloitetun kera pidetty, eikä murhaajat edes olleet häntä tunteneet, joten murha on sitäkin kauhistuttavampi. Tuon surmatyön tapahduttua oli murhattu pantu ilman kirstua ja mitään kirkollisia menoja yhdessä 2 muun samalla tavoin murhatun naisen ja 26 samoin surmatuksi tulleen punakaartilaisen kera Inkoossa olevaan Valtionrautateiden santakuoppaan peitettynä ohuen hiekan alle.

"On selvää", jatkaa valittaja, "ettei tytärvainajani, ruoanlaittajana palvellen, olipa hänen työnantajanaan ollut vaikkapa punakaartilaiset, mitenkään tehnyt sellaista rikosta, että siitä olisi voitu kuolemalla rangaista ja varsinkin kun useat muut samalla tavoin toimineet ovat, kuten tunnettua, vapautetut tuomioistuimissa rangaistuksista. Mutta kaikkein vähimmin voi minkään lain nojalla tytärvainajaani kohdata sellainen häpeällinen rangaistusseuraamus, että hänen ruumistaan ei saisi oikealla tavalla haudata. Kuitenkin ovat suojeluskunta- ja poliisihenkilöt kieltäneet minua saamasta mainitun tytärvainajani ruumista, muuttaakseni sen edellä sanotusta santakuopasta Pusulan seurakunnan hautausmaahan".

Valitus päättyy seuraavasti: "Tämän edelläkertomani johdosta rohkenen oheenliittäen papintodistuksen, nöyrimmästi anoa, että Te herra Oikeuskansleri lain korkeimpana valvojana ryhtyisitte kiireellisesti sellaisiin toimenpiteisiin, että tyttäreni surmaajat, joiden teko törkeytensä kautta ei mahtune minkään armahduskirjankaan piiriin, koska toki kaikki julkinen murhaaminen jo tuona päivänä, jolloin useinmainittu tyttäreni kerrotulla tavalla surmattiin, oli julkisella hallituksen antamalla kiellolla määrätty lopetettavaksi, saatettaisiin ankaraan lain mukaiseen rangaistukseen teostaan ja että minulle vihdoinkin myönnettäisiin oikeus saada tyttäreni ruumis sanotusta hiekkakuopasta haltuuni ja haudata se lain määräämällä tavalla vainajan kotipaikan Pusulan seurakunnan kirkkomaahan".

(02.03.1919 Suomen Sosialidemokraatti no 51)

Aseidenetsinnän toimeenpani Inkoon suojeluskunta viime sunnuntain vastaisena yönä. Tunnetuilta punaisilta löydettiin ja otettiin takavarikkoon kolme sotilaskivääriä, ampumatarpeita, dynamiittia y.m. Eräällä kapinan ajoilta tunnetulla punakaartilaisella oli valmiiksi ladattu sotilaskivääri sänkyyn piiloitettuna.

Vaatetusavustusta köyhille. Ensi sunnuntaiksi on Inkoon kunnantalolla pidettävään kokoukseen kutsuttu kunnan köyhäinhoitoviranomaisia, kansakoulunopettajia, Martta-yidistyksen jäseniä sekä asianharrastajia keskustelemaan olisiko syytä kääntyä Suomen varattomien lasten avustuskomitean puoleen anomuksella, että kunnan vähävaraiset tulisivat huomioonotetuiksi mainitun komitean suorittaessa vaatetusavustusten jakeluaan.

Kaksi miestä kuollut.

Viime lauantai-iltana tapahtui Inkoossa, Degerbyn Työväenyhdistyksellä tappelu, joka päättyi siten, että kaksi työläistä tuli ammutuksi kuoliaaksi. Surmansa saaneet ovat Uno Häggström ja Karl Sandholm, jotka ovat veljeksiä, vaikka heillä on eri nimi. Ampuja on nimeltään Frans Österberg ja on hän parhaillaan sotapalveluksessa. Häggström kuoli heti, jotavastoin Sandholm kuoli Kirkkonummen sairaalassa 2 tuntia tapahtuman jälkeen. Hänellä oli kaksi kuulaa vatsassa. Miten tapahtuma tosiasiassa on, siitä puuttuu lähempiä tietoja. Edellä oleva on kerrottu Sv. Tidningenin mukaan.

