Puutarhojen historiaa
Hedelmäpuiden (omena, päärynä, kirsikka, kriikuna ja luumu) kasvatus oli 1800-luvun alussa Suomessa vielä melko harvinaista ja se keskittyi pääosiltaan Varsinais-Suomeen ja Uudellemaalle. Yleisintä se oli Taivassalon ja Pohjan pitäjien välisellä rannikkoalueella. Esimerkiksi 1830-luvulla Kemiön pitäjässä oli 288 hedelmätarhaa, eli lähes jokaisen talon pihalla kasvoi omena- tai jokin muu hedelmäpuu. Vertailun vuoksi Hämeen läänissä oli keskimäärin 7 hedelmätarhaa pitäjää kohti ja nekin olivat enimmäkseen säätyläisten (aateliset, papisto ja porvarit) omistuksessa.
Inkoon pitäjässä oli 1830-luvulla hedelmäpuita viidellä säätyyn kuuluvalla ja viidellätoista talonpojalla, eli hedelmätarhoja oli yhteensä 20. Vastaavasti Lohjalla oli 132, Siuntiossa 25 ja Karjaan pitäjässä yhteensä 8 hedelmätarhaa. (1.)
Kukkiva omenapuu Lohjan Virkkalassa.
- Antelias omenapuu. Torppari E. Alénilla on Inkoossa Enstakan tilan alueella omenapuu, josta vuosittain on saatu keskimäärin 3 tynnyriä omenoita ja kerrassaan oivallista laatua. Puun arvailee omistaja ainakin 100 vuoden vanhaksi. Nyt on se kaksihaarainen; toinen paksumpi haara on 10 tuumaa läpimitassa. Kolmas haara murtui myrskyssä 9 vuotta sitten. Puun anteliaisuus oli ennen jotenkin niukka. Mutta heti kun puuta ruvettiin tarkasti hoitamaan, on sen anteliaisuus vuosi vuodelta lisääntynyt ja samalla, mikä on harvinaisempaa, käynyt jokavuotiseksi. Ennen hedelmöi se joka kolmas vuosi. Tänäkin vuonna, jolloin omenansato kaikkialla on ollut tuiki huono, on puheenalaisesta puusta saatu 2 ½ tynnyriä hyvänlaatuisia omenoita.
Fagervikin puutarha n. 1937. Museovirasto - Musketti.
Inkoossa on kasvatettu hedelmäpuita jo 1700-luvulta lähtien. Johan Hisinger tuotti Fagervikin ruukinkartanoon paljon lajikkeita ulkomailta, joista parhaat ja kestävimmät vähitellen levisivät ympäristön taloihin ja muualle naapuripitäjiin. Näistä esimerkkinä yleinen keltaluumu, joka tuotiin Fagervikiin vuonna 1768 ja levisi sieltä muihin Uudenmaan kartanoihin sekä edelleen Turun seudulle. (2.)
Lainaus artikkelista "Puuhedelmäin viljelyksestä Suomessa" vuodelta 1892:
"Fagervikin tila tuli jo parooni F. Hisinger-vainajan aikana tunnetuksi monipuolisesti kehitetyn puutarhanviljelynsä kautta. Kukkainsuosijat vaeltelivat sinne nauttiakseen kaikesta siitä kukkasten loistosta, mikä siellä silmää viehätti, niinhyvin asuinrakennuksessa ja kasvihuoneissa, kuin ulkona. Kaikki mitä kukkaisten alalla uutta löytyi, se tilattiin, niin että siellä oli monta harvinaista kasvia, joita ei Ruotsinmaan mainioimmissa kasvihuoneissa löytynyt. Fagervikin tila myöskin vuosikymmenien kuluessa varusti osan maastamme puutarhureilla. Saipa olla mielissään kun semmoisen sieltä sai sillä, sanottiin: "ne kyllä osaavat kaikki toimittaa puutarhassa ja kasvinhuoneissa". Puheenaoleva hedelmäpuutarha perustettiin viimeksikuluneen vuosisadan lopulla, ja varmuudella otaksutaan, että Suomen ensimmäinen valkoinen Astrakaani istutettiin Fagervikin tilalla, useimpien muitten hyviksi tunnettujen omenalajien joukossa; ja tällä vuosisadalla istutettiin muutamia Itämeren maakunnista tuotuja omenalajeja. Kaikista näistä lajeista viljeltiin sitten edelleenkin ne, mitkä kokemus paraiksi osotti. Puutarhassa löytyy yksi satavuotinen päärynäpuu, joka, samoin kuin yllämainitsemamme esimerkki, todistaa sen, että päärynän viljelys ainakin maamme etelä-osassa on mahdollinen. Parooni-vainajan aikana tilattiin samoin myöskin joukko Ranskalaisia ja Belgialaisia päärynänlajeja, luumu- ja kirsikka- sekä mitä hienoimpia saksalaisia omenalajeja; mutta useimmat niistä joutuivat perikatoon epäsuotuisan ilmanalamme tähden. Niinmuodoin Fagervik on ollut pomoloogillisena koeasemana. Nykyisen omistajan nimi sen takaa, että viljelystyö yhä edistyy; sen todistavat hänen istutuksensa Brödtorp'in kartanon luona." (3.)
