Pikkalan bussiturma v. 1935

Siuntion Pikkalan sillalla sattui vakava liikenneonnettomuus 22.10.1935. 

Sanomalehti Uusi Suomi uutisoi 23.10.1935 tapahtuneesta seuraavasti:  

Pikkalan silta, joka kulkee Siuntionjoen poikki, joutui eilen illalla kaamean onnettomuuden näyttämöksi.

Klo 19 jälkeen syöksyi sillalta jokeen linja-auto, jossa oli 9 henkeä. Linja-auto vajosi melkein silmänräpäyksessä ja autossa olleet joko paiskautuivat siitä ulos tai joutuivat auton mukana syvyyteen. Melkein kuin ihmeen kautta tämän onnettomuuden tuho rajoittui kolmen ihmishengen menetykseen: onnettomuus tapahtui iltapimeässä ja olosuhteissa, joissa kaikki mukana olleet olisivat voineet joutua tuhon omiksi.

Tapahtumien kulku on senmukaan mitä onnettomuudessa mukana olleet, tapauksen ainoa silminnäkijä, nimismies ja paikkakuntalaiset myöhään yöllä saattoivat edustajallemme tapahtumapaikalla kertoa - vasta kuulustelut ja linja-auton lähempi tutkiminen voivat kenties antaa lisävalaistusta asiaan - seuraava:

Yhteenajoko onnettomuuden syynä?

Sanottuun aikaan saapui Turusta päin Morris-merkkiä oleva linja-auto, jonka omistaa onnettomuudessa mukana ollut ja pelastunut herra Oskari Saari Helsingistä - toisten tietojen mukaan herra Eetu Järvisalo, hänkin onnettomuudessa mukana ollut - ja jota ohjasi onnettomuudessa surmansa saanut autonkuljettaja T. Koivumäki, Turusta päin Pikkalan sillalle. Samaan aikaan tuli Helsingistä päin muuan Turun ja Porin läänissä rekisteröity yksityisauto - toistaiseksi tästä autosta tiedetään vain, että se oli T-merkkinen, sillä numeroa ei kukaan ehtinyt huomata - ajaen keskellä siltaa ja mieluummin väärää puolta, joten linja-auton täytyi ohjata aivan sillan sivuun. Tällöin autot todennäköisesti ainakin hipaisivat toisiaan. Onnettomuudessa pelastuneet väittävät, että autot olisivat ajaneet yhteen. Sensijaan tapahtuman silminnäkijä, muuan sillalla ollut nainen kertoi edustajallemme, että hänen nähdäkseen ei yhteenajoa tapahtunut, mutta hän ei ollut varma asiasta. Linja-auto oli kuitenkin joutunut niin lähelle puusillan kaidetta, että vahva puukaide ei kestänyt linja-auton painoa vaan irtautui n. 10 m:n pituudelta ja auto syöksyi sillalta jokeen, joka paikalla on varsin syvä ja hyvin virtainen.

Virta kuljetti vajoavaa autoa jonkun silmänräpäyksen ajan ja tällöin nähtävästi pääsivät autosta ne, jotka sittemmin saatiin pelastetuiksi. Onnettomuus tapahtui todennäköisesti n. klo 19.15 koska sillä hetkellä olivat veteen joutuneiden mutta pelastuneiden kellot pysähtyneet. Pelastuneet eivät vielä eilen illalla eikä yöllä kyenneet selittämään, mitenkä he olivat autosta päässeet pois. Eräät ovat nähtävästi tulleet oven kautta, toiset taasen särkemällä ikkunoita, mihin viittaa sekin, että eräillä oli särkyneistä ikkunalaseista aiheutuneita verihaavoja käsissään.

Autosta päässeet joutuivat virran mukana ajelehtimaan ja useimmat kykenivät omin avuin uimaan rantaan. Avunhuudot kuulleet ja pelastustöihin rientäneet pelastivat niinikään pari henkeä.

Kaikkiaan vaati onnettomuus, kuten mainittu, kolme ihmisuhria. Näistä on todennäköisesti kaksi vaipunut linja-auton mukana syvyyteen. Yksi surmansa saaneista lienee joutunut virran mukana muutamien kymmenien metrien päähän onnettomuuspaikalta ja hukkunut sinne. Pelastajat tiesivät nimittäin kertoa, että kun he kiirehtivät auttamaan erästä vedessä ollutta, tämä huusi heille: "Minä tästä kyllä selviän, mutta tuolla alempana on vielä eräs. Menkää häntä auttamaan." Kun pelastajat saapuivat paikalle, ei siellä enää kuitenkaan näkynyt ketään.

Heti onnettomuuden tapahduttua ryhdyttiin kiireellisiin avustustoimiin.

Tapahtuman silminnäkijänä ollut naishenkilö hälyytti pelastusväkeä. Lisäksi kutsuivat pimeässä illassa joella kuuluvat avunhuudot väkeä paikalle. Ensimmäisten joukossa saapuivat onnettomuuspaikalle Siuntion poliisit, joista kaksi asuu aivan sillankorvassa ja sattui olemaan kotosalla. Pian saapui paikalle Siuntion piirin nimismies Granberg, joka heti otti pelastustöiden johdon käsiinsä. Hän hälyytti paikalle myöskin Siuntion kunnanlääkärin, tri Svenssonin, joka sitoi onnettomuudessa mukana olleiden saamat pienet haavat ja naarmut. Avustustöitä suoritettiin sekä sillalta käsin että veneistä.

Pelastuneet vietiin läheiselle kansakoululle, jossa he saivat lämmintä juotavaa ja jossa he odottivat, kunnes Helsingistä kutsutut autot toivat heille lämpimiä vaatteita. Samoilla autoilla lähtivät pelastuneet, jotka tapahtumasta olivat hyvin järkytettyjä ja saattoivat tuskin mitään kertoa, Helsinkiin.

Linja-auto oli maanantaina lähtenyt Helsingistä Turkuun ja siinä olivat Turun Autoilijain r.y:n ylimääräiseen kokoukseen matkustaneet helsinkiläiset osanottajat. Kokouksessa oli käsiteltävänä ne toimenpiteet, joihin automiehet aikoivat ryhtyä autonomistajain keskinäisen vakuutusyhtiön perustamiseksi.