(12.10.1920 Suomen Sosialidemokraatti no 236)

Surullinen tapaturma.

Näyttelijä Aarne Leppänen pudonnut tungoksessa junasta ja loukkaantunut vaikeanlaisesti.

Jouluaattona Helsingistä Turkuun matkalla olleen junan saavuttua Inkoon aseman läheisyyteen, sattui ikävä tapaturma, joka olisi voinut päättyä hyvinkin surullisesti, mutta näyttää tuottavan sen uhriksi joutuneelle ainoastaan tilapäistä vauriota. Niinkuin aina jouluaattona, oli juna nytkin niin täynnä väkeä, että sitä oli vielä vaunujen portaillakin. M. m. Kansallisteatterin näyttelijä Aarne Leppänen, joka oli matkalla Turkuun viettämään joulua, pakoitettu seisomaan portailla ja tungosta kun oli, putosi hän yhtäkkiä vaunusta maahan, taittaen pahasti käsivartensa. Hänet sidottiin väliaikaisesti Inkoon asemalla, missä hänen oli oltava koko päivä, ennenkuin saattoi jälleen palata Helsinkiin, mikä oli omiaan pahentamaan hänen saamaansa vammaa. Häntä hoidetaan nykyisin kirugisessa sairaalassa, mutta ei hengenvaaraa ole olemassa. Käsivarrelle voi tapaturma kuitenkin tuottaa jonkun pysyvämmänkin vamman.

(29.12.1920 Maaseudun Sanomat no 45)

Vanginnut miehen ilman syytä.

Se turvattomuus ja epävarmuus, jonka alaisia ihmiset viranomaisten ja varsinkin suojeluskuntien taholta ovat olleet, ei vieläkään näytä maassamme loppuneen. Kuvaavana esimerkkinä tässä suhteessa on kohtalo, jonka alaiseksi Uudenmaan ruotsinkielisen sos.-dem. vaalipiiritoimikunnan ja Arbetarbladetin matka-asiamies K. Henriksson joutui viime viikolla Inkoossa.

Henriksson saapui paikkakunnalle tiistaina ja oli yötä kestikievarissa. Kun hänen aamulla piti lähteä ulos, oli häntä jo ovella vastassa häiritsemässä nuori suojeluskuntalainen, kestikievarin poika. Kievarin isäntä itse vaati H:lta passia ja hälyytti puhelimella poliisin. Tämä, muuan Malmberg, saapuikin hetimiten ja aikoi hänkin röykeällä tavalla vaatia H:n passia ja nuuskia hänen mukanaan ollutta kirjallisuutta, höystäen tätä nuuskimistoimintaansa kaikellaisilla haukkumasanoina, kuten "huligaani", "yllyttäjä" j.n.e. Sitten lähdettiin viemään nimismiehen luokse, joka kuitenkin oli parhaillaan niin ahkerassa muuttotouhussa, ettei ehtinyt sanallakaan kuulustella, vaan antoi määräyksen, että H. on pidätettävä ja vietävä takaisin kestikievariin säilytettäväksi (kievari on näet samalla vanginkuljettaja) seuraavaan päivään. Keskiviikon ja torstain välisen yön joutuikin Henriksson olemaan ahtaassa vankikopissa, joka on noin 2 metriä pitkä, 85 cm. leveä ja 3 metriä korkea ja suljettiin koppi yöksi ulkopuolelta.

Sattui kuitenkin niin onnellisesti, että maaherra tarkastusmatkallaan osui torstaina Inkoon ja asettui asumaan kievariin, jonne heti saapui koko paikkakunnan yleisö. Maaherra toimitti lyhyen kuulustelun ja otti takavarikkoon muutamia kirjoja, joita lupasi lähemmin tarkastaa lääninkansliassa. Henriksson kyllä huomautti maaherralle, että kirjat ovat sisällöltään niin vaarattomia, että niitä saa ostaakin ja ihan julkisesti esimerkiksi Akateemisesta kirjakaupasta. Maaherra ei voinutkaan tehdä muuta kuin vapauttaa Henrikssonin paikkakunnan kerman ja nimismiehen suureksi ihmeeksi, joka varmaan oli arvellut taituruudellaan saaneensa uuden lisän ansioluetteloonsa. Mainita ansainnee, että nimismies kopeloi maaherran pitäessä kuulustelua Henirikssonin liivejä selitellen, että niissä pitäisi muka olla jotakin papereita, kun vaatteitten alla on rapissut.

