Laivaliikenne Inkoon saaristossa
Höyrylaivaliikenteen historiaa
Laivaliikenne 1800-luvulla.
Matkustajahöyrylaivojen säännöllinen meriliikenne Suomen rannikkovesillä alkoi keväällä 1837. Turun höyrylaivayhtiöllä oli aluksi kaksi puurunkoista siipiratashöyrylaivaa: s/s Furst Menschikoff ja s/s Storfursten. Laivat liikennöivät linjalla Pietari - Helsinki - Turku - Tukholma, poiketen matkalla lisäksi myös Räävelissä (Tallinna). Vuodesta 1838 alkaen laivat pysähtyivät satunnaisesti ottamaan ja jättämään matkustajia myös Inkoon Barösundissa, muualla Inkoossa ei tuolloin vielä pysähdytty. Matkustajaluettelon (16.9.1838) mukaan, laivan ollessa menossa Helsingistä Turkuun, Barösundissa jäi pois kaksi matkustajaa: apteekkari Appelgren ja luotsi Holmberg.
(30.04.1842 Helsingfors Tidningar no 33)
"Furst Menschikoff oli ensimmäinen suomalainen merihöyrylaiva. Laiva oli rakennettu hongasta kuparinauloin ja kuparilla vuoraten. Sen pituus oli 118,4 jalkaa, leveys 20,6 jalkaa ja kulki se täydessä lastissa ja 240 tynnyrin hiilivarastolla varustettuna 9,5 jalkaa syvässä. Sillä oli kannen alla kolme salonkia, joissa oli yhteensä 26 makuupaikkaa ja sitäpaitsi yksi perhehytti, jossa oli 4 makuusijaa, ja 2 hyttiä, joissa oli kaksi makuusijaa kummassakin. Ruokasalissa oli 10 istumasijaa ja laivan miehistönä oli 20 henkilöä, joista 2 konemestaria ja 4 lämmittäjää sekä 7 henkeä keittiö ja ravintola henkilökuntaa."
(Voima ja käyttö 1929)
s/s Furst Menschikoff (Magnus von Wright 1842. Helsingin kaupunginmuseo.)
Huhtikuun 18 päivänä 1859 annettiin "Keisarillisen Majesteetin Armollinen Asetus siitä, mitä höyrylaivoja asemaan pantaissa ja niitä matkustavaisten kuljetukseen käytettäissä noudatettaman pitää". Höyrylaivat jaettiin eri luokkiin riippuen siitä, millä vesillä niitä käytettiin. Nämä luokat olivat: a) mertakulkevat höyrylaivat, b) rantahöyrylaivat ja c) höyryveneet (sluupit).
Asetuksen mukaan tuli aluksen olla kaikinpuolin hyvin kokoonpannun sekä niin rakennettu, "että se niin vähän kallistelee, kuin suinki muuten hywäntapaisen höyrylaiwan kanssa yhteen sopii". Kutakin matkustajaa kohden tuli olla vapaata kansipintaa vähintäin kuusi neliöjalkaa, eli puoli neliömetriä. Huvimatkoilla yms. saatiin matkustajia ottaa 20 % ylitse säädetyn määrän. Mertakulkevissa aluksissa tuli olla pelastusveneitä 30 % :lle suurimmasta sallitusta matkustajamäärästä sekä kaksi pelastuspoijua. Rantahöyrylaivojen pelastusveneisiin tarvitsi mahtua ainoastaan 20 % suurimmasta matkustajamäärästä. Matkustajien ja miehistön turvallisuus oli toissijaista Suomen vesillä vuoden 1920 asetukseen asti, joka määräsi, että pelastusveneitä, lauttoja tms. tuli olla aluksessa kaikille matkustajille ja koko miehistölle.
Ensimmäiset matkustajaliikenteen siipiratashöyrylaivat olivat useimmiten kuunaritakiloituja puurunkoisia aluksia (höyrykuunareita), joiden höyrykoneiden teho oli vielä verrattain heikko, joten purjeita käytettiin mahdollisuuksien mukaan apuna matkoilla. Turun ja Helsingin välillä liikennöi useita eri aluksia. Näiden reitti kulki läpi Inkoon saariston, pääsääntöisesti Bärösundin väylää pitkin. Siipirataslaivojen aikakausi päättyi Suomen matkustajameriliikenteessä 1870-luvun lopulla, sen jälkeen on liikuttu potkurien avulla.
Inkoon saariston kautta kulkeneita matkustajaliikenteen höyryaluksia 1837 - 1870:
s/s Storfursten - Englannissa 1837 rakennettu puurunkoinen siipirataslaiva. Aluksen pituus oli 41,7 m ja koneen teho 2x40 hv. Liikennöi Turku - Helsinki - Tallinna - Kronstadt linjalla 1837 - 1849.
s/s Uleåborg - Vuonna 1838 Oulussa rakennettu puurunkoinen siipirataslaiva. Aluksen pituus oli 29,4 m ja koneteho 32 hv. Liikennöi kesällä 1841 Turku - Helsinki linjalla. Vuonna 1844 nimeksi vaihtui Unionen ja laiva liikennöi Turku - Helsinki - Pietari linjalla vielä muutaman vuoden.
s/s Murtaja - Turussa 1840 takennettu puurunkoinen siipirataslaiva. Aluksen pituus oli 44,1 m ja koneen teho 2x35 hv. Liikennöi vaihtelevasti Turun ja Pietarin välillä 1841 - 1862.
s/s Örnsköld - Ruotsissa 1839 rakennettu puurunkoinen siipirataslaiva. Aluksen pituus oli 35,7 m ja koneen teho 80 hv. Liikennöi Helsingin ja Tukholman, sekä Vaasan ja Pietarin väliä 1856 - 1860. Vaurioitui pahasti karilleajossa Kotkan edustalla heinäkuussa 1860 ja jäi hylyksi.
