Urkutaiteilija Elis Mårtenson

Elis Hjalmar Mårtenson syntyi 8. kesäkuuta 1890 Inkoossa. Hänen isänsä oli Inkoon kirkon kanttori Fredrik Emil Mårtenson ja äitinsä Selma Augusta Mårtenson (o.s. Gyllenfors).

Elis Mårtenson (Museovirasto - Musketti)

Eliksellä oli kaksi vanhempaa veljeä; John ja Alm. John lähti liikemiesuralle ja Alm kouluttautui opettajaksi. Elis oli veljeksistä musikaalisesti lahjakkain ja jatkoi isänsä viitoittamalla tiellä. Hän lähti Helsinkiin opiskelemaan lukkari-urkurikouluun ja pääsi sen jälkeen jatkamaan opintojaan musiikkiopistoon.

Elis esiintyi opintojensa alkuaikoina pianokappaleita soittaen mm. musiikki-illassa Vestankvarnissa tammikuussa 1911. Tuskinpa silloin osattiin kuvitella, että vielä jonakin päivänä Inkoon kirkon kanttorin poika kohoaa maamme taitavimmaksi urkutaiteilijaksi. Elis esiintyi myöhempinäkin vuosina Inkoossa erilaisissa hyväntekeväisyystapahtumissa. 

(Västra Nyland 14.01.1911)

Sanomalehti Uusi Suometar uutisoi musiikkiopiston oppilasnäytteistä 1914 seuraavasti:

Musiikkiopiston ensimäiset tämänkeväiset oppilasnäytteet urkusoitossa olivat eilen päivällä Johanneksen kirkossa. Urkuoppilaita esiintyi kaikkiaan 12, joista 7 hra Merikannon ja 5 nti Tavaststjernan johdolla opiskelleet. Sitäpaitsi esitti 4 oppilasta yksinlaulua.

Urkusoiton harjoittajista on ensi sijassa mainittava Elis Mårtenson, jonka lahjakkuudesta ja uutteruudesta jo ennestään on monta kaunista näytettä. Hänen sekä manuali että pedalitekniikkansa on kiitettävän sujuva ja esityksensä todistaa kehittynyttä soitannollista vaistoa.

Tunnollisen opettajansa hra Merikannon ohjaamana on nuoresta oppilaasta kehittynyt taitava urkuri, joka kykenee suorittamaan urkukirjallisuuden vaativimpiakin tehtäviä. M. soitti eilen Bachin suurta taituruutta kysyvän g-molli-Fantasian ja fugan, jota tietääkseni ei koskaan musiikkiopiston näytteissä ole esitetty, joka suhteessa kiitettävällä tavalla.

(Uusi Suometar20.05.1914 no 135)

Elis Mårtenson oli varhaisesta nuoruudestaan asti harrastanut innokkaasti metsästystä ja kalastusta. Metsästysharrastuksensa myötä hän oli myös ns. "koiraihminen". Hänen veljensä Alm Mårtenson oli ilmeisesti vieläkin innokkaampi koiraharrastaja, sillä Alm perusti Skallas-nimisen kennelin Inkooseen v. 1918.

Elis Mårtensonin englanninsetteri "Trick" v. 1917.

Säveltäjä ja Sibelius-Akatemian opettaja Arvo Laitinen kirjoitti Elis Mårtensonin elämänvaiheista v. 1920 mm. seuraavasti:

Elis Mårtenson on syntynyt v. 1890 Inkoon pitäjässä, Uudellamaala, jossa hänen isänsä toimii urkurina. Ensi opetuksen soiton ylen vaikealla alalla antoi poikaselle isä. Varsinaiset musiikkiopinnot alkoivat sittemmin Helsingin urkurikoulussa etupäässä Oskar Merikannon johdolla. Jo tänä aikana alkoivat nuorukaisen suuret lahjat herättää yleistäkin huomiota, sillä Merikanto käytti häntä usein sijaisenaan kirkossa ja monissa muissa tilaisuuksissa hän sai esiintyä avustajana. Urkurikouluaikana saavutettuun rutiiniin juuri perustuukin osaltaan mm. hra M:n varsinkin myöhemmin melkoista kunnioitusta herättänyt taito lukea "lehdestä" sekä säestää varmasti.

V. 1911 päätti nuori taiteilija huolellisesti ja tuntuvasti yli kurssien käsittävät opintonsa Emmy Achtén tunnetusta oppilaitoksesta. Ei kukaan ole lähtenyt Helsingin urkurikoulusta niin kerrassaan loistavalla todistuksella kuin Elis Mårtenson. Samana vuonna hän tuli oppilaaksi Musiikkiopistoon, jossa professori Erkki Melartin toimi silloin ensimmäistä vuotta johtajana. Urkujensoitossa sai hän opettajakseen edelleen luonnollisesti professori Merikannon, teoreettisista ja musiikkikirjailijoista säveltäjä Erik Furuhjelmin ja pianonsoitossa silloisen opiston ensimmäisen pianonsoitonopettajan rva. Sigrid Schneevoigtin.