Retkeen ottivat osaa maisteri Björn Cederhvarf, kamreeri Ossian Fyrqvist ja linja-auton omistaja Oskari Saari Helsingistä, linja-auton omistaja Eetu Järvisalo Pakinkylästä, kauppa-apulainen Kustaa Aalto ja autonomistaja Evert Ekström Helsingistä. He kaikki pelastuivat.

Onnettomuudessa saivat surmansa autonomistaja Hannes Holopainen, toimittaja Uuno Luoto ja autoa kuljettanut T. Koivumäki, kaikki Helsingistä. He olivat iältään 40 -60- vuotiaita ja perheellisiä.

Sillalla vastaantullut yksityisauto ajoi väärää puolta.

Puhutellessamme onnettomuudesta pelastunutta kamreeri Fyrqvistiä puolen yön jälkeen, hän kertoi, että onnettomuuden syy on etsittävissä siitä, että sillalla vastaantullut yksityisauto ajoi väärää puolta. Näin ollen oli linja-auton kuljettajan ollut koetettava väistää. Yhteentörmäys oli kuitenkin tapahtunut. Kun se linja-auton kohdalta muodostui niin kohtalokkaaksi, pääsi sensijaan yksityisauto jatkamaan matkaansa välittämättä tapauksesta mitään. Linja-autoa ohjanneesta Koivumäestä kamreeri Fyrqvist mainitsi, että hänet tunnettiin taitavaksi ajajaksi. Hän oli n. 15 vuoden ajan toiminut autonkuljettajana Helsingissä. Hän oli sitäpaitsi ehdottomasti raitis. Hänen syykseen ei onnettomuutta millään tavalla voida laskea: hän teki kaiken voitavansa.

Onnettomuuspaikalla vettä n. 10-12 metrin syvyydeltä.

Onnettomuuspaikalla ryhdyttiin myöhäisestä ja pimeästä ajasta huolimatta heti tarmokkaisiin toimenpiteisiin hukkuneiden naaraamiseksi ja linja-auton nostamiseksi. Tehtävä ei ole suinkaan helppo, sillä paikalla, mihin linja-auto upposi, on vettä n. 10-12 metriä. Naaraustoimenpiteet osoittautuivat pian turhiksi eikä pimeän vuoksi ja varsinkaan, koska joen vesi on liejuinen ja samea, voitu vielä eilen illalla ryhtyä käyttämään sukeltajan apua. Tänään aiotaan kuitenkin, jos linja-autosta ei löydetä kaikkia kolmea surmansa saanutta, sukeltajan avulla etsiä kadoksissa olevien ruumiita.

Suurin ponnistuksin onnistuttiin puoleen yöhön mennessä vetämään linja-auto vaijerien avulla joen Kelan-puoleiselle rannalle, mutta sittenkin se vielä oli niin syvällä, että auton päällä oli vettä parisen metriä. Pelastustöissä avustamassa oli useita kymmeniä paikkakunnan miehiä, jotka uutterasti työskentelivät nimismies Granbergin johdolla pimeässä ja kylmässä yössä. Sähkövalaistusta ei paikalla ole ja ainoana valona oli auton valonheittäjiä, joiden valokiila saatiin ulottumaan sille paikalle saakka, mihin auto oli saatu hinatuksi.

Pelastustöitä vaikeutti tarvittavien välineiden puute. Puolen yön aikaan saatiin paikalle riittävän luja ankkuri, jonka avulla toivottiin saatavan auto pinnalle saakka, jotta se sitten voitaisiin saada vedetyksi rantaan. Edustajamme poistuessa paikalta klo 0.30 tienoissa, eivät pelastustoimenpiteet vielä kuitenkaan olleet johtaneet tuloksiin. Niitä aiottiin nimismiehen ilmoituksen mukaan silloin vielä jonkin aikaa jatkaa, mutta todennäköistä on, etteivät ne vielä yöllä onnistuneet ja näin ollen jäi onnettomuuden selvittäminen suurimmalta osaltaan tähän päivään.

Pikkalan vanha puusilta, joka on n. 3 m. korkuinen ja jota pitkin liikenne Helsinki - Turku kulkee, on ennenkin ollut onnettomuuksien näyttämönä, mainitsi meille nimismies Granberg. Koskaan aikaisemmin ei sillalla kuitenkaan ole tapahtunut niin järkyttävää murhenäytelmää kuin eilen illalla.

Onnettomuuden aiheuttanut yksityisauto jatkoi, kuten mainittiin, matkaansa välittämättä tapahtumasta mitään. Se oli Turun ja Porin läänistä, pieni ja sininen väriltään. Siuntion piirin nimismiehen toimesta ilmoitettiin auton tuntomerkit heti asianomaisille nimismiehille ja poliisiviranomaisille, jotta auto voitaisiin saada kiinni. Sen arveltiin Pikkalasta jatkaneen matkaa Karjaalle päin. Yöllä ei siitä kuitenkaan vielä saatu tietoja. Todennäköistä kuitenkin on, että poliisiviranomaisten onnistuu pidättää auto tämän päivän kuluessa.

(Uusi Suomi 23.10.1935 No 286)

Uusi Suomi 24.10.1935 No 287:

Pikkalanjoen sillalla Siuntiossa tiistai-iltana tapahtuneeseen murhenäytelmään saatiin eilispäivän kuluessa lisävalaistusta. Eilen aamulla klo 4 tienoissa onnistuttiin vihdoin saamaan linja-auto ylös, mutta vastoin eilen lehdessämme lausuttua arvelua, ei siinä ollut yhtään onnettomuuden uhria, joten siis kaikki kolme surmansa saanutta ovat päässeet, kuten pelastuneetkin, autosta ulos, mutta sitten vajonneet pohjaan tai ajautuneet virran mukana Pikkalanjokea pitkin kauemmas, kenties aina Suomenlahteen saakka.

Suurin ponnistuksin saatiin linja-auto ylös eilen aamulla.

Onnettomuuspaikalla jatkettiin pimeässä ja erittäin vaikeissa olosuhteissa uponneen linja-auton pelastamistöitä koko eilisenvastaisen yön. Klo 4 aikaan aamulla ponnistukset johtivatkin tulokseen ja linja-auto onnistuttiin ankkurin, vaijerien ja nostovaunun avulla saamaan joen rannalle. Tällöin todettiin, etteivät onnettomuudessa surmansa saaneiden autonomistaja Hannes Holopaisen, autonomistaja, toimittaja Uuno Luodon ja autoa onnettomuuden tapahtuessa ohjanneen autonkuljettaja T. Koivumäen ruumiit olleet autossa.