(Åbo Underrättelser 13.08.1858)
s/s Österbotten - Ensimmäinen rautarunkoinen siipirataslaiva Suomessa, rakennettu englannissa 1857. Aluksen pituus oli 54 m ja koneen teho 100 hv. Liikennöi Oulu - Turku - Helsinki - Pietari linjalla 1857 - 1874. Laiva paloi Porin Reposaaren edustalla 1874. Laiva korjattiin ja muutettiin potkurilaivaksi, uudeksi nimeksi Kumo.
s/s Suomi - Vuonna 1858 Englannissa rakennettu rautarunkoinen siipirataslaiva. Aluksen pituus oli 54 m ja koneen teho 100 hv. Liikennöi Oulu - Turku - Helsinki - Pietari linjalla 1858 - 1879.
s/s Aura - Ruotsissa 1858 rakennettu rautarunkoinen siipirataslaiva. Oli valmistuessaan suurin ja nopein matkustajalaiva Suomen meriliikenteessä. Aluksen pituus oli 57 m, koneen teho 150 hv ja matkanopeus 12 solmua. Liikennöi Tukholma - Turku - Helsinki - Pietari linjalla 1858 - 1875.
s/s Grefve Berg - Englannissa 1857 rakennettu rautarunkoinen siipirataslaiva. Liikennöi Tukholma - Turku - Helsinki - Pietari linjalla 1860 - 1872. Aluksen pituus oli 55 m ja koneen teho 2x60 hv. Muutettiin potkurilaivaksi 1876. Ajoi karille Kustavissa 1880 ja jäi hylyksi.
s/s Grefve Berg (Sjöhistoriska museet, Stockholm)
s/s Oulu - Ensimmäinen rautarunkoinen potkurilaiva Suomessa, rakennettu Ruotsissa 1856. Aluksen pituus oli 40,9 m ja koneen teho 55 hv. Liikennöi Oulu - Pietari linjalla 1863 - 1874. Muutettiin lastilaivaksi 1900 ja myytiin 1909 Finska Stenindustrille, uudeksi nimeksi tuli Balmoral. Laiva kuljetti parin vuoden ajan kiviä Inkoon Sonasundin graniittilouhokselta Helsinkiin ja Pietariin.
s/s Wiborg - Vuonna 1848 Skotlannissa rakennettu rautarunkoinen siipirataslaiva. Aluksen pituus oli 38,1 m ja koneen teho 200 hv. Liikennöi Pietari - Viipuri - Helsinki - Turku - Tukholma reitillä 1864 - 1871. Loisteliaasti sisustettu laiva kulutti niin paljon hiiltä, että se aiheutti varustamolle kannatavuusongelmia.
s/s Wiborg (HKM)
s/s Porthan - Ruotsissa 1864 rakennettu rautarunkoinen potkurilaiva. Aluksen pituus 46 m ja koneen teho 100 hv. Liikennöi Turun ja Helsingin välillä (määränpäänä Pietari, Lyypekki tai Tukholma) 1864 - 1882. Ajoi karille Harmajan edustalla 1882 ja jäi hylyksi.
s/s Amiral von Platen - Ruotsissa 1858 rakennettu rautarunkoinen potkurilaiva. Aluksen pituus oli 29,8 m ja koneen teho 70 hv. Liikennöi linjalla Helsinki - Turku - Tukholma 1865 - 1871.
s/s Dagmar - Rautarunkoinen siipirataslaiva, joka oli rakennettu 1867 Ruotsissa. Aluksen pituus oli 60 m ja koneen teho 175 hv. Laiva tunnettiin edistyksellisistä siipirattaistaan, jotka vähensivät runkoon kohdistuvaa tärinää. Liikennöi Tukholma - Turku - Helsinki - Pietari linjalla 1867 - 1872.
s/s Dagmar (ÅSH)
1860-luvulta lähtien matkustajaliikenteen satamia on ollut myös Inkoossa. Kesällä 1864 "ångbåten Najaden" liikennöi väliä Helsinki - Pohjankuru, pysähtyen Barösundissa ja Fagervikissa. Seuraavana vuonna (1865) s/s Amiral von Platen aloitti säännöllisen liikenteen Helsingin ja Turun välillä Fagervikin kautta.
Inkoon saaristossa käytiin kesäisin 1870-luvulta lähtien myös huviristeilyillä useilla eri laivoilla. Barösundia pidettiin "luonnonihanana" seutuna ja siellä viihtyi myös keisari Aleksanteri III matkoillaan.
