Suomen Sanomia.

Näissä Sanomissa on tämän vuoden 48:sa N:o:sa kirjoitettu susista, jossa myöskin yksi Valistuksen ystavä on neuvonnut, kuinka se olisi mahdollinen, jos ei peräti ulosjuurittaa, kuitenkin vähentää näiden pahantekiöiten joukkoa. - Toivotettava olisi tämä tarpeellinen asia; mutta sen pahempi! Että Maakunnan Asuvaiset, tässä niinkuin monessa muussa tarpellisessa toimituksessa ovat aivan kuolimattomat. - Kuinka tosi se valitus on, että Sudet näinä aikoina ovat lisääntyneet ja sentähen myöskin tekevät enämmin vahinkota kuin muinoin, siitä on tässä Pitäjässä Surullinen todistus: koska joka haaralta Pitäjässä kuului valituksia surmista, kuin Sudet matkaansaattoi, ja myöskin Keisarill. Huoneenpidon Seuran pyynnön jalkeen, että ylösantaa, mitä merkillistä maakunnassa tapahtui, päätin minä että Katekismus Lukusiossa Pitäjässä, joka kylässä ylöskirjoittaa ne vahinkot kuin vuonna 1823, oli Susilta tehty. - Ja se oli uskomatoin suuri. 10 Hevoista, 6 Varsaa, 8 Härkää, 23 Lehmää, 5 Vasikkaa, 364 Lammasta ja 18 Sikaa - oli Susien vuotinen saalis, ainoastaan tässä Pitäjässä; ja vissi on, ettei kaikki tullut ylösannetuksi - Julkisessa Kirkonkokouksessa on tämä ylöskirjoitus 4:nä päivänä Huhtikuussa Pitäjän miesten edessä ylösluettu ja allekirjoituksilla vahvistettu, niinkuin myös ulosveto lähetetty sekä Maanherran Viralle Hämeen linnassa, että K. Huoneen Hallituksen Seuralle Turussa.

Kotimaalta.

- Suomi Sanoma lehdessä luetaan: Jo toissa kevännä löysivät lapset ja ojankaivajat, alavalla niityllä Ingarskilan kylässä, Ingån pitäjäässä, Jonnes tilan maalla, suurempia ja pienempiä palasia meri kiviä (Bernsten), joita halvalla hinnalla möivät kylissä, mihin saivat. Viimein joutui puhet tästä tänne Helsinkiinki, jollon esivalta lähetti vuorentutkian (Bergmästarin) Hartwallin sinne tarkemmin tätä asiata kuulustelemaan. Näinä päivinä sieltä takasin palattuansa on hän sieltä tuonut muutamia meri kiviä jotka ovat hyvin punertavia, ikään kuin hartsin näkösiä, ja joita siellä löytyy turpeen ja mullan alla, saviperäsellä niitty maalla, noin 8 kyynärän laajudella. Suomessa ei ole milloinkaan ennen löydetty sellaista kiveä.

(21.10.1848 Maamiehen Ystävä)

Ingossa, länsipuolella Helsinkiä, oli 20 päiv. elok. 1 vihollisen laiva ja kanuunavene paneuneet ankkuriin saaristossa, ja 100 merisotamiestä noussut Elgsjö saarelle, josta veivät eläimiä. Samana iltana ulkousivat molemmat laivat merelle.

- Degerbyn saarnahuonekunta Ingon pitäjässä on 18 p. viime helmik. armossa sallittu myös päästä eri kappeliksensa, joka vapautetaan Ingon emäkirkon rakennuksessa ja ylläpidossa osaa ottamasta sekä myös emäkirkon kappalaiselle ja kirkonpalvelijoille palkkaa maksamasta niinpian kuin nykyiset eroavat viroistansa. Kappalainen Degerbyssä, jonka seurakunta saapi ensi kerran kutsua ilman vaalitta, tulee saamaan paitsi seurakunnan rakentamaa ja ylläpitämää kartanoa, kultaki tilalta eli savulta 21½ kappaa rukiita, elake- ja merimiehiltä sekä maatorppareilta, hantverkkareilta, kalastajoilta ja muilta heidän vertaisilta 25 kop. kuin myös muonatorppareilta, loisilta ja heidän vertaisilta 15 kop., tullen isännät näistä maksuista vastaamaan, ja luetaan kappalaisen näin tulevan saamaan vuosittain 61 tynnyriä 9 kappaa rukiita. Degerbyn kappeli-seurakunta saapi 3:nnen osan Ingon pitäjälle määrätyistä viinijyvistä.