Samalla havaittiin, että linja-auto oli kärsinyt vain verraten vähäisiä vaurioita. Se kuljetettiin 3 km:n päässä onnettomuuspaikalta sijaitsevaan korjauspajaan, jossa autoa lähemmin tarkasteltaessa havaittiin, että vaurioista oli suurin etuakselin vääntyminen. Useimmat, mutta eivät kuitenkaan kaikki, ikkunat olivat sirpaleina ja todennäköistä on, että eräät onnettomuudessa mukana olleet ovat juuri ikkunoiden kautta päässeet ulos, vaikkakaan kukaan pelastuneista ei voi varmuudella kertoa, miten on päässyt surmanautosta ulos veden tulviessa sisään ikkunoiden ja oven kautta. Eräs pelastunut muisteli, että autonkuljettaja Koivumäki olisi vetänyt onnettomuuden tapahduttua oven auki, koskapa sitä kautta tulvehti vesi hyökyaallon tavoin autoon. Ainakin pari kolme auton etupuolella istunutta on ilmeisesti joka tapauksessa oven kautta päässyt ulos. Autoa tutkittaessa on ohjauksen halittu olevan täysin kunnossa.

Autosta löytyi mm. Holopaisen kello.

Linja-autosta on löytynyt eräitä onnettomuudessa mukana olleille kuuluneita esineitä, kuten päällystakki, matkalaukku, avainkimppu ym. Erikoista huomiota on herättänyt se, että onnettomuudessa mukana olleen Holopaisen kello on löytynyt autosta, mutta aivan toisesta paikasta kuin missä Holopainen istui onnettomuuden tapahtuessa. Hän oli nimittäin ollut auton perällä, mutta kello löytyi auton etupuolelta, joten on todennäköistä, että Holopainen on joko pyrkinyt tai on virta häntä kuljettanut autossa ovea kohti, jota kautta hän lienee tullut autosta ulos. Kellon ovat tunteneet hänelle kuuluneeksi hänen puolisonsa ja muut omaisensa, jotka eilen olivat onnettomuuspaikalla seuraamassa naaraustöitä.

Naaraustöitä jatkettiin koko eilispäivän ja aina pimeän tuloon saakka. Niihin otti osaa kahdeksan miestä jakautuneina neljään venekuntaan. Hukkuneita ei kuitenkaan onnistuttu löytämään. Mutta todennäköistä onkin, kuten mainittiin, että he ovat virran mukana ajelehtineet hyvinkin kauas onnettomuuspaikalta, Pikkalan sillalta.

Kaksi pelastunutta vuoteen omana.

Onnettomuudessa pelastuneista kerroimme eilen, etteivät he saaneet suoranaisia vaikeampia vammoja. Vähäiset naarmut ym sitoi onnettomuuspaikalle kutsuttu Siuntion kunnanlääkäri, tri Svensson. Onnettomuudessa kylmettyi kuitenkin kauppa-apulainen Kustaa Aalto niin pahoin, että hän on sairastunut molemminpuoliseen keuhkokuumeeseen. Hänen tilansa ei kuitenkaan eilen antanut aihetta huolestumiseen. Pelastuneista on autonomistaja Evert Ekström myöskin vuoteen omana. Hän oli muutenkin onnettomuuden jälkeen heikoissa voimissa. Nyttemmin on todettu, että hän on loukannut toisen jalkansa, jossa on sisäinen verenvuoto. Hänen täytyy vamman takia pysyä kymmenkunta päivää vuoteessa. Kuitenkin hän voi muuten hyvin.

Naarausta jatketaan vielä muutamia päiviä.

Eilen illalla myöhään puhuttelimme Siuntion nimismiestä, varatuomari Granbergia, joka koko ajan on johtanut pelastustöitä. Hän kertoi, että tähän saakka ovat naaraukset olleet täysin tuloksettomia. Naaraajat eivät ole onnistuneet löytämään onnettomuudessa mukana olleille kuuluneita tavaroitakaan. Naaraustöitä tullaan vielä jatkamaan muutamia päiviä, ainakin lauantaihin saakka.

Varatuomari Granberg on eilispäivän kuluessa kuulustellut paria kolmea onnettomuudessa mukana ollutta ja pelastunutta henkilöä. Kun kuitenkin pari pelastunutta on sairaana, ei varsinaisia kuulusteluja voitane toimittaa ennen kuin lauantaina ja sunnuntaina. Tähänastisissa tutkimuksissa on edelleen saatu täysi varmuus siitä, että kuljettaja Koivumäki, kuten eilen kerroimme, oli ollut täysin raitis. Hänelle oli päivällä tarjottu lasi olutta, mutta oli hän kieltäytynyt sitäkin nauttimasta.

Mitenkä onnettomuus todennäköisesti on tapahtunut.

Eilen illalla puhuttelimme vielä onnettomuudessa mukana ollutta ja pelastunutta maisteri Björn Cederhvarfia, joka koko eilispäivän oli onnettomuuspaikalla ja palasi sieltä vasta illansuussa. Hänen kertomuksensa käy yhteen sen kanssa, mitä tapahtumasta eilen kerroimme.

Hän kertoi samalla, että kuljettaja Koivumäki ajoi erittäin hyvin ja huolellisesti sekä teki yleensä kaikki, mitä hänen paikallaan tottunut automies voi tehdä. Todennäköisesti hän näki, niin kuin maisteri Cederhvarfkin siltaa lähestyttäessä ja mäen päällä oltaessa joen vastakkaiselta rannalta mäen töyräältä lähestyvän auton valojen vilkkuvan. Tie on tällä kohdalla hyvin mutkikas ja se tekee S-kiemuran juuri ennen sillalle tuloa. Näkyväisyyttä haittaa vielä kuusiaita. Kun eräissä iltalehdissä pari automiestä on esittänyt sen ajatuksen, että Koivumäen olisi pitänyt pysähdyttää autonsa nähdessään, että vastaantuleva auto ajoi täysin valoin, oli maisteri Cederhvarf sitä miellä, että sitä ei suinkaan olisi voitu vaatia, ei varsinkaan sen johdosta, että tie laskeutuu jyrkästi sillalle. Sen sijaan Koivumäki ajoi hyvin varovaisesti sillalle tultaessa.