(06.10.1865 Hufvudstadsbladet)
(01.06.1864 Finlands Allmänna Tidning)
(13.07.1869 Helsingfors Dagblad)
(21.07.1877 Morgonbladet)
Höyrylaiva Ahkera aloitti liikenteen Helsingin ja Turun välillä 7.9.1886 poiketen matkallaan myös Inkoon Bastubackan laiturilla. Vuonna 1887 uutena mantereen pysähdyspaikkana Inkoossa tuli mukaan Svenvik ja vuodesta 1890 alkaen laivat pysähtyivät myös Torbackassa. Muita matkustajaliikenteen aikatauluissa mainittuja vakituisia pysähdyspaikkoja 1800-luvun lopussa olivat: Barösund, Elgsjö, Fagervik, Marieberg ja Haga (ent. Bastubacka).
Inkoon laitureilla pysähtyneitä rannikkoliikenteen laivoja 1800-luvun lopulla:
- s/s Ahkera 1886 - 1936
- s/s Onni 1888 - 1897 (paloi Svenvikin laiturissa 1897), jatkoi Ingå -nimisenä 1898 - 1902
- s/s Hebe 1888 - 1902
- s/s Ilma 1890 - 1939
- s/s Necken 1890 - 1918, Kustavi -nimisenä 1920 - 1921 (upposi Hangon edustalla 1921).
- s/s Nystad 1892 - 1900
- s/s Leimu 1893 - 1896
s/s Ahkera. (Kuva: Museovirasto, M. L. Carstens 1909)
(02.09.1886 Nya Pressen no 237)
(23.06.1887 Uusi Suometar no 142)
(31.07.1890 Uusi Suometar no 174)
Helsinki - Tukholma liikennettä ajettiin pääsääntöisesti saaristoväylää pitkin ja Barösundin kautta 1920-luvun lopulle asti. Elokuussa vuonna 1899 reittiä ajoivat höyrylaivat: Oihonna, Uleåborg, Torneå, von Döbeln ja Nordkusten. Nämä laivat eivät Inkoossa pysähtyneet, mutta olivat tuttu näky monille saariston asukkaille.
(16.08.1899 Päivälehti no 206)
Rannikkolaivaliikenne 1900-luvulla.
Helsinki - Karjaa junaradan valmistuttua (1903) rannikkolaivaliikenne väheni Inkoossa, sillä mantereen puolella ihmiset alkoivat liikkua enimmäkseen junalla. Saariston matkustaja- ja rahtiliikenne oli kuitenkin vielä pitkään laivojen varassa. Alkuvuodesta 1914 saariston kulkuyhteyksien turvaamiseksi perustettiin yhtiö nimeltään Oy Barösund.
Säännöllinen höyrylaivaliikenne Helsinki-Barön salmi. Senaattiin on jätetty johtaja Arthur Grönbergin, kauppiasten Julius Tallbergin ja L. Lerchen, pankinjohtaja G. Sidorowin, neiti Aina Boxströmin, varatuomari Osv. Wasastjernan ja sairasvoimistelija K. J. Wegeliuksen allekirjoittama anomus O. y. Barösundin yhtiöjärjestyksen vahvistamisesta. Yhtiön osakepääoma on 20,000 mk. ja sen tarkoituksena järjestää säännöllinen höyrylaivaliikenne Helsingistä Inkoon kautta Barösundiin.
(25.01.1914 Uusi Suometar no 23)
Huonoksi onneksi Suomi julistettiin sotatilaan 31.7.1914, sillä Saksa aloitti sodan Venäjää vastaan. Tämän johdosta rannikon laivaliikennettä rajoitettiin ja monet matkustajaliikenteen rannikkolaivat olivat Venäjän keisarillisen laivaston käytössä vuosien 1914 - 1918 välisenä aikana.
Kauppalaivojen kulkua Suomenlahdella koskevat väliaikaiset määräykset 1914:
- Suomenlahti on julistettu ulkomaiseen merenkulkuun nähden sotatoimien ajaksi suljetuksi. Kaikki suojeluslaitteet ovat otetut pois ja majakat sammutetut Kokskärin majakan meridianista länteen.
- Barösundin ja Utön majakan edustan välisten, sekä pitkittäisten että poikittaisten saaristoväyläin käyttäminen on kokonaan kielletty*).
- Saapuminen Barösundin ja Söderskärin väliseen saaristoon ja lähtö sieltä on kielletty.
- Barösundista Helsinkiin ulottuvassa osassa saaristoa on pitkittäiseen suuntaan tapahtuva liikkuminen matalaa sisäväylää myöten seudun saaristoasukkaiden tarpeita tyydyttävillä aluksilla sallittu ainoastaan päivällä ja niiden ohjeiden mukaisesti, jotka on annettu Suomen Luotsi ja Majakkalaitoksen Tirehtöörille ja saaristoalueen Päällikölle.
*) Valoisaan aikaan pienet soutu- ja purjealukset saavat kulkea saarien välitse ulkopuolella väylää.
(07.08.1914 Suomalainen Wirallinen Lehti no 180)
Rannikkolaivojen säännöllinen liikennöinti Inkoon saaristossa käynnistyi uudelleen kesäkuussa 1918. Ensimmäisenä liikenteen aloitti s/s Dragsfjärd. Rannikkoliikenne saariston laitureille jatkui 1930-luvulle asti (s/s Ahkera ja s/s Ilma), mutta mantereen laitureilla ei silloin enää poikettu.
