Gustaf Kompan Tammisto

Kemian professori Gustaf Komppa (1867 - 1949) oli merkittävä ja kansainvälisesti kuuluisa suomalainen tiedemies. Komppa osti Tammiston tilan Karjalohjalta keväällä 1919 ja perusti sinne arboretumin eli puulajipuiston. Seuraavien vuosien aikana Tammistosta muodostui yksi maamme merkittävimmistä puuvartisten kasvien tieteellisistä kokoelmista.

Tänä vuonna tuli kuluneeksi 100 vuotta Tammiston arboretumin perustamisesta. Kompalla oli aiemmin huvila Asikkalassa, jonka ympäristöön hän oli istuttanut useita ulkomaisia puulajeja. Tammiston tilan hankittuaan, hän siirrätti ja istutti osan niistä uudelleen Karjalohjalle. Kokoelma karttui seuraavien vuosien aikana. 1940-luvulla kerrottiin Tammistossa olleen noin 100 erilaista havupuuta, 200 erilaista lehtipuuta ja 400 erilaista pensaskasvia, sekä näiden lisäksi noin 1300 erilaista monivuotista kukkaa (Kaskimies 1947).

Professori Komppa hoitamassa arboretumiaan. (Kuva: A. Pietinen 1941)

Tämän artikkelin on tarkoitus kertoa Tammiston arboretumin ensimmäisistä vuosikymmenistä historiallisten dokumenttien kautta. Ensimmäinen  lehtikirjoitus Tammiston arboretumista on vuodelta 1923.

Huomiota ansaitseva puutarhayritys.

Professori G. Komppa on omistamallaan Tammiston tilalla alottanut varsin mielenkiintoiset puutarhalaitelmat etupäässä monivuotisia kukkia sekä harvinaista havu- sekä lehtipuita ynnä pensaita. Istutukset, jotka ovat jo nytkin paljon kuluja ja työtä vaatineet, ovat tosin vielä jotenkin alussa, mutta varsin paljon on jo nytkin nähtävää ja suunnitelmista päättäen tulee vielä erittäin paljon lisää. Talon maaperä ja erittäin lauhkea ilmasto ovatkin tarkoitukseen varsin soveliaat ja omistajan into sekä taito suuret.

(Länsi-Uusimaa 03.07.1923 no 51)

Tammiston talon puutarha Karjalohjalla.

Tammisto-nimisiä maatiloja on maassamme useita, mutta puutarhaväelle mielenkiintoisimpia on Karjalohjalla sijaitseva, jonka omistaa kuulu kemianprofessorimme Gust. Komppa. Hän ei ole vain varsin etevä tiedemies, vaan - jota ainoastaan harvat tietänevät - erikoisen innostunut monivuotisten kukkakasvien ja puitten sekä pensaitten viljelijä ja kokeilija. Jo v. 1907 Vesijärven (Vääksyn) kanavalla Asikkalassa ostamassaan huvilassa viljeli hän monenmoisia puita, pensaita, mutta huvilan pinta-ala asetteli esteitä kasvattajalle. Tästä syystä osti hän Tammiston, luopuen huvilasta.

Talo sijaitsee 3 km Karjalohjan kirkolta kaakkoiseen päin Lohjanjärveen pistävällä niemekkeellä. Svartån (Mustion) asemalle on 23 km ja Skurun 26 sekä Fiskarsin pysäkille 25 km. Tilan asema on, kuten Karjalohjalla tavallisesti, erittäin luonnonihana ja maan laatu vaihteleva sekä ilmasto lauhkea.

Paljon on vielä keskeneräistä, eikä talon istutukset koskaan aivan valmiiksi tullekaan, kun aina uutta ja uutta hankitaan, mutta runsaasti on jo valmistakin. Asuinrakennuksen lähin ympäristö muodostetaa penkereiksi, joiden kiviset suojamuurit ovat jo valmiit, jäykkään ranskalaiseen tapaan. Muurin liitoksiin on jo istutettu ja yhä lisää pannaan erilaisia kalliokasveja.Penkereitten tasoitetuille alueille on tuskin nimeksikään suotu tilaa nurmikoille, vaan kilpailevat siellä kasvualasta epälukuiset monivuotiset kukat ja kukkapensaat kuten Azalea mollis ja pontica Rhododendron ym. jotka ovat peitteettä talvemme kestäneet. Lähellä on jo valmis nurmikko, joka on annettu miltei yksinomaan lavakasvien - joukossa suuria harvinaisuuksiakin - ja muutamien pensaslajien haltuun.