Olivatko autot koskeneet toisiaan, oli maisteri Cederhvarfin vaikeata mennä sanomaan, varsinkin kun hänen huomionsa - hän istui etupenkillä - oli kohdistunut eteenpäin. Onnettomuuden tapahtuessa kuului voimakas rytinä, mutta se saattoi aiheutua yksinomaan sillan kaiteen murtumisesta ja putoamisesta. Joka tapauksessa oli linja-auto ikään kuin noussut koholleen, todennäköisesti kaidetta vasten ja sitten pudonnut veteen. Hän vahvisti niinikään sen eilen kertomamme seikan, että voimakas virta oli kuljettanut linja-autoa 40-50 metriä ennen kuin se vajosi syvyyteen.

Maisteri Cederhvarf kertoi, kuten kaikki muutkin pelastuneet, ettei hän suinkaan voi selittää, mitä tietä ja millä tavoin hän on tullut autosta ulos. Hän muistaa vielä olleensa autossa silloin, kun auto oli niin täynnä vettä, että enää vain parinkymmenen sentin korkeudelta katon rajassa oli ilmaa. Hän kertoi veteen jouduttuaan ruvenneensa uimaan ja siten päässeensä rannalle. Hän oli kuullut avunhuutoja joelta ja hän otaksuu, että kaksi niistä, jotka onnettomuudessa saivat surmansa, oli joutunut pitkälle virtaa alas. Kun häntä itseään tultiin auttamaan, hän oli kehoittanut pelastajia kiirehtimään eteenpäin.

Paikkakuntalaiset tekivät kaikkensa onnettomuudessa mukana olleiden hyväksi.

Pelastuneet ovat meille kertoneet, että paikkakuntalaiset mitä suurimmalla auliudella avustivat hätään joutuneita. Pelastuneet vietiin heti läheiselle kansakoululle, jossa he saivat lämmintä juotavaa ja juuri kenties sen ansiosta eivät useammat vilustuneet pahemmin, vaikka joutuivatkin olemaan joltisenkin ajan jääkylmässä vedessä ja märissä vaatteissa. Yö oli lisäksi hyvin kylmä: ensimmäisiä syksyn pakkasöitä. Kansakoulunopettaja Hallbäck perheineen lainasi pelastetuille vaatteita ja kaikin tavoin huolehti heistä siksi, kunnes Helsingistä ehdittiin saada lisäapua. Pikkalan kartanosta toimitettiin niinikään apua. Neiti ja herra Lindeberg toivat sieltä lääkeaineita ym. Edelleen on mainittava, että kohta onnettomuuden tapahduttua paikalle saapuneen linja-auton matkustajat kiirehtivät pelastustöihin.

Onnettomuuden aiheuttanutta yksityisautoa, joka lienee ollut Willys Knight-merkkinen ja jonka varmuudella tiedetään olleen Turun ja Porin läänistä, ei vielä ole tavattu. Poliisiviranomaisilla on kuitenkin tiedossaan eräitä seikkoja, jotka johtanevat auton jäljille. On nimittäin voitu todeta, että muuan henkilöauto oli vähän ennen onnettomuuden tapahtumista ottanut polttoainetta eräältä Pikkalanjoen sillan lähettyvillä olevalta bensiiniasemalta. Mainittakoon lopuksi, että linja-auton omistaja on liikennöitsijä E. Järvisalo Pakinkylästä. Linja-auto on Morris-merkkinen ja sen rekisterinumero U 1982.

Kahta turkulaista autoa epäillään onnettomuuden aiheuttajiksi.

Viime yönä klo 1 aikaan Turun rikospoliisilta saamamme tiedon mukaan rikospoliisi on eilen tutkinut kahta tiistaina Helsingistä Turkuun tullutta autoa ja kuulustellut niissä olleita henkilöitä. Viranomaiset epäilevät jommankumman autoista aiheuttaneen Siuntion onnettomuuden. Toistaiseksi ei tutkimuksissa ole ilmaantunut kuitenkaan mitään tähän viittaavaa.

Uusi Suomi 25.10.1935 No 288:

Eilispäivänkään kuluessa ei hukkuneiden ruumiita löydetty.

Pikkalan murhenäytelmän uhrien etsiskelyä jatkettiin koko eilispäivän tuloksetta, kertoi meille eilen illalla Siuntion piirin nimismies, varatuomari Granberg. Etsiskelyjä, joita varten nyt on saatu uudenaikaisia välineitä, jatketaan vielä tänään ja kenties edelleenkin. Myöskään ei naaroihin ole tarttunut hukkuneille tai onnettomuudessa mukana olleille kuuluneita tavaroita.

Epäillyn T-merkkisen yksityisauton selville saamiseksi on niinikään tarmokkaasti työskennelty. Varatuomari Granberg kertoi meille, että nyttemmin on auton jäljille päästy ja että hän tänään matkustaa Turkuun, jossa hän toivoo asian vielä tämän päivän kuluessa selviävän.

Sairastuneet voivat melko hyvin.

Kuten eilen kerroimme, sairastui onnettomuuden johdosta kaksi mukana ollutta. Kauppa-apulainen Kustaa Aalto sai molemminpuolisen keuhkokuumeen. Hän on nyttemmin kuitenkin jo parempi, ilmoitettiin meille eilen illalla. Autonomistaja Evert Ekström, joka loukkasi jalkansa, voi niinikään paremmin, vaikkakin hänen täytyy pysyä edelleen vuoteessa.

Eilen kuulimme, että myöskin autonomistaja Oskari Saari oli onnettomuuden johdosta kylmettynyt, mutta ei kuitenkaan pahasti. Mainittakoon vielä, että useat onnettomuudessa mukana olleet ja pelastuneet, ovat saaneet joukon mustelmia.

Maanteitä rakennetaan, mutta sillat unohdetaan.

Puhuttelimme eilen vielä onnettomuudessa mukana olleita, jotka ovat yhdessä koettaneet saada jonkinlaisen käsityksen siitä, miten onnettomuus tapahtui ja millä tavoin he pelastuivat. Niinpä ovat pelastuneet yksimielisiä siitä, että auton tuulilasi on joko jo siltaan törmättäessä tai auton veteen joutuessa särkynyt, koskapa vesi hyökyaallon tavoin tunkeutui sisään ja paiskasi autossa olleet aluksi joko pitkälleen autoon tai auton takaosaan.

