Inkoon kalmistot

Inkoosta löytyy vanhoja ja jo unohdettuja hautapaikkoja. Näihin on kertomusten mukaan haudattu ruttoon kuolleita pitäjän asukkaita ja taisteluissa tai muilla tavoin menehtyneitä sotilaita Kustaa III:n sodan 1788 - 1790 sekä Suomen sodan 1808 - 1809 ajoilta.

Toimia ruttoa vastaan. (Suomen Kuvalehti 01.06.1879)

Ruttoon kuolleiden kalmistot

Enimmäinen Inkoota koskettanut ruttoepidemia, josta jonkinlaista tietoa löytyy oli jo keskiajalla, jolloin "mustan surman" levitessä joitakin kyliä autioitui. Rutto koetteli Suomea myös 1600-luvulla, mutta suurin epidemia oli kuitenkin vasta 1710 - 1711. Fagervikissa vuonna 1711 riehunut rutto alkoi ilmeisesti Sågarsin talossa vietetyistä häistä, joiden jälkeen koko hääväki menehtyi. Joissakin kertomuksissa kuolonuhrien määräksi Fagervikissa on ilmoitettu n. 50 henkeä, mutta lopullinen uhrien luku oli todennäköisesti paljon suurempi, sillä rutto levisi myös naapuripitäjään, kuten Snappertunan Båsan kylään. 

Inkoon kirkonkylässä rutto tappoi Kullan talon väkeä niin, että vain eräs vanhus jäi henkiin. Barölandetin Bölen talossa puolestaan kaikki kuolivat. Solbergista on tieto, että koko kylän väki olisi aikoinaan kuollut ruttoon, mutta tämän kohdalla tarkempi ajankohta on hämärän peitossa.

Sågarsmalmen (Kuva: K. Lauharo)

Sotilaiden hautapaikat

Kustaa III:n sodan (1788 - 1790) aikainen ruotsalaisten (suomalaisten?) sotilaiden hautapaikka sijaitsee Degerbyn Kocksbymalmenilla. Nämä menehtyivät kertomusten mukaan sodan alkuvaiheessa 1788 syötyään leiripaikallaan pilaantunutta lihaa. Kocksbymalmenista löytyi myöhemmin hiekkaa otettaessa ihmisten pääkalloja ja luita. 

Inkoon saaristossa Gåsön saarella on sotilaiden hautapaikka ja perimätiedon mukaan myös Älgsjölandetiin olisi haudattu 1789 Elgsjön taisteluissa kaatuneita.

Kocksbymalmenilta löytyy nykyisin hiekkakuoppaan syntynyt lampi. (Kuva: K. Lauharo)

Suomen sodan aikaisia (1808 - 1809) venäläisten sotilaiden hautapaikkoja löytyy Tähtelästä ja Solbergista. Viimeksi mainitusta paikasta, Mangsin tilan metsästä, on löytynyt ihmisten jäännöksiä. Dalista löytyy myös paikka (Dalsmalmen) jonne on kertomuksen mukaan haudattu venäläisiä sotilaita, mutta ajankohtaa ei ole mainittu.

Tietoja hautapaikoista:

I Mangs hemmans skog i Solberg by finns en sved, som kallas Ryss-sveden. Under 1808 års krig hade där begravits ryssar. I samma by finns i ett annat hemmans skog en sandgrop, där ryssar också ha blivit begravna. Man har i våra dagar på dessa ställen hittat huvudskålar och benknotor. (3.)

Dalkarlar på Kocksbymalmen. (4.)

• Under 1788 års krig voro dalkarlar lägrade vid Kocksbymalmen på Gummalbacka mark i Degerby. Det var ett sådant folk, som åt allt möjligt. Så åto de så mycket härsket kött, att de fingo en farsot och dogo närapå alla och blevo begravna på malmen. Där fanns mycket benknotor och huvudskålar, när man förde sand och mull därifrån till den nya begravningsplatsen.
• På Kocksbymalmen, vid vägen mellan prästgården och Strand, äro dalkarlar begravna under något krig, innan ryssen kom i landet. De åto så osnygg mat. Härsket fläsk stekte de på spjällen, då de inte hade pannor att steka i, och sedan åto de det som det var.
• När jag [Frostell] var ung, hade jag en gammal torpare, som hette Lundström. När dalagubbarna dogo i farsot, hade han varit med oxar och kört liken till Kocksbymalmen. Han var ung pojke, när det hände sig.

På Täkter malmen äro begravna krigare, som stupade i någon mindre strid under 1808 års krig. (5.)

På Dalsmalmen , på vänstra sidan om Lojovägen när man kommer från Lojo, i vägskillnaden mellan den och stora vägen, äro ryssar begravna, som dogo under något krig. (6.)

På Gåsö utanför Älgsjöskaten har folk blivit begravet under forna krigstider. Man hittar ännu djupa gropar där mitt på land. (7.)

Dalsmalmen. (Kuva: K.Lauharo)

- Kristin Lauharo -