(01.06.1921 Köyhälistön Työ no 4)

T.k. 16 p:nä, kun maanvilj. Oskar Rosenqvist Inkoon Barösundista kaivoi ojaa 16v. poikansa Birgerin kanssa ja tällöin aikoi räjäyttää tielle sattunutta kallion kappaletta, syttyikin panos liian aikaiseen. Rosenqvist sai räjähdyksessä niin pahoja vammoja, että muutamien tuntien kuluttua kuoli. Birger R. loukkaantui lievemmin, ja on hän hoidettavana Helsingissä.

(19.09.1921 Suomen Sosialidemokraatti no 215)

Sunnuntaita vastaan yöllä tapahtui Degerbyn kappelissa Solbergin työväentalon läheisyydessä ruma revolverinäytelmä. Mainitulla työväentalolla oli lauantai-iltana iltama. Yöllä klo 12 kuului tieltä, läheltä työväentaloa useita laukauksia, joiden johdosta iltamissa ollut poliisikonstaapeli ja iltamain järjestysmiehet riensivät ulos. 

Tällöin tapasivat he noin 30 metrin päässä työväentalosta maantiellä makaamassa 18- vuotiaan renki Knut Nybergin joka näytti kuolleelta. Hänessä oli kuitenkin vielä vähän henkeä, jonka vuoksi lähdettiin kuljettamaan Helsinkiin kirurgiin, mutta kuoli hän heti sinne tuotua. Niinikään oli tuotava kirurgiin eräs Theodor Rask Siuntiosta, jota Nyberg oli ampunut revolverilla vatsaan ja on R. nyt heikossa tilassa, vaikkakin hengissä. 

Kaikkiaan oli Nyberg ampunut 6 laukausta ja haavoittanut näillä edellämainitun Raskin lisäksi Nyberg nimisiä veljeksiä Siuntion Torsbystä sekä Arthur Fagerströmin Inkoosta. Haavoitetut eivät ole ampujalle sukua. Verityön tehtyään oli Nyberg, joka todistajain kertoman mukaan oli ryhtynyt ampumaan edellämainittuja ilman mitään aihetta, ampunut browning-revolverinsa seitsemännen panoksen omaan ohimoonsa. 

Ampujan taskusta löydettiin puolillaän oleva spriipullo ja toinen pullollinen vettä ja oli hän teon tehnyt ilmeisesti humalapäissään.

(30.08.1923 Karjalan Ääni no 96)

Inkoon kunnanvaltuuston päätös eläinlääkärin asettamisesta kuntaan. Inkoon kunnanvaltuusto päätti viime helmikuussa pidetyssä kokouksessa asettaa kuntaan kunnaneläinlääkärin sekä velvoittaa manttaalinomistajat hankkimaan hänelle rakennettavaa huoneustoa varten puuaineet Tästä päätöksestä valittivat muutamat kuntalaiset huomauttaen valituksessaan, että tätä varten ei oltu vielä tehty mitään kustannusarvioita eikä myöskään eläinlääkärin palkkiota oltu määrätty sekä että, eläinlääkärin asettaminen tulisi hyödyttämään ainoastaan eläinten omistajia, mutta siitä huolimatta muutkin kuntalaiset olisivat velvolliset ottamaan osaa palkkauksesta y.m. johtuviin menoihin. Kunnanvaltuusto on vaaditussa selityksessä huomauttanut, että kunnan eläinlääkärin asettaminen edistäisi eläinhygieniaa sekä siten myöskin yleistä terveydentilaa kunnassa. Maaherranvirasto onkin nyttemmin hyljännyt valituksen, mikäli se tarkoitti eläinlääkärin asettamista kuntaan, mutta sitä vastoin kumonnut sen siltä osalta kuin se tarkoitti manttaalinomistajain velvoittamista hankkimaan puuaineet kunnaneläinlääkärin asuntoa varten, koska valtuustolla ei ole oikeutta tehdä sellaista velvoitusta.