(22.06.1918 Uusi Aura no 95)
(12.07.1921 Uusi Aura no 82)
(04.06.1929 Hangö no 61)
s/s Ilma liikennöi Helsingin ja Turun väliä pysähtyen myös Barösundissa v. 1939 asti. (Satakunnan museo, 1943)
Huviristeilyt jatkuivat jälleen 1920-luvulla Helsingin ja Hangon välillä.
Kiertomatkat Helsinki - Hanko - Helsinki.
Niinkuin edellisinä vuosina tullaan myöskin tänä kesäkautena toimeenpanemaan yleisön suuressa suosiossa olleita kiertomatkoja Helsingistä meriteitse luonnonihanan Barösund-salmen kautta Hankoon ja täältä junalla takaisin. Matkoja tehdään joka sunnuntai, lähtien höyrylaiva »Torneå» Helsingin eteläsatamasta klo 10 ap., saapuen noin klo ½ 5 aikana ip. Hankoon, josta paluumatka voi tapahtua jo samana iltana, saapuen juna Helsinkiin klo 10,16 ip. Matkaliput ovat kuitenkin voimassa 14 päivää, joten ne myöntävät pitempääkin oleskelua Hangossa tahi sen kauneissa ympäristöseuduissa.
Koska matkalippujen hinnat I luokassa laivalla ja II luokassa junalla, sisältäen myöskin aamiaisen laivassa, ovat ainoastaan Smk 95: -, saanevat liput varmaankin suuren menekin.
(03.06.1924 Länsi-Uusimaa no 41)
Merenkulkua ja haaksirikkoja
Englantilainen fregatti Valorus karille v. 1854
Englantilainen fregatti HMS Valorus ajoi karille Barösundin lähellä Krimin sodan aikana heinäkuussa vuonna 1854.
"- Från Hamburg skrifves d. 28 Juli till Indep. Belge: ''Engelska krigsångfartyget "Valorus" har stött på ett stengrund i närheten af Barösund och lidit haverier, hvilka påkalla sa betydliga reparationer, att detta fartyg på lång tid icke kan begagnas till tjenst vid flottan." (18.08.1854 Helsingfors Annonsblad)
HMS Valorous oli Britannian Kuninkaallisen laivaston höyrykoneilla ja siipirattailla varustettu fregatti. Alus oli aiemmin samana kesänä osallistunut hyökkäykseen Bomarsundin linnakketta vastaan ns. "Oolannin sodassa". (05.07.1854 Helsingfors Tidningar)
Haarniskalaiva Smertschin haaksirikko v. 1865
- Tämän kuun alussa lähtee Krunstatista kaksikymmentä panssari- ja kruuvi-laivaa itämerelle harjotuksiiin. H. K. K. Suuriruhtinas Konstantin, joka on laivaston päämies, ja H. K. K. Suuriruhtinas Aleksis hänen kanssansa, hankkiivat samalla matkalla poiketa Tokholmiin tervehtämään kuninkaallista perhettä. Yksi näistä suuriruhtinan Konstantinin laivoista meni mennyt lauvantaina (5 p.) Barösundissa karille, josta pohja puhkesi ja laiva vajos pohjaan. Laivan väki saatiin hengissä pois. Vielä toinenkin tästä laivastosta sanotaan sattuneen karille, saamata pahaa vammaa.
(11.08.1865 Tähti no 32)
- Murhattu venäläinen merimies Barösundissa uponneesta sotalaivasta on löydetty rannalla. Hän luullaan tulleen murhatuksi tappelussa toisen venäläisen kanssa. Kuvernööri on lähtenyt sinne.
(12.08.1865 Päivätär no 31)
- Haarniskalaiva Smertsch, joka upposi Barönsalmessa, koetetaan saada ylös. Näitä töitä johtaa herra Schebalin. Sukeltajat ovat työssä veden alla useita tuntia kerrallaan; valon puute laivan sisässä häiritsee paljon töitä, mutta mainitaan herra Weiden kohta lähtevän Barösalmeen niinkutsutun Neptunuslyhtynsä kanssa, jolla voidaan nähdä vedessäkin. Useita keinoja aiotaan koettaa Smertschin nostamisessa merestä; eräs herra Alexandrovsky on esittänyt nostamisen tapahtumaksi säkeillä, mitkä ilmaa täynnä lasketaan laivan sisälle. - Sittemmin on tullut tieto että laiva on saatu ylös. Kun pohja-reikä oli tukittu ja kaikki lävet suljetut, ruvettiin höyrypumpuilla pumppuumaan vettä ulos, joten laiva itsestään nousi ylös.
- Barönsalmessa oli elokuun 6 p. murhattu venäläinen sotamies sen haarniskalaivan väkeä, joka tässä salmessa upposi. Asiasta pidettiin välikärajät Raseporin tuomarikunnassa, jossa maisteri Longe oli v. t. tuomarina ja Uudenmaan läänin maaherrakin läsnä. Siinä ilmi saatiin että toinen venäläinen sotamies oli hänen murhannut, eikä kukaan suomalainen niinkuin muutamat ensin luulivat.
(08.09.1865 Sanomia Turusta no 36)
"Haarniskalaiva" Smertsch oli ns. "monitorialus", joka on panssarilaivan varhaistyyppi. Alus oli rakennettu v. 1863 Pietarissa. Sen pituus oli 57,9 m, nopeus 8,3 solmua ja pääaseistuksena oli kaksi 8 tuumaista kanuunaa.