(10.04.1863 Suometar no 28)

Haettavana kätilömen virka Ingon pitäjässä, jota seuraa 40 hop. ruplaa vuotista palkkaa, 60 päivän kuluessa syyskuun 24 päivästä. Paitsi sitä otetaan samaan pitäjään muurari ja satulamaakari, jota haluavaiset pyytäkäät.

(30.09.1865 Sanomia Turusta No 80)

- Kunniamerkki. Maakauppias Ingossa H. J. Lindén sai venäläisten pääsiäisen aikaan H. M. Keisarilta hopia-rahan kaulaansa "hyödyllisistä toimista". Maaliskuun 3 p. oli Linden jo kuitenkin hirttänyt itsensä."

(23.04.1874 Hämäläinen no 16)

Romaani tosi-elämästä. Vuonna 1879, heinäkuun lopulla nähtiin Ingon pitäjässä eräs naisihminen vaeltavan maantietä pitkin Tammisaarelle päin. Hänellä oli noin vuoden vanha lapsi käsivarrella. Hän puhui suomea ja oli 25 vuoden paikoilla iästään. Pian sen jälkeen löyttiin Ingon pappilan yrttitarhasta noin vuoden vanha poika lapsi, arvattavasti tuon oudon naisen jättämä, vaikkei naista millään etsimisellä tavattu. Lapsi otettiin kasvatettavaksi kunnan maksulla, vaan oli alussa sangen kivulloinen. Lääkärin tutkinnon mukaan oli se viimeisaikoina elänyt paljaista mustikoista ja puolanraakiloista. Jonkun ajan perästä tointui poika kuitenkin. Ja kun ei mitään tietoa saatu lapsen vanhemmista eikä siitäkään, oliko hän edes kastettu, kastettiin hän löytölapsena ja sai nimen Otto Edward ja liikanimekseen Främling (Muukalainen). Eräs urkujenpolkian leski Sofia Lundström otti pojan huostaansa ja rupesi kasvatusäidiksensä. Kasvatti ja kasvatus-äiti suostuivat hyvin toisiinsa. Jälkimmäinen tunnusti paikkakunnan nimismiehelle, että hän ennen kuolisi, kuin luopuisi pojasta.

Vaan sittemmin on tapahtunut, etta eräs nainen, nimeltään Johanna Holmgren, kotoisin Ruotsniemen kylästä Porin maanseurakuntaa, on tunnustanut Ulvilan nimismiehelle murhanneensä läpsensa. Hän on sanonut jättäneensä sen erääseen yrttitarhaan Helsingin ja Tammisaaren välillä. Ravinnon puute oli ollut syynä tähän rikökseen. Han oli nyt joutunut tunnon vaivaan ja tullut itse ilmoittamaan rikoksensa. Asiaa tarkemmin tutkittaessa selveni että Otto Främling oli Johanna Holmgrenin poika, joka siis oli pelastunut kuolemasta.

(25.06.1881 Hämäläinen no 50)

Kilpapurjehduksessa Porsön luona Inkoon saaristossa oli huono tuuli, jonka tähden ei voitu jakaa mitään palkinnoita. Päätettiinkin sen tähden uudistaa kilpapurjehdus eilen. Kilpailuun saapuneista aluksista sai kuitenkin luotsin A. Åhmanin Mikkelin saaresta vene 50 markan palkinnon erinomaisesta merikelvollisuudestaan ja varustuksistaan. Kilpapurjehduksen palkintotuomareiksi oli valittu Uudenmaan purjehdusseuran päällikkö everstiluutnantti A. Moberg, everstiluutnatti L. Högström, kivenhakkaaja W. Bergman ja kalastaja Wickström. Aluksien varustuksien tarkastajina ja palkinnon määrääjinä oli veneenrakentaja E. Wegelius, kivenhakkaaja W. Bergman, kalastaja Wickström ja luotsinvanhin Boström.

(22.07.1884 Suomalainen Wirallinen Lehti no 168)