He ovat myös huomauttaneet siitä, että kun viime aikoina, jolloin maanteitä on rakennettu, levennetty ja paranneltu, on sillat unohdettu. Niinpä Pikkalanjoen sillallekin auto tulee leveältä maantieltä kuin pussiin. Tärkeätä olisi, että pidettäisiin huolta siitä, että sillat olisivat yhtä leveät kuin maantiekin ja että ennen kaikkea näkyväisyys silloille tultaessa olisi hyvä. Tässä suhteessa on nimittäin hyvin paljon toivomisen varaa.

Edelleen on meille huomautettu, että linja-autojen ja yleensä autojen ikkunat tehdään niin paksusta lasista, että niitä on vaikea saada rikki. Niinpä onnettomuudessa mukana ollut autonomistaja Saari oli useita kertoja yrittänyt särkeä linja-auton takaikkunaa ja vasta neljännellä kerralla onnistunut. Sen vuoksi olisi tärkeätä sijoittaa linja-autoihin vasaroita, jotka olisivat ikkunoiden vieressä. Edelleen on huomautettu, että linja-autot rakennetaan meillä vielä aivan vanhanaikaisesti varustamalla ne vain yhdellä ovella. Poikkeuksina lienevät ainoastaan eräät aivan uudet vaunut. Ulkomailla varustetaan linja-autot ainakin parilla ovella. Onpa sellaisiakin autoja käytännössä, joissa on pitkät poikkipäin kulkevat penkit ja penkkien molemmissa päissä ovet.

(Uusi Suomi 25.10.1935 NO 288)

Uusi Suomi 26.10.1935 No 289:

Pikkalanjoen murhenäytelmän uhreja naarattiin eilenkin koko päivän, mutta tuloksetta.

Siuntion piirin nimismies, varatuomari Granberg kävi eilen Turussa tutkimassa siellä kiinni saatua ja kohtalokkaan onnettomuuden välisesti aiheuttaneeksi epäiltyä autoa. Autoa, joka on rekisterinumeroltaan T. 5439, tutkittaessa ei siinä havaittu mitään yhteenajon merkkejä, mutta kuten aikaisemmin olemme kertoneetkin, on mahdollista, ettei yhteenajoa lainkaan sattunutkaan, vaan onnettomuus on pikemminkin laskettava sen tilille, että T-auto ajoi täysin valoin keskellä siltaa, joten vastaantulevan linja-auton täytyi väistää mahdollisimman kauas oikealle, jolloin se kapealla sillalla osui kaiteeseen, joka auton painon alla petti. Varatuomari Granberg on vakuutettu siitä, että juuri kysymyksessä oleva auto sivuutti Pikkalan onnettomuushetkellä.

Auto aiotaan lisätutkimuksia varten viedä tapahtumapaikalle.

(Uusi Suomi 26.10.1935 No 289)

Uusi Suomi 27.10.1935 No 290:

Pelastuneiden kuulusteluja toimitetaan Siuntiossa tänään.

Pikkalanjoen sillan murhenäytelmässä surmansa saaneiden kolmen automiehen ruumiita on edelleenkin tarmokkaasti etsitty, mutta tuloksetta. Naaraustöitä aiotaan jatkaa. Siuntion nimismiehen, varatuomari Granbergin ilmoituksen mukaan saadaan työhön avuksi eräs henkilö, joka omaa huomattavan tottumuksen naaraustöissä ja jolla on tarkoitukseen tarvittavat erikoisvälineet. Lisäksi olemme saaneet tietää, että tänään lähtee kymmenkunta surmansa saaneiden automiesten toveria naarauksia toimittamaan. Maanantaina lähetetään paikalle myöskin sukeltaja apulaisineen. Hän kulkee muutamassa päivässä koko 1 ½ km:n pituisen joen suun, joten silloin ainakin saadaan varmuus siitä, ovatko onnettomuuden uhrit joesta löydettävissä vai eikö.

Onnettomuuden johdosta sairastuneet ovat nyt toipumassa. Kauppa-apulainen Kustaa Aalto, joka sairastui molemminpuoliseen keuhkokuumeeseen, voi jo hyvin. Autonomistaja Evert Ekströmin on vielä pysyttävä paikoillaan jalkavammansa vuoksi. Linja-autonomistaja Oskari Saari on toipunut vilustumisestaan, mutta hänen on vielä oltava varovainen.

Tänään aikoo Siuntion nimismies toimittaa neljän pelastuneen kuulustelut Siuntiossa. Muita kahta kuulustellaan, kun he ovat täysin parantuneet.

Eilen kerroimme, että on voitu todeta turkulaisen auton T. 5439 sivuuttaneen Pikkalan sillan onnettomuushetkellä. Yhä ilmeisemmäksi käy, että juuri mainittu auto, jonka muuten omistaa turkulainen ravintoloitsija David Löfgren, ajoi täysin valoin sillalle ja lisäksi ohjasi niin keskelle siltaa, että linja-auton oli yhteentörmäystä välttääkseen ajettava liian lähelle kaidetta. Eräs polkupyöräilijä, joka oli matkalla Kelan asemalta Pikkalan joelle päin, oli nimittäin nähnyt mainitun auton ajavan ohitseen Pikkalaan eikä sen jälkeen mikään muu auto häntä sivuuttanut. Kun polkupyöräilijä saapui Pikkalanjoen sillan Kelan puoleiselle mäelle, kuuli hän joelta avunhuutoja ja ymmärsi, että joko sille autolle tai sitä vastaan tulleelle oli sattunut jokin onnettomuus.

Mainittakoon, että yksityisautossa ajoi suurempi seurue, joka oli ollut muutamia päiviä huvittelemassa Helsingissä. Kuulusteluissa ovat autossa takana olleet ilmoittaneet nukkuneensa tapahtuman sattuessa ja kuljettajan vieressä ollut mieshenkilö ei muista, että olisi edes ajettu Pikkalan sillan kautta, vaikka hän on sitä tietä ajanut Helsingin - Turun väliä kymmeniä kertoja.