Eräänä päivänä viime viikolla ajaessaan Lohjan asemalle polkupyörällä siviilipuvussa, kohtasi eräs poliisikonstaapeli maantiellä moottoripyörän sivuvaunuineen. Tämä ajoneuvo ja sen kaksi miehistä ajajaa herätti epäluuloja, jonka vuoksi poliisi kääntyi heitä seuraamaan. Jäljet johtivat lopulta metsään, missä epäluulonalaiset ajajat tyhjensivät paraikaa kanistereita ajoneuvostaan. Poliisi ilmoitti ammattinsa ja komensi "kädet ylös". Kun uudistetutkaan kehoitukset eivät auttaneet ampui hän revolverillaan varoituslaukauksen ilmaan. Toinen salakuljettaja yritti tällöin vastaamaan ampuma-aseellaan, jonka vuoksi konstaapeli ampui toisen kerran kohti ja kuula sattui uhkaajaa vatsaan.

Poliisi joutui pahaan välikäteen, sillä hän tahtoi viedä haavottuneen lääkärille, mutta ei olisi halunnut jättää saalistaankaan metsään. Kun haavottuneen toveri osoitti olevansa halvattu kykenemättä kävelemään, ja kertoi, ettei hän osannut hoitaa moottoriakaan, lähti poliisi polkupyörällään hakemaan tri Kailaa. Ennen lähtöään otti hän salakuljettajilta lupauksen, että he odottaisivat lääkärin saapumista. Poliisi saikin tohtorin heti käsiinsä ja he molemmat kiiruhtivat taistelupaikalle haavottunutta avustamaan, sillä oli pelättävissä, että verenvuoto tuottaisi tuhoa. Mutta heidän hämmästyksensä ei ollut vähäinen kun he eivät enää löytäneet metsästä jälkeäkään miehistä, pyörästä eikä lastista. Halvattu oli nähtävästi saanut liikkumiskykynsä ja oppinut ajoneuvoakin ohjaamaan sekä pelastanut veljensäkin kiinnijoutumasta. Salakuljettajat nim. olivat Östermanin veljeksiä Degerbystä.

Salakuljettajista ei löytynyt enää jälkeäkään, oli kuin maa olisi heidät niellyt. Asiasta ilmoitettiin nimismiehelle, joka luullen karkurien matkustaneen Helsinkiin, ilmoitti heti Helsingin poliisille asiasta. Mutta maantielle vahtiin asettuneet Helsingin poliisitkaan eivät nähneet karkureiden Helsinkiin saapumista. Mutta Helsingin poliisit eivät antaneet itseään pettää. He kääntyivät sairaaloihin kyselemään, oliko epäiltyä haavoittunutta niissä nähty ja niin saatiin kirurgista haavoittunut kiinni. Hänen tilansa ei onneksi ole hengenvaarallinen.

Nimismies on sittemmin takavarikoinut moottoripyörän veljesten kotona. Miten haavoittunut on päässyt Helsinkiin samoin kuin juttu kokonaisuudessaankin tutkitaan Lohjan syyskäräjillä, jotka alkavat huomenna tk. 20 päivänä.

(21.08.1924 Turunmaa no 192)

Kuolema seurauksena.

Torstai-iltana oli muutamia nuoria miehiä ja naisia saapunut Inkoon asemalle, jossa parhaillaan pidettiin jonkinlaisia markkinoita. Tällöin sattui renki Sigfrid Sköld jostakin syystä menemään raiteille, juuri kun juna oli tulossa asemalle. Seurauksena oli, että hän jäi junan alle, jolloin hänen molemmat kätensä katkesivat. Loukkaantunut tuotiin samalla junalla Helsinkiin ja vietiin sairaalaan, mutta kuoli hän heti perille saavuttua. Vainaja oli 28-vuotias.

