Porkkalan majakka - Porkala fyr
Porkkalan majakan historiaa.
Suomen saariston karikkoisilla rannikoilla on jo vanhoista ajoista alkaen ollut laivojen luotsaus ja väylien viitotus merenkulun elinehto.
Porkkalan majakka (Kyläkirjaston Kuvalehti 1. 7. 1906)
Laivaliikenne oli erittäin vaarallista entisinä aikoina, koska sen lakkaamattomana uhkana oli n. s. rantaoikeus. Ranta-asukkaat katsoivat haaksirikkoutuneen laivan tavaroineen ilman muuta omaisuudekseen. Tästä oli seurauksena, että laivoja yritettiin johdattaa harhaan, joutumaan karille. Rantaoikeuden varjossa myös suorastaan ryöstettiin aluksia. Birger Jarl yritti ensimmäisenä tätä rosvoutta estää. Kustaa Vaasa oli kuitenkin tälläkin alalla uranuurtaja. Hän ei ainoastaan ankaralla kädellä estänyt ryöstelemistä merillä, hän kielsi myös rantaoikeuden käyttämisen haaksirikoissa.
Kustaa Vaasa on myöskin luotsilaitoksen todellinen alkuunpanija. Hän velvotti saaristorahvaan luotsaamaan kruunun laivoja. Tämän lisäksi saaristorahvaalla oli velvollisuutena viitoittaa reitit. Tähän käytettiin jo silloin ankkuroituja tynnyrejä ja rannoille, saarille tai kareille rakennettuja kummeleita. Väylät oli viitotettava merien auettua joka vuosi. Juhana ja Erik kuninkaiden aikana perustettiin jo erityisiä luotsausasemia luotseineen. Luotsitaksa säädettiin ensi kerran v. 1642. Kaarle Xl järjesti luotsilaitoksen uudelle kannalle v. 1687 ja 1696 asetuksilla. Ruotsi-Suomen merilaki on vuodelta 1667 ja oli se voimassa Suomessa aina vuoteen 1873, jolloin uusi merilaki laadittiin. Myös haaksirikkoisten suojaamisesta antoi Kaarle XI plakaatin, jonka määräykset otettiin 1734 vuoden lakiin.
Vuonna 1753 rakennettiin Suomen ensimmäinen majakka Utön saareen. Rakennus maksoi 18 480 taaleria ja se oli kartion muotoon rakennettu kivinen torni. Alkuaan aiottiin valaisuaineena käyttää hiiliä, joita olisi poltettu tornista ulos riippumaan pistetyissä rautakoreissa. Tuuma hylättiin kuitenkin, ja sen sijaan tehtiin puinen lyhty, jossa oli messinkisillä heijastajilla varustettuja lamppuja. Sota-aikana 1808 torni räjäytettiin ja rakennettiin uudestaan vuonna 1814.
Toinen ja viimeinen ruotsinvallan aikainen majakka rakennettiin v. 1800 Porkkalaan. Sen, samoin kun Utönkin tornin, rakensi silloinen luotsimajuri Gustaf Brodd. Kuningas Kustaa IV Adolf hyväksyi omakätisesti allekirjoittaen Porkkalan majakan piirustukset Tukholman linnassa vuonna 1799.
Rakennus oli harmaasta kivestä, neliskulmainen ja 23 kyynärää (13,6 m) korkea. Valaistuslaitteena oli 7 1/2 jalan läpimittainen puinen parabelinen heijastaja, sisäpuoleltaan peitetty peilin palasilla, ja sen edessä paloi 10 lamppua. Sota-aikana 1808 hävitettiin lyhty, raput ja holvit, vain muurit jätettiin seisomaan. Vuonna 1813 ryhdyttiin tornia kunnostamaan ja silloin poltettiin väliaikaisesti kalliolla tornin vieressä nuotiota, johon kului 60 syltä mäntyhalkoja. 1818 hankittiin uudet messinkiheijastajat. Koska merenkulkijat valittivat ettei majakan valo näy tarpeeksi kauas, korotettiin tornia 1823 rakentamalla entisen tornin jatkoksi 28 kyynärää (16,6 m) korkea tiilitorni. Utö ja Porkkala olivat ainoat majakat mitkä meille jäivät perinnöksi Ruotsin vallan ajoilta.
(Tekniska föreningens i Finland förhandlingar 1896)
(Det Svensk-Nyländska folklynnet. Hugo J. Ekholm. Finlandia 1923.)
Porkkalan majakka sammui 1. 11. 1923.
(13.11.1923 Uusi Suomi n:o 262)
Vuonna 1927 filmatun elokuvan "Nuori luotsi" ulkokuvaukset tehtiin Kirkkonummella, käytöstä poistetun majakan ympäristössä, Rönnskärin saarella. Tässä Suomi-Filmin tuotannossa ohjaajana toimi Erkki Karu ja elokuvan pääosissa esiintyivät: Joel Rinne, Lillan Järnefelt, Paavo Kostiander ja Sven Hilden.
(Elokuva : kotimaisen elokuvatoiminnan äänenkannattaja. 1928.)
Porkkalan (Rönnskärin) majakka huhtikuussa 2013. (Kuva: K. Lauharo)
Lähteet:
- Suomen merenkulku. 1921.
- Suomenkielisten teknikkojen seuran julkaisuja. 1910.
- Suomen merimajakat. Sigmund Schalin. 1924.
- Kristin Lauharo -