(Uusi Suomi 27.10.1935 No 290)

Uusi Suomi 28.10.1935 No 291:

Pikkalanjoen onnettomuudessa hukkuneiden naarauksia jatkettiin jälleen eilen aamulla. Naarauksiin osallistui runsaasti väkeä ja veneitä ja johtivat ne tällä kertaa tulokseen. Klo 11 ajoissa löydettiin joesta noin 700 metrin päässä sillasta autonomistaja Hannes Holopaisen ja toimittaja Uuno Luodon ruumiit. Sen sijaan autoa ohjanneen T. Koivumäen ruumista ei löydetty.

Nimismies Granbergin toimesta ruumiit siirrettiin aluksi Siuntion leikkaushuoneelle, mistä vainajan omaiset noutivat ne jo eilen Helsinkiin haudattaviksi. Mikäli nimismies Granberg eilen ilmoitti tiedusteluumme ei hänen mielestään ole mitään syytä suorittaa Holopaisen ja Luodon ruumiiden ruumiinavausta. Sen sijaan hän katsoi välttämättömäksi Koivumäen ruumiinleikkauksen suorittamisen, koska siten saadaan varma selvyys siitä, onko Koivumäki ollut onnettomuushetkellä mahdollisesti humalassa.

Autonkuljettaja Koivumäen naarauksia jatketaan tänään. Elleivät ne iltaan mennessä johda tulokseen, lähetetään tiistaina paikalle sukeltaja suorittamaan etsintöjä.

Onnettomuudessa pelastuneita Aaltoa, Ekströmiä ja Saarta ei ole vielä voitu tapahtuman johdosta kuulustella. He ovat olleet edelleen sairaina, joten kuulustelut on täytynyt siirtää täksi viikoksi.

(Uusi Suomi 28.10.1935 No 291)

Uusi Suomi 29.10.1935 No 292:

Pikkalanjoen onnettomuudessa hukkuneen autonkuljettaja T. Koivumäen ruumiin naaraamista jatkettiin pitkin eilispäivää, mutta naaraukset eivät johtaneet tuloksiin. Naaraukset päätettiin huonon sään vuoksi keskeyttää, ja etsiskelyjä jatketaan vasta huomenna, jolloin paikalle saapuu sukeltaja Helsingistä. Jokeen syöksynyttä linja-autoa onnettomuuspaikalla vastaan tulleen turkulaisen henkilövaunun T. 5439 :n ohjaaja, johtaja K. G. Källström Turusta, oli eilen Siuntion nimismiehen, varat. Granbergin luona kuulusteltavana. Hän on saamamme tiedon mukaan selittänyt, ettei hän ensinkään huomannut tapahtumaa pimeän vuoksi, eikä myöskään kuullut onnettomuuden synnyttämää ääntä vaununsa moottorin surinan takia ja sen vuoksi, että vaunun ikkunat olivat kiinni. Autossa olleet kolme henkilöä nukkuivat, eivätkä tienneet myöskään tapahtumasta mitään.

Nimismies Granbergin kertoman mukaan on linja-autossa olleitten kuuluisteluissa käynyt selville, että mainittu yksityisauto ajoi liiaksi vasemmalle, niin ettei vastaantulijalla ollut tarpeeksi tilaa väistää. Toisaalla on ilmeistä, että linja-auton kuljettaja, joka ei ollut paljon ajanut sanotulla tiellä, ei ollut tiennyt, että kuusiaidan takana oli silta, mistä johtuen hän ei ajanut kyllin varovasti. Mainittakoon, että autonkuljettaja Koivumäellä oli ammattimaiseen vuokra-ajoon oikeuttava ajokortti, mutta ei linja-auton kuljettamiseen oikeuttavaa korttia. Jutun tutkimukset jatkuvat edelleen.

(Uusi Suomi 29.10.1935 No 292)

Uusi Suomi 22.12.1935 No 345:

Kuten aikoinaan kerroimme, tapahtui Siuntionjoen poikki kulkevalla Pikkalan sillalla lokakuun 22. pnä onnettomuus, jossa kolme henkilöä, mm. autonkuljettaja Hannes Holopainen, toimittaja Uuno Luoto ja autonkuljettaja T. Koivumäki, hukkuivat. Onnettomuus aiheutui luultavasti siitä, että linja-autoa ohjannut T. Koivumäki ei voinut hallita autoaan, koska sillalla vaunua vastaan tuli väärää puolta ajanut yksityisauto, joka töytäisi linja-autoa. Hukkuneiden Holopaisen ja Luodon ruumiit löydettiin muutama päivä onnettomuuden jälkeen. Autoa ohjanneen T. Koivumäen ruumis löytyi vasta eilen iltapäivällä.

Se ajelehti meressä n. 1 ½ km päässä Pikkalan sillalta. Ruumiin näki ja toi rantaan kalastaja Strandberg. Ruumis on siirretty Siuntion ruumishuoneelle. Siuntion nimismies on nostanut linja-auton sivuuttaneen henkilöauton ohjaajaa, turkulaista johtajaa Kjällströmiä ja vaunun omistajaa herra D. Löfgreniä vastaan syytteen ajosääntöjen rikkomisesta. Sen lisäksi asianomistajat vaativat Kjällströmille ja Löfgrenille rangaistusta kuolemantuottamuksesta sekä huomattavia korvauksia. Juttu tulee esille tammikuussa Siuntion käräjillä.

Uusi Suomi 22.12.1935 No 345

Uusi Suomi 19.02.1936 No 48:

Kuten aikoinaan on kerrottu, tapahtui lokakuun 22. pnä viime vuonna Pikkalan sillalla Siuntiossa auto-onnettomuus, jolloin linja-auto yksityisautoa sivuuttaessa syöksyi jokeen ja kolme henkeä hukkui. Onnettomuuden johdosta oli Kirkkonummen välikäräjiin eiliseksi haastettu vastaan tullutta turkulaista yksityisautoa ohjannut johtaja K. G. Källström. Virallisena syyttäjänä oli Siuntion piirin nimismies, varatuomari H. Kr. Granberg ja asianomistajia edusti varatuomari Aksel Planting. Syyttäjä asetti johtaja Källströmin syytteeseen liikennesääntöjen rikkomisesta sekä pidätti itselleen oikeuden myöhemmin laajentaa syytevaatimustaan. Asianomistajain edustaja ilmoitti myös esittävänsä korvausvaatimuksensa myöhemmin. Vastaajan poissaolon takia siirrettiin jutun enempi käsittely maaliskuun 16. pnä pidettäviin välikäräjiin.