Eräs vanhahko tiedonanto monnista. Ruotsalaiselta eläintieteen professorilta L. A. Jägerskiöldiltä sain äskettäin hänen käydessään Helsingissä kuulla, että monni (Silurus glanis) lienee kerran tavattu läntisellä Uudellamaalla. Hän ilmoitti, että entinen appivainajansa, Inkoossa olevan Fagervik-tilan entinen isäntä, fil. tri vapaaherra Edv. Hisinger, tunnettu luonnontieteilijä, (s. 16. 7. 1832, k. 23. 10. 1904) on kertonut hänelle nuoruudessaan nähneensä vastapyydetyn ison monnin (kalastaja oli sanonut pyydystäneensä »itse pirun»). Prof. J. oli kertomuksesta saanut sen käsityksen, että kala oli saatu Fagervikissä tai jostain läheisestä järvestä, ei meren lahdesta. Tapaus oli varmaan sattunut ennen vuotta 1858, todennäköisesti monta vuotta aikaisemmin. K- M. L.

(01.01.1925 Suomen kalastuslehti no 5)

Rettelöiviä puhelinyhtiöitä oikaistaan.

Ingå Telefonaktiebolagin valituksen johdosta siitä, että Karis Telefonaktiebolag ja Lojo Telefonaktiebolag ovat kieltäytyneet välittämästä kaupunkienvälisiä puheluja Inkoosta, on kulkulaitosministeriö kehoittanut Uudenmaan läänin maaherraa määräämään viimeksimainitut puhelinyhtiöt viipymättä, niille myönnettyjen toimilupien menettämisen uhalla, uudistamaan katkaistut yhteydet Inkoon telefoniyhtiön puhelinjohtoihin, niin että yhdysliikenne puheenalaisilla johdoilla voi esteettömästi jatkua. Mitä tulee Inkoon yhtiön johtojen liittämisehtoihin sekä puhelinliikenteen harjoittamisehtoihin ja -tapaan mainituilla linjoilla, niin ovat Karjan ja Lohjan yhtiöt oikeutetut, kumpikin puolestaan, lain säätämässä järjestyksessä jättämään tätä koskevan riidan kulkulaitosministeriön ratkaistavaksi.

(16.09.1925 Helsingin Sanomat no 250)

Paljon käärmeitä on tavattu Inkoon aseman lähellä maantietöissä, jopa aina 1 ½ metrin syvyydeltäkin. Mainitulla paikalla siirretään maantietä toiseen paikkaan ja sitä varten suoritetaan maankuivaustöitä. Eräänäkin päivänä tavattiin 150 käärmettä, useimmat vaskikäärmeitä.

(13.11.1925 Liitto no 261)

Bentsiiniasemat maaseudulla. Uudenmaan läänin maaherra on oikeuttanut kauppias Rainer Ilanderin Inkoon pitäjästä rakennuttamaan Inkoon kirkonkylään bentsiiniaseman, johon kuuluu 4,000 litraa vetävä maanalainen säiliö.

(01.04.1926 Helsingin Sanomat no 89)

Leppänen teki ankaraa vastarintaa pidätettäessä.

Kuten Uudessa Aurassa t .k. 11 pnä kerrottiin karkasivat Turun keskusvankilasta edellisen päivän aamulla kuritushuonevangit Vilho Ilmari Timonen ja Aleksander Leppänen. Tarmokkaihin takaa-ajotoimenpiteisiin ryhdyttiin heti kun karkaaminen oli huomattu ja ovat nämä nyttemmin johtaneet tuloksiin. Tiistain illalla myöhään vangittiin nimittäin Inkoossa molemmat karkurit.

Karkureitten kiinniotosta saimme eilen Inkoon nimismieheltä seuraavat tarkemmat tiedot. Pidätyksen, toimitti poliisikonstaapeli Albert Öhman ja hänellä oli apuna palstatilallisenpojat Sven ja Ture Bäckström. Pidättäjät tapasivat karkurit noin klo 11 aikaan illalla metsästä lähellä Täkterin rautatieasemaa. Leppänen teki pidätettäessä mitä ankarinta vastarintaa ja oli hänellä aseenaan kokonaista kolme puukkoa. Poliisikonstaapelin ja Leppäsen painiessa kaatuivat molemmat ja Leppäsen kaatuessa alle sattui hänen olkapäänsä kiveen niin pahasti, että hänet oli myöhemmin vietävä kunnanlääkärin käsiteltäväksi. Kun Leppänen oli saatu käsirautoihin pidätti poliisi myös Timosen, jolla oli aseenaan kirves. Asettaan hän ei kuitenkaan käyttänyt. Karkurit jätettiin pidätyksen jälkeen vanginkuljettajan huostaan ja vietiin seuraavana päivänä Helsingin lääninvankilaan. Turkuun tuodaan vangit tänään.