Taimisto on oikea kultakala jokaiselle innostuneelle viljelijälle satoine kukka-, puu- ja pensaslaatuineen, jotka odottavat vuoroaan päästäkseen tuleville kasvupaikoilleen. Monet ovat kaukaisten maiden lapsia ja ensikertalaisia tässä maassa. Suunnittelunalaisena onkin vielä entistä suuremmat alueet kiviryhmiä, nurmikoita ym. jotka ajan ollen toteutetaan. Monista maista tuotetaan siemeniä ja valmiita kasveja, toisinaan kokoilijain yksityisvarastoistakin. Kerran jos toisenkin saattaa niin käydä, että tuotettu laatu osottautuu ilmanalaamme soveltumattomaksi, mutta tätä ei prof. Komppa säikähdä, vaan innostuu yhä uusilla kokeilemaan. Suuret kulut eivät kokeilijaa ehkäise. Ja mikä on tärkeintä, kokeilut, epäonnistuneetkin, käsitellään ja punnitaan tiedemiehen tarkkuudella. Uutena alana kokeisiin liitetään lähitulevaisuudessa vesi- ja suokasvit.

Tammisto on nyt jo nähtävyys, josta puutarhaväellemme tulee olemaan arvaamaton huvi ja hyöty, yhäti suureneva. Toivomme viljelijälle vielä paljon elinvuosia suunnittelujensa täyttämiseen ja täydellisentämiseen.

K. B. (Kaarlo Vanamo)

(Puutarha 01.08.1924 no 8)

Tämä haastattelu on peräisin niiltä ajoilta, jolloin v. 1925 Helsingissä pidettiin suuri dendrologinen kongressi. Tähän tilaisuuteen oli kerääntynyt "puisevia" ihmisiä kaikilta maailman ääriltä.

Professori Komppa kertoi silloin varsin ihastuneena, kuinka ihmeissään ja hämmästyneitä varsinkin saksalaiset tiedemiehet olivat siitä, että täällä 60:nnen leveysasteen pohjoispuolella löytyi monia, pensaita ja puita, joiden kasvattamiseen ei Saksassakaan vielä ollut ryhdytty eikä edes alettu kouluuttaa niitä kylmään maahan. Professori Kompan kasvitieteellisessä puutarhassa on yli 1000 lajia puita, pensaita, lehti- ja kukkaiskasveja, jotka ovat alkuisin maapallon eri puolilta ja lienee se muuan kaikkein monipuolisimman varustetuista kasvitieteellisistä yksityisistä puutarhoista koko pohjoisella pallonpuoliskolla 60:nnen leveysasteen pohjoispuolella. Puutarha sijaitsee lähellä Pohjankurun asemaa maan vanhan ja uuden pääkaupungin yliopistojen keskivälillä ja vastaisuudessa siitä tulee tavallaan ensiluokkainen pyhiinvaelluspaikka kaikille kasvitieteen harrastajille ja opiskeleville metsänhoitomiehille sekä oppikoulujen oppilaille.

Siellä saa nähdä ulkoilmassa kasvamassa eteläisen Tibetin rinteiltä Himalajan läheltä tuotuja pyhiä temppelipuita. Lisäksi löytyy siellä puita ja kasveja Itä-Aasiasta, mm. japanilainen ja mandshurialainen pähkinäpuu sekä samanlaisia puita Saksasta ja - Amerikasta. Myös amerikalaisia lehmuksia ja pihlajoita sekä muitakin lehtipuita professori on kasvattanut siemenestä kukkaruukussa ja on hän uskaltanut istuttaa ne jo puutarhaan.

Kiintoisinta tässä koelaitoksessa on juuri ilmastolliskokeilu ulkoilmassa - sillä mansikoiden, kurkkujen, meloonien, tomaattien ja muiden materialistisen tiedonpuun hedelmien kasvattamisen kasvihuoneissa ja penkeissä professori, idealisti on jättänyt ammatillisille kauppapuutarhamestareille ja Viipurin läänin kaaliryssille.

Läntisen, keskisen ja eteläisen Euroopan lehtimetsiä edustaa täällä esim. Fagus silvatica, jota tavallisesti kutsutaan punapyökiksi - se voinee tulla aina 300 vuoden ikäiseksi ja noin 30 metrin korkuiseksi, ja sen runko saattaa olla kuusikin metriä paksu.