- Ryöväys ja haavoitus. Viime torstaina kello 5 aamulla toi konstapeli Melits 2:seen polisikonttoriin juopuneen miehen, joka ilmoitti olevansa renki Karl August Sundell Degerbyn kappelista Inkoon pitäjää. Sundell kertoi että hän yöllä oli joutunut muutaman tuntemattoman ajurin seuraan ja siten menneet erääsen paikkaan, jota hän ei löytänyt, mutta jossa sanoi olleen kolme naista. Siellä juotiin kovasti olutta, ainakin 10 mk edestä. Talosta ulostultua oli ajuri, jonka hevonen oli portilla, alkanut repiä ja lyödä Sundellia. Siitä pääsi hän pakoon, vaan ajuri juoksi perästä, sai muutaman kallion kolossa hänet kiinni, löi kivellä neljä suurta verihaavaa päähän, kuristi kurkusta, painoi polvillansa rintaan ja ryöväsi hänen povitaskustaan noin 30 mk sisältävän rahakukkaron, sekä pötki sitte pakoon. Tämän johdosta sekä järjestys- etta etsivät konstapelit paikalla alkoivat tutkinnan ja saivat tietää että "seura" oli ollut Kalastajankadun talossa n:o 8, naisten Hilma Selander'in, Vilhelmina Lindqvist'in ja Eva Kristina Holmbergin luona, jotka polisille kielsivät ketään heillä olleen. Onneksi kuitenkin, polisin siellä ollessa, tuli eräs mies juomaa hakemaan, joka tunnettiin ajurin n:ro 121 rengiksi Robert Johanssoniksi. Epäluulo kääntyi häneen, ja kun Johansson'in taskut tarkastettiin, löydettiin sieltä Sundellin kukkaro ja siinä 20 mk 3 p:niä. Johansson vangittiin ja Sundell vietiin yleiseen sairashuoneesen sidottavaksi. Haavat eivät tällä kertaa liene hengelle vaaralliset.

(14.11.1885 Uusi Suometar no 265)

Ensin nainen, sitten mies! 

Finl:lle on kerrottu seuraava juttu: Jonkun vuoden ajan on eräs nuori nainen palvellut karjapiikana Kullan talossa Inkoon pitäjässä, mutta useista syistä on epäilty hänen kuuluvan urospuoliseen sukuun. Paitsi kaikkea tätä syntyi riitoja isäntäväen ja palvelijan välillä; näistä seurasi luonnollisesti, että jälkimäinen sai eron palveluksestaan. "Karjapiikamme" meni nyt palvelemaan eräälle läheiselle tilalle taasen karjapiiaksi, mutta täällä tuli hänen sukupuolensa ilmi ja entisen karjapiian täytyi ruveta rengiksi.

Sunnuntaina t. k. 3 p:nä läksi kaksi kesälomalla oleskelevaa kirjanpainajaa erään torppari Wasströmin kanssa merikotkan pesälle, jonka mainittu torppari tiesi löytyvän eräällä saarella Inkoon pitäjässä Hagen kylässä. Pesälle tultua nähtiinkin kaksi kotkaa korkean männyn latvassa. Parin laukauksen perästä katosivat nämät pesään. Seurassa oleva poika kiipesi silloin puuhun ja ajoi linnut pois pesästä, jolloin yksi niistä haavoitti häntä jotenkin tuntuvasti käsivarteen. Yksi kotkista, joita oli kolme, pääsi karkuun, kun ei uskallettu pojan tähden ampua, vaan kaksi näistä, jotka vasta hyvin kömpelösti voivat lentää, saatiin elävänä kiinni. Eivät poikaset sentään kovin pieniä olleet, siiven kärkien väli kun on yli kahden kyynärän. Emäkotkia ei näkynyt.

(07.07.1887 Turun Lehti no 78)

U. S. kertoo: Suomen kaarti, kuten tiedämme, palasi äskettäin Venäjältä kotiin. Seuraavana päivänä sai luutnantti X kutsun tulla päivällisille erään rouvan luo. Mutta kun tärkeät virkatoimet estivät häntä kutsua noudattamasta, lähetti hän Inkoon pitäjästä kotoisin olevan sotamiehen tästä rouvalle ilmoittamaan. Kun rouva ei suomea osannut, piti sananviejän näet, olla "ruotsalaista rotua". Samalla käskettiin sotamiehen ottamaan luutnantin portöri mukaansa, jotta yhdellä tiellä voisi tuoda päivällisen luutnantin ruokapaikasta kotiin.

Sotamies meni neuvotun rouvan luo, ilmoitti luutnantin esteen ja sanoi, etta luutnantti lähetti portörin, jotta rouva voi siinä päivällisen lähettää. Tämmöisestä rouva ensin vähän hämmästyi, mutta täytti astiat kumminkin parhaan mukaan. Kun luutnanttia ihmetytti ruokalajien hyvyys, kysäisi hän sotamieheltä, mistä ihmeestä hän tänään ruokaa noutikaan. Tämä hyvin viattomastl selitti että niin ja niin hän teki. "Pöllö", ärjäsi luutnantti ja lisäsi: "tuossa on 5 markkaa, mene leipuriin ostamaan suuri rinkelo ja vie se sitten rouvalle."