Karkurit kertoivat metsien halki kulkien saapuneensa Inkooseen. Timosella oli edelleen päällään vangin puku, joka kuitenkin oli tuhrittu kimröökillä melkein mustaksi.

Mainittaakoon, että Leppänen on kerran aikaisemmin karannut ja pidätettiin hänet tällöin naisen pukuun pukeutuneena rautatievaunun portailla istumasta.

(23.06.1926 Mikkelin Sanomat no 71)

Kun pari Inkoolaista herraa oli ajelulla Tammisaaressa viime perjantaina illalla, niin ajoivat he lähellä pakkotyölaitosta täydellä vauhdilla ojaan kohti puhelinpylvästä. Auto, Ford-cupé, teki kokokäännöksen ja rikkuuntui pahoin. Miehet sensijaan jäivät vahingoittumattomina ihmettelemään, että mistä voi johtua, että auto on päin kaupunkia, vaikka he juuri sieltä olivat tulossa ja miksi auto ei ota lähteäkseen liikkeelle. Paikalle joutuva poliisi otti heille asian selvittääkseen ja korjasi sitä varten herrat polisikamarille.

31.08.1926 Länsi-Uusimaa no 66

Surullinen tapaus Inkoossa.

Sunnuntaiaamuna varhain tapahtui Inkoossa auto-onnettomuus, josta olisi voinut olla vakavampiakin seurauksia. Kello ½6 aikaan ajoi nim. eräästä tanssitilaisuudesta palaava viittä henkilöä kuljettava auto valtamaantien syrjässä olevaa puhelinpylvästä vastaan Inkoon aseman lähellä. Kovaa vauhtia kulkenut auto viskautui alas jyrkkää tienreunaa ja kaatui. Aivan kuin ihmeen kautta ei kukaan autossa olleista loukkaantunut. Autoa oli ajanut maanviljelijän poika Bertil Lindgren Inkoosta ja hän otti tapahtuman kovin pahakseen. Kun auton tielle nostamisyritys oli epäonnistunut, meni Lindgren läheisyydessä olevaan kotiinsa ja ampui sotilaskiväärillä luodin ohimoonsa ja kuoli heti. Lindgren oli ainoastaan 18 vuoden ikäinen.

Väkijuomia takavarikoitu Inkoon saaristossa

2,500 I. pirtua ja 2 laatikkoa konjakkia.

Poliisiviranomaiset takavarikoivat t.k. 11 p:nä eräästä lukitsemattomasta kellarista Inkoon ulkosaaristossa sijaitsevalla Porsön saarella 2,500 l. spriitä ja 2 laatikkoa konjakkia. Tämä saari on tunnettu salakuljettajien tyyssijana ja sen asukas kalastaja Frans Eriksson on aikaisemmin tuomittu rikoksesta kieltolakia vastaan.

(15.11.1927 Kaiku no 264)

Viime tiistaiaamuna saivat Inkoon poliisiviranomaiset vihiä, että eräs auto oli lähtenyt Inkoon luona olevalta rannikolta pirtulastissa. Poliisit asettuivat vahtiin ja havaitsivatkin jonkun ajan kuluttua auton, joka ajoi hurjaa vauhtia. Syntyi kova takaa-ajo, jolloin poliisiauto vaikeassa tien käännöksessä ajoi ojaan, mutta sai siitä huolimatta auton pidätetyksi. Autoa ohjasi autonkuljettaja Allan Streng Virkkalasta. Kuljettaja autoineen pidätettiin ja joutuu hän vastaamaan salakuljetuksesta Inkoon käräjille.

(24.08.1928 Uusmaalainen no 63)

Suurenlainen pirtutakavarikko Inkoon saaristossa.