Edelleen tapaamme täällä eteläisestä Ruotsista ja Tanskasta metsiä muodostavan valkopyökin (Carpinus betulus), joka kaikesta päättäen näyttää viihtyvän yhtä hyvin Etelä-Suomessa. Keisari Napoleonin lempipuuta, poppelia, on täällä monta eri lajia. Kuten tunnettua, kuuluu meidän haapamme, tavallinen tulitikkupuumme, ylpeitten poppelien ylevään sukuun: Populus tremula, värisevä poppeli, jonka lehdet heilahtavat vähimmästäkin tuulesta ja katolisessa Euroopassa vallitsevan kansanuskon mukaan värisevät sen takia, että kristuksen risti muinoin tehtiin tästä puulajista.

Prof. Kompan puutarhasta löydämme vielä itämaisia jasmiineja, joiden tuoksu tuo mieleen nyttemmin lakkautettujen haaremipuutarhojen eroottiset salaisuudet. Sitäpaitsi on kaikkialla kivimuureissa ja parvekkeilla erilaisia ruusuja, ja näitä kukkii myös käytävien reunoilla. Myöskin mitättömät yrtit - vaikka ne ovatkin kasviopillisesti harvinaisia, mielenkiintoisia tai meidän leveysasteillamme tuntemattomia - ovat täällä saaneet paikkansa. Näihin kuuluu mm. saksalainen nk. ruttoyrtti. Täällä on siis mitä harvinaisempia puita , pensaita ja yrttejä maailman kaikilta kulmilta, jotka on kerännyt uuras, hellittämätön kasvien kokoilija ja jotka on koottu eräälle Suomen maatilalle, jolla vanhoista ajoista asti on ollut nimenä Tammisto, tammimetsiä on vielä tänäkin päivänä näillä seuduin.

Prof. Komppa on tosin maailmankuulu kemisti ja tiedemies, mutta hän on myöskin taiteilijasielu, joka rakastaa Darwinin lailla itseensä syventymistä. melkein kaikki harvinaisimmat puulajit ja noin 1000 kasvia ja yrttiä hän on itse omakätisesti kasvattanut useinkin vaikeasti saatavissa olevista siemenistä, jotka hän on tuonut mukanaan pitkiltä ulkomaanmatkoiltaan.

Näiden historiallisten puiden helmi ja kokoelman suurin harvinaisuus on kuitenkin ihkaelävä foinikialais-itämaalainen kuusi, joka on meidän kuustemme sukulainen. Mistä prof. Komppa on voinut saada tällaisen historiallisen puun siemeniä? - Eräs onnellinen kasvitieteilijä Paneic on eräästä syrjäisestä laaksosta Etelä-Serbiasta löytänyt muutamia yksilöitä näistä unohdetuista puulajeista, ja nämä yksilöt muistuttavat Pliniuksen muinoin kuvailemia lajeja. Näistä puista on prof. Kompan onnistunut hankkia itselleen siemeniä, ja niistä hän on kyennyt kasvattamaan puun, joka on hiukan yli kahden metrin korkuinen.

Gustaf Komppa 60 v.

Gust. Komppa viettää syntymäpäiväänsä kauniissa maakartanossaan Tammistossa Karjalohjalla. Uskollisena lapsuutensa kasviopillisille harrastuksille hän on Tammistoonsa istuttanut ja kotiuttanut suuren määrän, ulkolaisia kasveja, joiden lajilukumäärä nousee toiselle tuhannelle. Erikoisesti ulkolaisten pensaitten ja puitten meidän ilmanalaamme sopivaisuuden tutkimisessa hän on saanut paljon aikaan. Näitten ohessa on varsinkin hänen alppikasvistonsa hyvin kiintoisa. Kuten jo aikaisemmin olemme maininneet, hänen tämäkin harrastuksensa on huomattu ulkomaisissakin piireissä.

(Teknillinen aikakauslehti 01.07.1927 no 7-8)

Dendrologia eli puukasvitiede on löytänyt meidän maassamme innokkaimmat käytännölliset kannattajansa pääasiassa henkilöiden joukossa, jotka eivät ole varsinaisia metsänhoitomiehiä, vaan jotka muun toimintansa ohella ovat kiitettävällä tavalla, etenkin ulkolaisten puitten viljelyksellä, suorittaneet kokeiluja, jotka ovat maan metsätieteelle arvaamattomaksi hyödyksi. Näistä on ennenkaikkea mainittava valtioneuvos A. F. Tigerstedtin kohta 30 vuoden aikana suorittamat laajaperäiset ulkomaisten puulajien vertailevat viljelyskokeet Elimäen Mustilassa ja prof. G. Kompan yksityisten ulkolaisten puiden puisto-istutukset ensin Vesijärvellä ja sittemmin Karjalohjan Tammistossa. Harvinaisella uutteruudella on prof. Komppa muuttanut Lohjanjärven rannalla olevan talonsa, Tammiston, ympäristöt 8 vuodessa suorastaan dendrologiseksi puutarhaksi.