Sotamies meni leipuriin, osti rinkelon ja meni rouvan luo sekä sanoi: "herra luutnantti lähetti tämän". Rouva otti rinkelon kiitollisuudella vastaan ja tahtoi sotamiehelle antaa markan juomarahaa. Mutta tämä luuli rouvan aikovan rinkeloa maksaa. "Ei se riitä" - sanoi sotam. - "rinkelo maksaa 5 markkaa". Taasenkin hämmästyi rouva mutta yhtä hyvin pisti hän rahat sotamiehelle, joka ne heti vei luutnantilleen. "Mitä tämä on?" - Kysäsi luutnantti. "No, se" - vastasi sotamies hurskaalla totisuudella - "on rinkelon hinta. Rouva ei olisi maksanut kuin yhden markan, vaan minä vaadin koko maksun".

(30.08.1887 Ilmarinen no 101)

Kuinka sellaiset henkilöt köyhäinhoitoa väärinkäyttävät, jotka, jos laiskuutta ei olisi olemassa, hyvin voisivat itseänsä elättää, näkyy seuraavasta, joka N. Pr:ille on Inkoosta kerrottu. Tämä kunta avasi noin vuosi takaperin köyhäinhuoneensa; silloin oli seurakunnassa yli seitsemänkymmentä (70) avunsaajaa, joista useimmille tarjottiin paikka laitoksessa, vaan ainoastaan muutamat noudattivat kutsumusta. Henkilöt, jotka 10 tahi 15 vuoden kuluessa olivat saaneet täydellista vaivaisapua omalla työllänsä mitään hankkimatta, alkoivat mieluummin työtä tehdä ja itseänsä elättää, ja he ovat osoittaneet työhön kykenevänsä. Nyt kunnassa ei ole edes 20 avunottajaa. Näille, jotka todella ovat avun tarpeessa, voidaan nyt antaa sitä parempi hoito ja elatus. Köyhäinhuoneessa esim. annetaan joka päivä kahvia, ja hyvää maitoa saadaan myöskin laitoksen omasta karjapihasta. Vaan laiska ja huolimaton pelkää kuitenkin siistiä ja järjestystä noudattavaa laitosta.

(16.03.1888 Päivän Uutiset no 64)

- Rohkea varkaus. Toispäivänä k:lo 4 ajoissa j. pp. oli eräs talollisen tytär Inkoossa jättänyt hevosensa ja kuormansa seisomaan Fabianinkadun talossa n:o 11 olevan viinakaupan edustalle. Tehdessään kauppoja puodissa piti tyttö ikkunasta silmällä kuormaa. Silloin huomasi hän, että kuorman päälle pantu lipas, joka sisälsi kaikenlaisia ostotavaroita, äkkiä katosi. Tyttö juoksi kohta ulos ja kiiruhti Esplanaadikadun kulmaan ja sieltä näki hän miehen juoksevan tiehensä lipas mukanaan. Tyttö lähti ajamaan takaa, jolloin mies kääntyi Kasarminkadulle. Mutta kun hän huomasi tytön kintereillään, viskasi hän lippaan kadulle ja katosi näkymättömiin.

(14.01.1894 Uusi Suometar no 11)

Arkeolookisen toimiston toimesta on Inkoon katoolisena aikakautena rakennettua kirkkoa maisteri E. Nervander käynyt tutkimassa, ja löytänyt taidehistoriallisessa suhteessa monta merkillistä kalkkimaalausta. Muista muinaismuistoista mainittakoon silkkilippu, joka on kuulunut jollekin jalkaväelle ja jossa Ruotsin valtiovaakuna vielä on tallella. Tarkoitus on saada se valtion historialliseen museoon täydentämään isiemme sotaisten päivien muistoja.

(09.05.1894 Tampereen Sanomat no 55)

Länsi-Uudenmaan tuleva kansanopisto. Uusmaalaisen osakunnan toimeenpanemassa kokouksessa t. k. 23 p., jossa keskusteltiin Länsi-Uudellemaalle sijoitettavaksi aiotun kansanopiston tulevaisuudesta, oli noin 60 henkeä läsnä. Kokouksen yksimielisenä toivoomuksena lausuttiin, että Länsi-Uudenmaan yleisö ryhtyisi ponteviin toimenpiteisiin kansanopiston aikaansaamista ja sijoittamisia varten Vestankvarnin tilalle Inkoon pitäjään, kuten uusmaalainen osakunta on ehdottanut. - U. S.