Panssarilaiva Pervenets
Venäjän laivaston panssarilaiva "Pervenets" ei selviytynyt Barösundin ahtaasta väylästä matkallaan Hankoon heinäkuussa 1867, vaan ajoi karille ja sai vakavan vuodon.
"I lördags den 22, säger Cronst. Budb. erhöll man i Cronstadt underrättelse att pansarbatteriet "Pervenets", som den 17 juli utgick ur vår hamn för att förena sig med pansareskadern vid Hangöudd, icke lydt rodret i Barösund, och stött först på ett undervattensgrund, till följd hvaraf batteriet fått en svår läcka. Detaljerna äro ännu okända. Den 23 afskickades Ifrån Cronstadt till Barösund avisofregatten "Rurik", för att hjelpa "Pervenets". Samma dag algick kontreamiralen baron Taube från Trångsund till Barösund med pansarbatteriet "Ne tron menia", tvåtornsmonitorn "Smertsch" och skrufångbåten "Leschi". Klippern "Jakhont" kulle den 27 afgå från Cronstadt med ingeniörmekanikern Tversky, för att reparera "Pervenets" läcka. (Finlands Allmänna Tidning 13.08.1867)
Panssarilaiva Pervenets oli rakennettu Englannissa ja se valmistui vuonna 1864. Aluksen pituus oli 67,1 metriä, höyrykoneet tuottivat yhteensä 1000 hevosvoimaa ja nopeus oli 8 solmua. Miehistön vahvuus oli 459. Aluksen runko oli 102 - 114 mm:n teräspanssaria ja aseistuksena 7,72 tuuman (196 mm) kanuunat, joita oli 26 kpl.
Höyryalus Aavasaksa karille Barösundissa
- Höyryalus "Aavasaksa" on käynyt karille Barösundissa, Tammisaaren lähestöllä. Samalla paikalla ovat myöskin, muutamia vuosia sitten, "Suomi" sekä eräs "Smertsch"-niminen sotalaiva joutuneet haaksirikkoon. Aavasaksan apua pyydettyä, meni höyrylaiva "Neptun" sitä auttamaan, mutta vaati niin suunnattoman palkkion (8,000 markkaa) avustansa, että Aavasaksan kapteeni ei voinut sitoutua maksamaan mitä laivansa pelastamisesta vaadittiin, jonka tähden Neptun palasi takaisin ja Aavasaksa, jonka keulanpuoleisessa lasti-ruumassa löytyi 6 jalkaa vettä, täytyi omin voimin kokea päästä karilta. Tämä vihdoin onnistuikin ja laiva meni Barösundista Helsinkiin korjattavaksi.
(30.05.1874 Oulun Wiikko-Sanomia no 22)
Höyryalus Aavasaksa Suursaaren laiturissa 1900-luvun alussa. (J. W. Mattila. Kymenlaakson museo)
Höyrylaiva Onni onnettomuudessa
s/s Onni (ÅSH)
Onni höyrylaivan palosta
kerrotaan Uudessa Suomettaressa:
"Onni" oli tavallisella retkellään Helsingistä Turkuun, lähtien Helsingistä k:lo 7 aamulla sunnuntaina. Laivassa oli tavaraa täynnänsä ruuma ja kansi ja matkustajia runsaasti, kuten tavallisesti sunnuntaisin. Matkustajain luku Helsingistä lähtiessä oli 115. Niistä sitte osa jäi matkan varten Porkkalan ja Vormöön laitureihin. K:lo 12,45 a.-p. saapui sitte "Onni" Svenvikin siltaan Inkoossa.
Mitään aavistamatta rauhallisesti kuin konsanaan lähestytään siltaa. Keulapuolen köysi viskataan sillalle ja kiinnitetään, keulapuolen porrasaukon ovet avataan ja nostosilta laivasta työnnetään maihin. Kapteeni laivaa paremmin asettaakseen komentaa koneenkäyttäjälle "taaksepäin"! Silloin kuulee hän alhaalta kannelta kamalan huudon: "tuli irti"! ja ääretön hämminki ja tungos syntyy laivalla. Kapteeni syöksee alas komentosillalta nähdäkseen missä tuli on, ja siihen kun hän ehti alas, on koko laivan peräkansi tulimerenä. Mahdoton sammuttaa, huomaa hän, ja rientää komentosillalle takaisin sieltä järjestääkseen pelastustoimia.
Tuli oli päässyt irti peräpuolella laivaa, perämaston ja peräsalonkiin menevän käytävän välillä, ja siten että muuan Björkman Inkoosta varomattoman pitelyn takia särki väkiviinapullon, joka hänellä oli mukanaan. Kannelle valuneen väkiviinan joku sitten viskasi palavan tulitikun. Tulitikun viskaajaksi toiset sanovat Björkmania, toiset erästä hänen toveriaan, joka seikka saatane täysin selville tarkemmin asiaa tutkittaessa.
Näin hyvään syttöaineeseen kun tuli kerran pääsi, niin se oli tietysti valloillaan silmänräpäyksessä. Perämies Sjödahl, joka juuri oli toimitushytissä ja kuultuaan melua syöksi ulos, sai hytin oven aukaistessaan tulikielekkeet vastaansa ja samassa syttyivät palamaan paperit hytin pöydällä. Hän silpasi takin päältään ja ryhtyi sammutusyrityksiin, vaan huomasi pian, että kaikki oli turhaa ja ryhtyi pelastustoimiin.