Ostaessaan Tammiston talon v. 1919 oli sen puutarhassa pääasiassa ikivanhoja hedelmättömiä kirsikkapuita, miehen korkuista vatukanvartta, nokkospensaita, kiviraunioita ja kaikenlaista pärtöä. Menkääpä nyt katselemaan talon ympäristöjä: siellä löydätte kivestä tehtyjä terasseja, hyviä teitä, lehtimajoja, kukkais- ja pensasistutuksia, lähes sata ulkolaista havupuuta, ehkäpä yhtäpaljon eri lehtipuita, sadoittain harvinaisia kasveja, alppikasvillisuuden edustajista aina troopillisten seutujen kasveihin saakka. Ei kukaan tahdo uskoa, että kaikki tämä työ on suoritettu lyhyessä ajassa.

Tämän kirjoittajalla oli tilaisuus olla tätä ihanuutta katselemassa. Saavuin eräänä sateisena päivänä Tammistoon. Mitäs muuta kuin heti puistoon. Pari kolme tuntia siinä livahti aivan huomaamatta, niin että sateen emme ollenkaan tunteneet häiritsevän itseämme. Ja kyllä isäntä tunsi puunsa ja muut kasvinsa: »Tämän puun olen taimena ostanut ja tuottanut Balkanilta, tämä on Libanonilta, tämä on Sveitsistä, Italiasta, Etelä-Ranskasta, Saksasta, jne., hän alkaa. Ja niin jatkuu keskustelu siitä, millä kaikilla puulajeilla on menestymisen mahdollisuuksia Suomessa. Kun kesken kaiken kysäisin, sopiiko kemia ja dendrologia yhteen, oli vastaus heti selvä: »ne sopivat erinomaisesti ja tiedemies, joka yksinomaan harrastaa vain omaa, määrättyä alaansa, ei ole mikään tiedemies, vaan kuiva ja ikävä, joka ei tiedä mitään!» Prof. Komppa on Euroopan dendrologien kanssa kirjeenvaihdossa ja tuntee harvinaisen hyvin tärkeimmät dendrologiset puutarhat. Talon rouva kylläkin valitteli, että: »meillä on liian kallis puutarha, se nielee rahaa pohjattomasti.» Isäntä tähän vain vastaili: »ei auta, täytyy yrittää, kun on kerran alkanut.» Joka tapauksessa, vaikka prof. Kompan kokeet käsittävät vain yksityisiä puita, eikä varsinaisia metsiköitä, kuten Mustialassa, on niillä sittenkin suuri arvo. Retkeilypaikaksi on Tammiston puisto mitä sopivin, vaikkakaan isäntä ei tästä paljon ääntä pidä.

Näillä sivuilla esitämme muutamia ulkolaisia puita, jotka hyvin viihtyvät Tammistossa ja joista ainakin muutamilla on mahdollisuus menestyä metsäpuunakin meillä.

Tietenkin on puistossa Larix sibirica ja europea, Pinus Murrayana ja cembra, Abies balsamea, Picea pungens, jotka meillä ainakin Etelä-Suomessa viihtyvät, monia muita mainitsematta. Niinikään on siellä kymmenittäin ulkolaisia lehtipuita.

Prof. Komppa on ulkolaisten puulajien viljelyksellään todennut monta varteenotettavaa seikkaa ammattimiehillemme. Hän on aina valmis selostamaan kokemuksiaan tällä tärkeällä alalla. Me toivomme, että hänen suotaisiin vielä kauan jatkaa tätä mieliharrastustaan. Tällaisesta työstä on iloa ei ainoastaan nykyiselle, vaan tuleville sukupolvillekin.

(Kansan kuvalehti 1928)

(Suomen Kuvalehti 1934)

Sakari Topelius kuvailee Karjalohjaa Maamme kirjassaan seuraavasti: "Salpausselän pohjoispuolella on Karjalohjan pitäjä, seutu, joka on täynnä vuoria, järviä, mäkiä ja hiekkaisia harjuja. Tämä muutoin kova ja ankara Suomen luonto on heitellyt runsaalla kädellään lahjojaan näihin onnellisiin laaksoihin. Täällä ei ole koskaan hallaa. Täällä menestyvät monet jalompien hedelmäpuiden lajit ja harvinaiset kasvit: kasvi- ja eläinkunta näyttää täällä rehoittavan kauniimpana kuin muualla maassamme." Näihin Topeliuksen sanoihin on helppo yhtyä Tammiston arboretumin polkuja kulkiessa ja sen puita katsellessa.

Tammiston arboretumissa 2014.

- Kristin Lauharo -