Maanantaita vasten yöllä huomasi tullimoottorikaateri NV 33 Inkoon saaristossa suuren moottoriveneen hyvää vauhtia ja nähtävästi täydessä lastissa tulevan mereltä. Takaa-ajo alettiin heti, mutta ennenkuin tullimiehet olivat ehtineet saada veneen käsiinsä, pääsivät sen miehistö, pari tai kolme miestä, maihin erääseen saareen, josta heitä ei enää voitu löytää. Vene sitä vastoin, joka oli melkein uusi ja erittäin, hyvässä kunnossa, takavarikoitiin ja tuotiin lasteineen, noin 2,600 litraa spriitä (260 kanisteria) tiistaipäivällä Hankoon,.

(23.08.1928 Turunmaa no 195)

Harvinainen häkämyrkytysonnettomuus Inkoossa.

Pitäjän kappalainen, pastori Ahlblad kuollut saunaansa.

T.k. 7 p :n iltana kuoli Inkoossa omassa saunassaan Inkoon kappalainen, pastori Arthur Edvard Ahlblad häkämyrkytykseen.

Pastori Ahlblad oli sanottuna iltana klo 6 aikaan aikonut mennä kylpemään yhdessä erään maanviljelijän kanssa. Kun maanviljelijää ei kuulunut, lähti A. yksin saunaan. Puolen tunnin kuluttua saapui mainittu maanviljelijä kiirehtien perästä saunaan. Sinne ei hän kuitenkaan päässyt, sillä ovi oli lukittu. Tämän jälkeen palasi hän takaisin kotiinsa. Kun pastori Ahlbladia ei alkanut kuulua saunasta, arveli hänen äitinsä hänen lähteneen jonnekin mainitun maanviljelijän kanssa. Lauantaiaamuna, jolloin pastorin vuode havaittiin koskemattomaksi ja pastori yhä poissaolevaksi, heräsi kuitenkin epäilyksiä, että jotakin ikävää on tapahtunut Tällöin mentiin saunaan ja murrettiin sen lukossa oleva ovi. Saunan lattialta löytyi pastori Ahlblad kuolleena puolipukeissaan. Paikalle kutsuttiin heti lääkäri, joka totesi A:n kuolleen häkämyrkytykseen.

Pastori Ahlblad oli syntynyt Helsingissä heinäkuun 26 p:nä 1892 ollen siis kuollessaan vasta 36-vuotias. Hän tuli ylioppilaaksi 1913 ja vihittiin papiksi 1918. Pastoraalitutkinnon suoritti hän 1923. Inkoon kappalaisena ehti hän toimia kahden vuoden ajan. Pastori Ahlbladia jäivät lähinnä suremaan iäkäs äiti sekä kaksi sisarta.

(15.09.1928 Lahti no 107)

Tullimiehet tekevät hyvä kaappauksia.

Aikoi ampua merkkiraketln, mutta laukaisikin kovan panoksen.

Myöhään viime torstai-iltana takavarikoi tullimoottori N.W. 33 Inkoon saaristossa erään moottoriveneen, jossa oli 3,000 litraa spriitä. Takaa ajettaessa aikoi muuan tullimiehistä ampua merkkiraketin, mutta laukaisikin erehdyksestä, kuten ilmoitetaan, kovan panoksen, joka osui erästä pirtumoottorissa ollutta miestä päähän. Haavoitettu vietiin kiireimmiten Inkoon kunnanlääkärin luo, joka totesi luodin osuneen nenän tienoille ja tunkeutuneen päähän silmän alitse, jossa tapauksessa laukaus ei johtane kuolemaan. Mies toimitettiin sitten Marian sairaalaan, Helsinkiin, josta hän on kotoisin. Luotia ei luultavasti tulla päästä poistamaan.