Suurin vaara oli matkustajilla, jotka olivat peräpuolella laivaa, jossa tuli ensiksi pääsi parhaaseen vauhtiinsa. Salongissa ja hyteissä olevilta oli pian tie sulettu. Peräsalongissa oli paikkansa muutamalla Venäläisellä perheellä, johon kuului rouva Maniser, Pietarista, hänen neljä lastaan ja isänsä, 67 vuotias vanhus, sekä kaksi palvelijaa. Rouva Maniser tuli salongista nuorin lapsi sylissään, vaan liekit loimusivat ylt'ympäriinsä. Hän koetti heittää lapsen lähellä seisomalle laivan perämiehelle, vaan lapsi putosikin keskelle liekkejä ja paloi. Muut hänen lapsensa sekä nuo kaksi palvelijaa olivat pelastuneet vahinkoa kärsimattä, Rouva Maniser yritti vielä salonkiin pelastamaan vanhaa isäänsä, joka oli itse kykenemätön, halvautunut kun oli, vaan kun hän olisi ehdottomasti joutunut tulen uhriksi, niin perämies ehkäsi hänet menemästä pelastaen hänet pahoin vahingoittuneena, laivan sivussa olemaan veneeseen.
Sen mukaan kuin tähän asti on tietoa saatu, on laivassa palanut kolme henkeä: venäläinen herra, valtioneuvos Ianischowski, yksi lapsi, rouva Maniserin poika, ja merimiehenvaimo Hilda Karlsson Snappertunasta. Eilen k:lo 3 aikaan i.-p. tuli onnettomuuspaikalta Helsinkiin höyrylaiva "Ilma", tuoden mukanaan palaneiden ihmisten jäännökset. Rannassa oli liput puolitangossa. Nuo jäännökset olivat vain kärventyneitä luita, joita oli löydetty kasasta salongin peränurkasta. Onnettomat uhrit ovat nähtävästi koettaneet paeta tulta niin kauvas kuin pääsivät.
Palohaavoja saivat: rouva Maniser, joka kuten on jo mainittu näihin haavoihinsa kuoli täällä kirurgisessa sairashuoneessa. Kapteeni Grandell poltti vasemman puolen ruumiistaan, nenän ja vasemman silmän, perämies Sjödahl oikean puolen ja kasvot. Pienempiä palohaavoja saivat vielä luotsi Söderström, matruusi Mälgren ja matkustajista kolmisenkymmentä henkilöä. Onnettomuuspaikalle saatiin lääkäri sanan vietyä Inkoon kunnanlääkäri C. Chydeniukselle, joka pian saapui jakamaan apuaan.
"Monessa olen ollut, vaan en moista kauhua ole nähnyt", lausui kapteeni Grandell kertoessaan meille tapauksesta. Pöyristyttävän kamala tapaus onkin, vaan onni onnettomuudessa oli, että laiva sattui noin lähelle rantaa. Veden vaarassa olisi kamaluus kasvanut monenkertaiseksi.
Kun oli saatu pelastetuksi mitä pelastaa voitiin, niin tuli kysymys matkustajain kuljettamisesta. Vormöön ulapalla oli ankkurissa venäläinen eskaaderi. Sinne pantiin soutajat. Laivoista oli päällikkölaiva "Slawjanka" lähtenyt liikkeelle Porkkalaan päin, mutta jälellä olevista torpedoveneistä lähti heti kolme onnettomuuspaikalle ja yksi tavottamaan "Slawjankaa", jota saapuikin paikalle k:lo ½ 8 tienoissa ja johon tarjottiin paikka kaikille, jotta halusivat Helsinkiin palata, ja erinomaisen ystävällisesti ja vieraanvaraisesti kohdeltiin laivassa kaikkia, jotka siinä tänne palasivat. "Slawjanka" saapui Helsinkiin maanantaita vasten yöllä kello 1, mukanaan parikymmentä palaavaa matkustajaa, niiden joukossa rouva Maniser, joka, kuten on jo mainittu, oli pahoin haavotettu. "Onnesta" pelastettua oli hänet heti viety lähellä olemaan torppaan, jossa sai ensimmäisen lääkärinhoidon. Helsinkiin tultua vietiin hänet heti kirurgiseen sairashuoneeseen.
Samana yönä lähetettiin onnettomuuspaikalle Helsingistä höyrylaiva "Ilma" hakemaan loput matkustajista. Ilma palasi t. k. 22 p. ilta- päivällä tuoden matkustajia ja, kuten mainittu, palaneitten luita, jotka olivat käärittyinä lakanoihin.
Surkean näön tarjoaa palanut "Onni" laiva. Kaikki, mikä palava oli, on muuttunut tuhkaksi, jälellä on vain rautaa. Valkoinen maali on kärventynyt mustiksi suomuksiksi. Laivasta levisi tuli sillalle, joka paloi pilalle. Syyksi siihen, että tuli niin rutosti levisi kannella, arweli muuan matkustaja sen, että kansi konehuoneen kuumennuksesta oli perin kuiva ja kuumentunut ja siten tavattoman kärkäs syttymään. Mitä sammutustyöhön tulee, niin on huomattava, että laiva kun oli juuri rantaan tulossa, kaikki laivamiehet sen takia olivat toimissaan, huomaamatta vaaraa, joka niin äkkiä syntyi ja silmänräpäyksessä oli täyden vallan anastanut. Tuuli oli pitkin laivaa perästä keulaan, joten sekin joudutti paloa. Laiva oli vakuuttamaton ja siitä syntynyt vahinko nousee 60 a 70 tuhanteen. Palaneen tavaran arvosta ei ole tietoa. Sekin oli vakuuttamaton.