Fagervikin puutarhaa pidettiin usein 1800-luvulla maamme hienoimpana. 1800-luvun puolivälin jälkeen alkoi omenanviljely E. Hisingerin toimesta myös Brödtorpin kartanon mailla Pohjan pitäjässä, jossa oli myös taimitarha.
(23.5.1888 Tapio no 40)
(30.10.1889 Oulun Ilmoituslehti no 87)
1900-luvun alussa hedelmäpuiden kasvatus yleistyi entisestään ja uusia puutarhoja syntyi Inkooseen, kuten Kopparnäs (F. Schröder), Marieberg (J. Candelin) ja Elgsjön Mellangård (J. Holmberg), jotka saivat palkintoja erinomaisista omenoistaan silloisissa puutarhanäyttelyissä.
Kopparnäsin omenoita myytiin tilan omistajan Fritz Schröderin kalastustarpeiden liikkeessä Helsingin Unioninkadulla.
(08.09.1925 Uusi Suomi no 205)
Mellangård (Elgsjö - Elisaari).
Elgsjön Mellangårdin tilalla (Elisaaressa) viljeltiin 1900-luvun alussa myös päärynää. Käytettyjä päärynälajikkeita olivat mm. "Tonkovjatka" ja "Flemish Beauty".
(1912 Finska trädgårdsodlaren)
Historiankirjoitusten mukaan Siuntion Suitiaan istutettiin mahdollisesti Suomen ensimmäiset tarhaomenapuut Erik Flemingin toimesta 1540-luvulla, mutta siitä huolimatta Lohjaa on usein pidetty Suomen varsinaisena "omenapääkaupunkina". Tämä maine oli 1900-luvun alussa ilmeisesti kiirinyt Käkisalmeen asti ja siitä kertoo seuraava vuonna 1928 julkaistu uutinen:
"- Luonnon parantaja ajeli polkupyörällä tänä aamuna kauppalamme kaduilla, varsinkin kiinnitti hänen ulkoasunsa joka muistutti suuresti Väinämöisen pukua, erikoista huomiota. Hän kertoi olevansa luonnonparantaja sekä innostunut puutarhanviljelykseen, sanoen olevansa maanviljelysseuran lähettämä puutarhaneuvoja, kotoisin Käkisalmesta. Mm. sanoi hän menevänsä "pahaa pakoon ja etsivänsä hyvää". Sitäpaitsi poikkesi hän Lohjan Taimiston puutarhaan, josta halusi ostaa hedelmäpuun taimia.
Suurta huomiota herätti kauppalaisissa parran ja tukan pituus ja kysyttäessä ukkelilta miksi hän ei anna niitä leikata, vastasi hän vain lyhyesti: luonto kun on tukan ja parran pannut kasvamaan, mitä siitä leikkaamaan. Ja vastaus olikin sinänsä hyvin terävä, johon ei ollut kellään mitään lisättävää, jonka jälkeen partasuu ukko hyppäsi pyörän selkään samotakseen Suomen halki Karjalan sydänmaille."
Lähteitä:
1.) Statistisk teckning af storfurstendömet Finland. Förra delen / af Gabriel Rein. 1853
2.) Kasvitarha 1906
3.) 01.08.1892 Suomen maanviljelyslehti no 8
- Kristin Lauharo -