(24.10.1928 Uusi Aura no 292)

Muuan rihkamakulkukauppias oli juopottelemassa Inkoossa, seurassaan pari jätkää. Hankkiuduttuaan rnatkustamaan Helsinkiin, tarjoutuivat juomatoverit matkustamaan samassa autossa. Kauppias ei osannut ruotsia, jota autonkuljettaja taisi. Täten saivat toverinsa oikeuden antaa autoilijalle määräyksiä. Tultuaan Lohjan kauppalan ja aseman väliselle metsätaipaleelle tiistaina klo 3 ip. pysäyttivät jätkät matkan teon, maksoivat ajurille ja hänen poistuttuaan kävivät käsiksi kauppiaaseen etsiäkseen rahoja hänen taskuistaan. Temmellyksessä onnistui kauppiaan päästä juoksemaan karkuun, mutta hänen noin 4000: - arvoinen tavaravarastonsa kantolaatikkoineen jäi ryöstäjäin saaliiksi. Tihutyön tekijäin jäljillä ollaan.

(31.05.1929 Uusmaalainen no 40)

Viime viikon lopulla ajoi eräs nainen Inkoosta Grabackan mäessä lujaa vauhtia ja teki täydellisen kuperkeikan, mutta vaikka auto sai tuntuvia vaurioita pääsi ohjaajatar kuin ihmeen kautta vauriotta.

09.08.1929 Uusmaalainen no 59

Hengenvaarallinen varoituslaukaus

Hämäräperäinen verinäytelmä eilen Inkoossa.

Eilen illalla tuotiin Helsingin kirurgiseen sairaalaan kaksi työmiestä, joita jossakin tappelussa Inkoon saaristossa sijaitsevassa Ramsö-nimisessä talossa oli ammuttu vaikeanlaisesti. Toista miehistä, metsätyömies Juho Nurmista oli ammuttu vatsaan hengenvaarallisesti, ja toinen taas, metsätyömies Otto Rantanen, oli saanut luodin jalkaansa. Ramsön talossa suoritetaan parhaillaan metsänhakkuutöitä, minkä takia sinne on saapunut runsaasti vieraspaikkakuntalaisia työmiehiä. Eilen päivällä oli miesten kesken syntynyt viinaksien vaikutuksesta tappelu. Kahakan aikana oli joku, luultavasti työnjohtaja, ampunut erään oven lävitse, peloittaakseen tappelijoita, mutta oli luoti sattunut vahingossa yllämainittuihin miehiin. Turun pikajuna, joka tapauksen johdosta pysäytettiin Inkoon asemalle, toi miehet Helsinkiin saamaan hoitoa. Inkoon kruununnimismies O. j. Less aloitti heti tutkimukset asiassa. Tänään päivällä ei tutkimuksista vielä voitu mitään ilmoittaa, sillä nimismiehen oli virka-asioiden takia täytynyt matkustaa muualle. Huomenna saataneen tähän hämärään tapaukseen lisävalaistusta.

(14.10.1929 Suomen Sosialidemokraatti no 279)

Kaamea löytö Inkoossa. Toista vuotta sitten katosi spriinhakumatkallaan Inkoossa konttoristi Herman Stigell. Nyttemmin on hänen mätänemistilassa oleva ruumiinsa löydetty metsästä erään puun juurelta, johon hän on hirttäytynyt. Hänen päänsä löydettiin noin 300 m päässä tapahtumapaikalta, jonne luultavasti ketut ovat sen kantaneet. Stigell oli syntynyt Helsingissä 1889 ja oli perheetön.

(16.01.1930 Käkisalmen Sanomat no 5)

Häikäilemätön teko Degerbyssä.

Kun poliisikonstaapeli Carlsson viime lauantaina klo puoli 12 aikaan yritti Degerbyssä Uudellamaalla pidättää erästä spriiautoa, jossa oli 4 henkilöä, syntyi auton pysähdyttyä hänen ja autosta ulos tulleen tunnetun spriinkuljettajan Kroosin kesken käsikähmä. Kun Kroos joutui tällöin alakynteen, ampui eräs toinen spriinkuljettajista, nimeltään Sundström, konstaapeli Carlssonia mauserpistoolilla neljä kertaa. Kuulat haavoittivat häntä niin pahasti, että hänen tilansa on miltei toivoton. Poliisi Carlssonia hoidetaan Helsingin kirurgisessa sairaalassa. Kaikki autossa olleet neljä henkilöä pidätettiin ja auto takavarikoitiin. Siitä tavattiin pieni määrä spriitä.

(28.10.1930 Käkisalmen Sanomat no 122)