Palohaavoihinsa kuollut rouva Maniser oli venäläisen maisemamaalarin Maniserin puoliso. Perhe on useina kesinä asunut Strömsöössä, lähellä Barösundia. Rouva Maniser oli pahoja palohaavoja saanut. Kasvot olivat ihan yhtenä palorakkona ja koko yläosa ruumista pahoin palanut, sormista oli kynnet kärventyneet ja sormenpäistä tiukkui veri yhtenään. Mutta kärsivällisesti, valittamatta hän kesti tuskansa. Hän kuoli tiistaina k:lo 11.15 a.-p, kirurgisessa sairashuoneessa.
Liikuttava kohtaus kerrotaan lapsista, että kun he näkivät äitinsä pelastuneen ja saivat tietää isoisänsä ja veljensä joutuneen tulen uhriksi, niin vanhin lapsi, 7-vuotias poika kehotti siskojaan lankeamaan polvilleen ja rukoilemaan Jumalaa.
Onnettomuuspaikalla maanantaina toimitetussa poliisitutkinnossa, jonka laivayhtiön tirehtöörin O. Vikeströmin kehoituksesta piti nimismies Rautell, lienee jo ennen mainitsemamme Björkman myöntänyt, että hän oli laivan kannella särkenyt 5 litran vetoisen väkiviinapullon sekä että hän silloin oli tupakoinut. Björkman, joka on ennen harjoittanut lihankauppaa Helsingissä, on nyt maanomistajana Inkoossa. Hän ennen Svenviikiin tuloa oli elämöinyt laivan keulasalongissa sekä sättinyt kapteenia, kun tämä häntä asetteli, ja kapteeni sen vuoksi ajoi hänet kannelle.
Niinkuin jo ennen olemme kertoneet, tuotiin "Ilma"-laivassa maanantaina palaneesta laivanhylystä löydetyt luut, tulen uhriksi joutuneiden onnettomain viimeiset jäännökset. Valtioneuvos Ianischowskin luut löydettiin laivan perästä. Kun hänellä oli hyttipaikka laivan oikealla puolen, niin näyttää siltä kuin hän olisi ollut liikkeellä pelastautuakseen. Toinen, jonka varmuudclla tiedetään joutuneen tulen uhriksi, on merimiehenvaimo Hilda Karlsson. Vaan löydetyistä luista päätellään olevan vielä muitakin uhreja, yksi tahi kaksi. Mitään varmuutta siitä kuitenkaan ole. Niiden luku siis, joiden varmasti tiedetään liekeissä surmansa saaneen, on kolme, nimittäin edellämainitut ja rouva Maniserin yksivuotias poika, sekä sitte palohaavoihinsa kuollut rouva Maniser, joten sen mukaan kaikkiaan neljä ihmishenkeä sai onnettomuuden johdosta surmansa.
Pelastuskokeista mainittakoon, että laivan salonkiin jääneitä koetettiin pelastaa siten, että peräkanteen hakattiin aukko. Siitä syöksyi heti tupruava savu ulos, ja huudettaissa salonkiin ei kuulunut minkäänlaista ääntä. Onnettomat olivat arvatenkin jo tukehtuneet savuun.
Rouva Maniser-vainajan puoliso, maisemamaalari Maniser, saapui tiistaina iltajunassa Helsinkiin. Puolisoltaan hän oli saanut ensimmäisen tiedon onnettomuudesta sähkösanomalla, jonka rouva Maniserin lausunnon mukaan eräs venäjänkieltä taitava henkilö kirjoitti Svenviikissä ja joka "Slawjankan" tultua Helsinkiin toimitettiin menemään. Silloin oli kuolon uhriksi joutunut hänen nuorin lapsensa, vuoden vanha poika, ja appensa. Mutta surun katkeruuden lisäksi sai hän pian sen jälkeen tiedon puolisonsa kuolemasta.
Lastina "Onnissa" oli sementtiä, asfalttihuopaa, asfalttitervaa, sokeria, kahvia, matkustajatavaraa ja niin kuin sanotaan muutamia spriiastioita. Palaneesta laivasta löydettiin m. m. sulaneita hopea- ja kultarahoja, avaimia, ja omituisuutena mainittakoon - aivan ehyenä ja vahingoittumattomana säilynyt nukenpää.
Onni oli rakennettu v. 1885 Crichton & Co:n konepajassa Turussa, 71 rek. ton. vetoinen. Aluksi kulki se Turun ja Paraisten väliä pari vuotta, vaan sitten otti kulkulinjaksensa Turun ja Helsingin välin, täyden matkan varrella olevissa laitureissa, joiden luku oli yli kahdeksankymmenen. Yhdestoista kesä oli nyt kulumassa sillä tämän taipaleen teossa. Tiistaina hinattiin "Onnin" raato Turkuun.