V. 1914 keväällä suoritti ahkera ja taiteellisen kehityksensä harvinaisen vakavalta kannalta ottava nuori maestro diploomitutkinnon korkeimmilla arvolauseilla. Tämän jälkeen viimeisteli hän opintojaan samassa laitoksessa vielä vuoden, koska tunnetuista syistä ei voinut matkustaa ulkomaille. 1915 jätti hra. M Musiikkiopiston vakiintuneen maineen saavuttaneena urkutaiteilijana, ja oivallisena pianistina - hän esiintyi opiston näyttessä mm. Schumannin liian harvoin kuullulla A-molli- ja Beethovenin kuvailemattoman ihanalla, mutta vaikealla C-duuri pianokonsertolla saaden aikaan paljon kiitosta.

Ansaitsemansa diploomipäästötodistus oli loistavuudessaan taaskin ainoa laatuaan! Nyt alkoi pitkä odotusaika. Ulkomaille paloi mieli laajantamaan kokemus- ja näköpiiriä sekä syventymään monipuolisemmin taiteen salaisuuksiin, mutta tuo onneton maailman meteli uhkasi tehdä kaikista unelmista kerrassaan lopun. Vaan hedelmättömäksi ei tämä aika suinkaan jäänyt. Olihan hra. M. valmis taiteilija, joka saattoi nyt ryhtyä kypsyttämään itselleen yhä yksilöllisempää taiteellista maailmankatsomusta. Toimeentulonsa hän ansaitsi antamalla yksityistunteja pianonsoitossa, toimien vt. urkurina sekä konservatoorissa pianon- ja urkujensoiton opettajana. Yleisöä on hän kasvattanut taiteellaan avustamalla etenkin useissa kirkkokonserteissa, maaseudullakin.

Hra M:n ensimmäinen oma konsertti oli Helsingin Johanneksen kirkossa syksyllä v. 1915, johon hän oli valinnut päänumeroksi Bossin kuuluisan konserton. Orkesteri avusti Merikannon johdolla. Turun soitannollisen Seuran orkesterin konsertissa hän esiintyi solistina ensimmäisen kerran syksyllä 1916 Mikaelin kirkossa soittaen Guilmantin 3:nen sonaatin ja Bossin suuren konserton (A-molli) orkesterin kera, sekä toisen kerran syksyllä 1918 Tuomiokirkossa ohjelmalla Bach C-duuri, Toccata, Adagio ja Fuuga.

Vihdoin viimein vuosi sitten, aukeni hra M:lle mahdollisuus päästä "ulos". Matka suunnattiin tietysti Leipzigiin nauttimaan opetusta suuren Strauben johdolla.

Hra Mårtenson, joka muuten luonteensakin jaloudessa ja vaatimattomuudessa on kaikille nuorille taiteilijoille esimerkiksi kelpaava, toimii nykyään suuren opettajansa, professori Oskar Merikannon seuraajana konservatoriossamme. Onhan hän siihen ikäänkuin itseoikeutettukin, Sillä ei kukaan toinen ole siinä määrässä tuottanut kunniaa vanhalle urkumestarilleen kuin Elis Mårtenson.

(Uusi Aura 16.10.1920)

Vuonna 1919 Elis oli kuuluisan urkujen soiton mestarin professori Karl Strauben opissa Saksan Leipzigissä. Elis Mårtenson oli tiettävästi ensimmäinen suomalainen, joka pääsi soittamaan kuuluisan Tuomaskirkon (Thomaskirche) urkuja. Kyseisessä kirkossa toimi aikoinaan kanttorina itse Johann Sebastian Bach ja vain maailman etevimmät urkujen soittajat pääsivät siellä esiintymään. Mårtensonin päästötodistus konservatoriosta oli harvinaisuus, sillä hän sai korkeimmat arvosanat kaikissa harjoittamissaan oppiaineissa.

Straube oli erittäin vakuuttunut Elis Mårtensonin soittotaidoista ja kirjoitti seuraavan lausunnon:

Herra Elis Mårtenson Helsingistä on ensiluokkainen urkuri, yhtä merkittävä teknillisestä kuin musikaalisestakin suhteessa, joka on kutsuttu kannattamaan urkutaidetta Suomessa sillä huomattavan korkealla tasolla, jolle sen hänen opettajansa prof. Merikanto on koroittanut. Herra Elis Mårtensonin pitäisi sentähden maassaan urkualalla saada johtava asema.

Urkutaiteilija Elis Mårtenson (Museovirasto - Musketti)

Suomen yleisradio aloitti radiolähetykset 1926 ja heti ensimmäisestä toimintavuodesta alkaen iltaohjelmistossa oli urkutaituri Elis Mårtensonin soittamia konsertteja Helsingin Johanneksenkirkosta. Yleisöllä ei tuolloin ollut kirkkoon sisäänpääsyä, sillä konsertti oli vain radiota varten ja se lähetettiin suorana vastaanottimiin.

Elis Mårtenson avioitui v. 1927 laulaja Eini Maria Stenfeldtin (1897−1948) kanssa ja he tekivät paljon yhteisesiintymisiä seuraavina vuosina. Elis oli 1920-luvun alusta alkaen opettanut urkujen soittoa Helsingin konservatoriossa ja vuodesta 1939 lähtien hän toimi Sibelius-Akatemian urkujensoiton professorina kuolemaansa v. 1957 asti.

Mårtensonien perheeseen syntyi neljä lasta. Perheen kuopus Lars Anders Fredrik syntyi Helsingissä 1934. Eliksen pojasta Lars "Lasse" Mårtensonista tuli sittemmin Suomen kansan rakastama pianisti, säveltäjä ja laulaja.

- Kristin Lauharo -