(Uusi Suomi 19.02.1936 No 48)

Uusi Suomi 03.04.1936 No 91:

Pikkalanjoen auto-onnettomuuden johdosta johtaja K. G. Källströmiä vastaan nostettu juttu oli eilen jälleen käsiteltävänä Kirkkonummen käräjillä. Oikeuden puheenjohtajana toimi varatuomari R. Nybom ja syyttäjänä Siuntion nimismies H. Granberg seka asianomistajain edustajana lakit. kand. B. Planting. Vastaajan edustajana oli varat. A. Kataja.

Syyttäjä ja asianomistajat uudistivat aikaisemmin esittämänsä vaatimukset ja nimesivät 4 todistajaa.

Tuomari Kataja ilmoitti, että hänen päämiehensä oli mennyt kihloihin neiti Ella Hammarbergin kanssa, joka oli ollut yhdessä sisarensa Elna Hammarbergin kanssa tapahtuma-aikana Källströmin autossa matkalla Helsingistä Turkuun. Kun heidät nyt nimettiin todistajiksi, piti Kataja heitä esteellisinä ja esitti jääviysmuistutuksen. Syyttäjä ja asianomistaja vastustivat Elna Hammarbergin jääväämistä.

Asiaa harkittuaan oikeus julisti molemmat Hammarbergit esteellisiksi todistamaan. Syyttäjä ja tuomari Planting ilmaisivat tyytymättömyytensä Elna Hammarbergin jääväämiseen.

Eräs poliisikonstaapeli todisti, että linja-auton kuljettaja Koivumäen kello oli pysähtynyt 17 vailla 19.

Kamreeri O. Fyhrqvist todisti Koivumäen ajaneen linja-autoa koko matkan hyvin varovasti ja jarruttaneen Pikkalanjoen mäessä. Tällöin todistaja sanoi yhtäkkiä voimakkaan valon häikäisseen autossa olijain silmät. Todistaja oli vakuutettu siitä, että Koivumäki oli ajanut liian paljon oikealle väistäessään vastaantulevaa henkilöautoa.

Tuomari Planting mainitsi, että Koivumäki oli ollut 15 vuotta pirssiautonkuljettajana Helsingissä ja että hän oli hyvin taitava ja varovainen ajaja.

Tuomari Kataja huomautti tähän, että kun Koivumäellä ei ollut linja-auton ajo-oikeutta, ei häntä voida pitää omantunnontarkkana ajajana. Katajan kysymykseen, olivatko kaikki linja-autossa olleet selviä, vastasi Fyhrqvist myöntävästi.

Syyttäjä pyysi lykkäystä voidakseen kuulla asiassa linja-auton omistajaa E. Järvisaloa sekä vakuutusyhtiön edustajaa. Tuoman Planting yhtyi pyyntöön. Samalla hän totesi, että klo 18.30 ja 18.50 välisenä aikana onnettomuusiltana ei mikään muu henkilöauto kuin vastaajan kulkenut Pikkalan sillan yli ja että Källström oli myöntänyt sivuuttaneensa sillan 18.40. Ihmetteli sitä, että vastaaja vaati jäävättäväksi Hammarbergin sisarukset ja arveli, että kihlaus on tapahtunut juuri sen vuoksi, että nämä todistajat saataisiin jäävätyiksi, sillä on selvää, että he tietävät tapauksesta jotakin. Tuomari Kataja pani vastalauseensa Plantingin lausunnon johdosta, pitäen sitä sopimattomana sekä pyysi lykkäystä kirjallisen vastineen jättämistä varten.

Kihlakunnanoikeus siirsi jutun toukokuun 22. pnä pidettäville välikäräjille.

(Uusi Suomi 03.04.1936 No 91)

Uusi Suomi 19.06.1936 No 163:

Pikkalanjoen sillan auto-onnettomuutta, joka tapahtui viime vuoden lokakuun 22. pnä, ja jossa 3 henkeä hukkui, koskeva juttu otettiin jatkokäsittelyyn eilen Kirkkonummen välikäräjillä. Oikeuden puheenjohtajana toimi varatuomari J. Takolander ja syyttäjänä varatuomari H. Kr. Granberg. Syytetyn, johtaja G. Källströmin avustajana oli varatuomari O. Tulenheimo. Asianomaiset esiintyivät joko itse tai varatuomari A. Plantingin avustamana.

Kaikki uudistivat vaatimuksensa ja Autoilijani Osakeyhtiö, jossa autot olivat vakuutetut, pidätti itselleen oikeuden vastineessa esittää huomautuksia asiaan. Syyttäjän todistajina olivat johtaja N. Kavaleff ja linja-autonomistaja E. Järvisalo. Vastaaja oli haastanut todistajakseen insinööri T. H. Tavastin.

Todistajien kuulustelun päätyttyä katsoi syyttäjä syytteen toteennäytetyksi ja jätti jutun oikeuden päätettäväksi. Hän alisti oikeuden harkittavaksi, oliko vastaaja tuomittava kuolemantuottamuksesta. Vakuutusyhtiön puolesta pyydettiin asian lykkäystä. Vastaajan asiamies Tulenheimo väitti, että syyte oli jäänyt toteennäyttämättä ja vaati kanteen hylkäämistä. Pitkän harkinnan jälkeen oikeus siirsi jutun käsittelyn vakinaisiin syyskäräjiin, jolloin asianomaisten on esitettävä kaikki vaatimuksensa asiassa.

Jutun käsittely kesti 7 tuntia. Mainittakoon, että korvausvaatimukset asiassa nousevat n. 400.000 markkaan.

(Uusi Suomi 19.06.1936 No 163)

Uusi Suomi 03.09.1936 No 237:

Kirkkonummen ja Siuntion pitäjien kihlakunnanoikeudessa Masalassa annettiin eilen päätös viime lokakuun 22. pnä Pikkalan joella sattuneen onnettomuuden johdosta nostetussa jutussa. Kuten muistettaneen, ajoi linja-auto tällöin kaiteen läpi ja putosi Pikkalan jokeen, jolloin kolme henkilöä, näiden joukossa ohjaaja, hukkui. Linja-auto oli juuri ennen onnettomuuden tapahtumista kohdannut sillalla erään henkilöauton.