(25.05.1894 Aura no 117)

- Ukkosen iskemä. Degerbyn kappelista Inkoossa kirjoitetaan H. A:lle: Ankara rajuilma raivosi paikkakunnalla viime keskiviikkona k:lo ½ 5 j. pp., jolloin ukkonen iski erään torpan lähelle Strandin tilan maalla. Torppari B. Sjömaniin, joka oli ulkotyössä, sattui silloin salama sillä seurauksella, että hän silmänräpäyksessä menetti henkensä.

(23.06.1894 Uusi Suometar no 143)

Inkoon saaristossa Elgsjön saarella raivosi heinäkuun 9 p:nä suurenpuoleinen tulipalo, joka poltti suurimman osan Elgsjön kylää poroksi. Tuli syttyi klo 12 päiv. ja levisi helposti pitkällisen auringonlämmön kuivaamiin rakennuksiin. Tunnin kuluessa oli kymmenen eri taloa liekkien vallassa ja klo 3 olivat ne palaneet poroksi. Samaan aikaan sytyttivät säkenet kylän pohjoispuolella olevan metsän, mutta täällä onnistuttiin kuitenkin illalla rajoittaa tuli. Tulipalo oli alkanut maanviljelijä Holmbergin omistamalle Mellangårdin tilalle rakennetun kaksikerroksisen päärakennuksen yläkerrassa olevassa keittiössä. Palaneissa taloissa olivat ainoastaan rakennukset aikaisesti vakuutetut; kaikki muu oli vakuuttamatonta. Koko vahinko nousee, alhaisesti arvattuna, noin 35,000 markkaan, josta ei kolmasosakaan tule palovakuutuksen kautta korvatuksi.

(1894 Sampo : lehti vakuutusasioita varten no 4)

- Tapaturma. Tiistaina tuotiin höyrylaiva Leimulla Inkoosta H:kiin lääkärin hoidettavaksi eräs mies August Nyholm, joka oli saanut luodin sääreensä. Onnettomuus oli tapahtunut siten, että kun mies viime lauvantaina oli koettanut pyssynperällä lyödä ketunpenikkaa kuoliaaksi, pyssynperä särkyikin sillä seurauksella että luoti lensi sääreen. Henki ei kuitenkaan liene vaarassa. - Hbl.

(29.06.1895 Hämäläinen no 52)

Karjanhoitajankoulu Vestankvarnin tilalla. Syksyllä 1894 muutettiin toinen Uudenmaan ja Hämeen läänin karjanhoitajankouluista Vestankvarnin tilalle Inkooseen. Koulun mukana sinne siirtyneet oppilaat päättävät tänä syksynä kaksivuotisen oppijaksonsa. Heillä on jo paikat suuremmilla tiloilla. Palkkaa tulevat he saamaan 250-300 mk. ynnä vapaan elatuksen tahi vastaavan muonapalkan. Miespuoliset karjanhoitajat ovat tätä nykyä hyvin haluttuja ja samassa määrässä kuin karjastot käyvät arvokkaammiksi, vaatien huolellisempaa ruokkoa ja hoitoa, samassa määrässä kasvaa myöskin karjanhoitajan edesvastaus. Mutta karjanhoitajan toimi käy myös samalla edullisemmaksi karjanhoitajalle kun maksetaan melkein sama palkka kuin työnjohtajille maanviljelyksessä, voudeille, isäntärengeille ja pehtoreille.

Jouluk. 30 pnä klo 6 aamulla paloi Linkullan kylässä Inkoossa eräs pienempi asuinrakennus. Rakennuksessa asui 92 vuotias räätäli And. Gabr. Lindström. Apuun rientäväin ihmisten saapuessa paikalle oli tuli jo niin levinnyt, että koko rakennus oli ilmitulessa ja pelastusta ei ollut ajattelemistakaan. Lindström vanhuskin joutui liekkien uhriksi. Tulen otaksutaan päässeen irti kyökistä.

(04.01.1898 Uusimaa no 1)

- Degerön kartano Inkoossa palanut. Höyrylaiva Ilman viime sunnuntailliset matkustajat tiesivät kertoa, että Degerön kartano Inkoossa, jonka omistaa valtiopäivämies Lagerström, olisi viime lauantaina palanut. Tuli oli saanut alkunsa eräässä päärakennuksen kolmannessa, kerroksessa olevassa huoneessa. Täältä levisi tuli ulkorakennuksiin, jotka nekin paloivat poroksi. Irtaimistosta ei saatu pelastetuksi muuta tuin yksi sänky. Hra Lagerström oli itse matkoilla.

(15.07.1898 Isänmaan Ystävä no 28)