Juttu oli eilen neljättä kertaa esillä. Oikeuden puheenjohtajana toimi notaari G. Lindblad. Syyttäjänä oli Siuntion nimismies, varatuomari H. Kr. Granberg. Syytettyä, johtaja K. G. Källströmiä Turusta, edusti varatuomari A. Kataja, asianomistajien esiintyessä joko henkilökohtaisesti tai varatuomari A. Plantingin avustamina. Varatuomari Planting edusti samalla linja-auton omistajaa, Suomen Voimavaunu OY:tä, varatuomari W. Saxénin esiintyessä Autoilijain Vakuutus OY:n asiamiehenä.

Syyttäjä uudisti vastuuvaatimustaan sekä jätti jutun päätettäväksi.

Asiamies Planting vaati Suomen Voimavaunu OY:n puolesta, että vastaaja velvoitettaisiin korvaamaan linja-auton korjaamiskustannukset, Smk 9.500. Uudistettuaan kaikki aikaisemmin esittämänsä vaatimukset hän jätti oikeudelle laajan loppulausunnon. Siinä totesi hän, että vastaantuleva henkilöauto oli sama kuin Källströmin ajama auto, että Källström lainvastaisella tavalla oli ajanut autoaan liian suurella nopeudella erittäin vaarallisella paikalla sekä että hän oli kulkenut väärällä puolella siltaa, että Källström samoin lainvastaisella tavalla oli ajanut himmentämättä valonheittäjiään ja täten sokaissut Koivumäen ja että Koivumäki tosin oli kuollut sydänhalvaukseen, mutta ettei tämä kuolemansyy vaikuttanut onnettomuuteen, koska Koivumäki todistettavasti vielä eli auton ajaessa sillan kaiteeseen.

Asiamies Planting katsoi täysin selvitetyksi, että Källström oli aiheuttanut Koivumäen, Luodon ja Holopaisen kuoleman. Näin ollen uudisti hän päämiestensä puolesta korvausvaatimuksensa, jotka lähenevät puolta miljoonaa markkaa, jätti laillisen elatusavustuksen määräämisen rouva Koivumäelle oikeuden harkittavaksi sekä pyysi korvausta Smk 6.029: - oikeudenkäyntikuluistaan.

Kaikki muut asianomistajat uudistivat myöskin vaatimuksiaan ja pyysivät korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Asiamies Saxén luki kirjelmän, jossa hän esitti, että Koivumäki oli ajanut linja-autoa varomattomasti. Kuitenkin hän oli taipuvainen pitämään tapahtumaa suoranaisena onnettomuutena. Näin ollen olisi kanne hänen mielestään hyljättävä.

Asiamies Katajan pyynnöstä kuultiin todistajana johtaja A. Raitiota Turusta. Kysyttäessä vakuutti hän kaikkien linja-auton matkustajien samoin kuin kuljettaja Koivumäenkin olleen aivan raittiita matkalla sekä että Koivumäki hänen tietensä ei lainkaan käyttänyt väkijuomia.

Tämän jälkeen luki asiamies Kataja pitkän loppulausuntonsa. Hän kiisti koko kanteen epävarmoihin ja epäluotettaviin olettamuksiin perustuvana. Hän katsoi jääneen toteennäyttämättä, että hänen päämiehensä auto olisi aiheuttanut onnettomuuden. Selvityksen puuttuessa olisi kanne hyljättävä. Toiselta puolen hän katsoi selvitetyksi, että Koivumäki itse oli tuottanut onnettomuuden. Hänen päämiehensä auto oli linja-autoon kajoamatta sivuuttanut sen ennen kuin onnettomuus tapahtui. Henkilöautolla oli oikeus ensimmäisenä ajaa sillan yli, mutta siitä huolimatta oli linja-auto koettanut tunkeutua sillalle. Koivumäen osuus onnettomuuteen perustui niihin tosiseikkoihin, ettei hän ollut pätevä linja-auton ajamiseen, että hän oli ajanut ilman ajokorttia sekä että hän joko ei ollut jarruttanut taikka että hän oli kulkenut siksi kovaa vauhtia, etteivät jarrut toimineet. Näin ollen oli väärin vierittää edesvastuu onnettomuudesta hänen päämiehensä kannettavaksi. Edelleen vaati asiamies Kataja, että autonhaltija Järvisalo olisi julistettava peräytystodistajaksi, koska hänellä oli joko hyötyä taikka vahinkoa jutun tuloksesta.

Oikeus antoi asiassa seuraavan tuomion:

Samalla kuin Siiri Vaseniuksen korvausvaatimus Källströmiä vastaan hyljätään, koska se on ajettava sivilioikeudellisessa järjestyksessä, ja vastaajan jäävimuistutus autonomistaja Järvisaloa vastaan jätetään huomioonottamatta, koska oikeus aikaisemmin on antanut lausuntonsa siitä, katsoo kihlakunnanoikeus luotettavasti selvitetyksi, että linja-autoa vastaan tullut henkilöauto oli sama kuin Källströmin ajama, mutta että sitä vastoin on jäänyt todistamatta, että hän varomattomalla ja huolimattomalla ajolla ja liikenneohjesääntöä vastaan rikkoen olisi tuottanut Koivumäen, Luodon ja Holopaisen kuoleman, joka lähinnä on Koivumäen huolimattoman ajon aiheuttama, hänen ollessa epäpätevä linja-auton ajoon ja ilman ajokorttia sekä hänen yrittäessään ohjata linja-auto sillalle vaikka henkilöautolla oli oikeus ensimmäisenä ajaa sen yli. Sen tähden katsoo kihlakunnanoikeus oikeaksi hylätä kanteen Källströmiä vastaan ja vapauttaa hänet kaikesta edesvastuusta asiassa.

Asian laatuun nähden saa Källström kuitenkin itse kärsiä kulunsa asiassa. Syyttäjän maksamat todistajapalkkiot, Smk 977 :-, jätettiin valtion kärsittäväksi, ja Koivumäen ruumiinavauskustannukset, Smk 439:-, määrättiin Koivumäen kuolinpesän suoritettavaksi.

Kaikki asianosaiset. Autoilijain Vakuutus OY:tä lukuun ottamatta, ilmoittivat heti tyytymättömyytensä päätökseen.

(Uusi Suomi 03.09.1936 No 237)

- Kristin Lauharo -