Rouva Maniserin ruumis vietiin tiistaina k:lo 5 i. p. rautatieasemalle kuljetettavaksi Pietariin. Kukilla koristettua arkkua seurasi murheen musertamana puoliso. Saattoväkeä ei ollut muita kuin kirurgisen sairashuoneen hoitajattaria. Kun ruumisarkku oli sijoitettu vaunuun, laskettiin sille kaunis seppele kolmen neidin puolesta, jotka kesä-aikana asuneet Strömsöössä. Rouva Maniser on oleskellut paljon Suomessa lapsuutensa aikana, jolloin hänen isävainajallaan oli maatila Karjalassa ja Suomeen oli hänellä aina halu palanut. Hra Maniser on professorina Pietarin taideakatemiassa ja sai kultamitalin Moskovan näyttelyssä puolisonsa muotokuvasta. Rouva Maniserin kerrotaan olleen nerokkaan naisen, herttaisen puolison ja äidin. Hän oli vasta 38 vuoden vanha.
(26.06.1897 Rauman Lehti no 51)
s/s Onni palon jälkeen 1897 (ÅSH). Laivan mitat 31,6 x 5,6 m. Vuonna 1898 laiva korjattiin ja sen nimeksi muutettiin Ingå. Alus poistettiin rekisteristä II maailmansodan aikana (lähde: turkustreamers)
(08.04.1888 Aura no 81) (08.11.1902 Sanomia Turusta no 260)
Englantilainen höyrylaiva Gem
Karille joutunut höyrylaiva. Höyrylaivoista "Necken" ja "von Döbeln" huomattiin viime tuorstaina Barön luona suurempi propsilla lastattu höyrylaiva, joka oli mennyt väärälle puolelle erästä eteläviittaa ja jolla oli kaksi varppiankkuria perästä ulkona. Laiva oli pahasti kallellaan. Sen nimi on "Gem" ja oli se Ramsön luona Barön salmessa ottanut lastiksi 750 kuutiojalkaa propsia Hulliin kuljetettaviksi. Toissa aamuna klo ½ 7 kulki "Gem" sumussa hiljaista vauhtia. Kun laiva oli neljä engl. penikulmaa Barönsalmen luotsipaikan ulkopuolella, aikoi päällikkö ankkuroida, mutta samalla tarttui laiva keskikohdaltaan karille. Hbl:lle tulleen yksityisen tiedonannon mukaan laiva, joka silloin vielä oli karilla, ei ollut saanut vuotoa. Päällikkö on sähkösanomalla pyytänyt määräyksiä laivan isännistöltä Englannista. Täältä on sähkösanoma lähetetty Räävelin pelastusyhtiölle.
(20.08.1899 Uusi Aura no 192)
S/S Gem ajoi joulupäivänä 1914 saksalaisten miinaan Englannin rannikolla ja upposi (Kuva: BBC)
Sven Dufva vaarassa
Tapauksesta on nyt lähempiä tietoja. Barönsalmessa tehdään syvennystöitä, jonka takia onkin varotustauluja asetettu salmeen 600 - 800 metrin etäisyyteen työpaikasta.
Ohikulkevat laivat tapaavat antaa merkin, kun lähestyvät paikkaa. Myös "Sven Dufva" teki sen, mutta liian myöhään. Työpaikalla oli juuri sytytetty sytytyslanka, joten laukaus tapahtui "Sven Dufvan" juuri kulkiessa sen ohi noin 30 metrin etäisyydessä. Laukaus ei kuitenkaan ollut voimakas, joten suurta vaaraa ei siitä alukselle koitunut.
Pelästykseen "Sven Dufvalla" vaikutti epäilemättä se, että laukauksen ääni ja tärähdys tuntuu erittäin kovalta vedessä.
(06.12.1904 Karjala no 284)
s/s Sven Dufva (Kuva: ÅSH, turkustreamers)
Venäläinen sotalaiva "Finn" karilla
- Venäläinen sotalaiva karilla. Karille ajoi viime sunnuntaina torpeedonajaja "Finn" Barönsalmen luona. Lähempiä tietoja ei ole saatu. Luotsiosaston päällikkö on matkustanut onnettomuuspaikalle.
Torpeedolaiva "Finn" on niillä kahdella miljoonalla markalla rakennettu, jotka Suomen valtionvaroista lahjotetttin Venäjän sotalaivaston lisäämistä varten viime sodan aikana.
(10.05.1906 Mikkelin Sanomat no 53)
Torpeedolaiva Finn (List of destroyers of the Imperial Russian Navy 1877-1917.)
Torpedoristeilijä Sibirskiy Strelok
Torpedoristeilijä Sibirskiy Strelok ajoi karille Inkoossa Barösundin luotsiaseman edustalla aamuyöllä 18.6.1909. Tapaus oli sikäli nolo, että Itämeren laivaston komentaja, amiraali Nikolai von Essen, sattui tuolloin olemaan aluksen kyydissä. Sibirskiy Strelok pääsi myöhemmin samana päivänä omin voimin irti karilta ja jatkoi matkaansa. (19.06.1909 Helsingin Sanomat)
Helsingin Hietalahden telakka sai 1900-luvun alussa huomattavan tilauksen Venäjän keisarikunnan meriministeriöltä höyrykäyttöisistä torpedoristeilijöistä. 72,5 metriä pitkä Sibirskiy Strelok oli yksi ensimmäisenä valmistuneista ja se otettiin käyttöön vuonna 1905.
Torpedoristeilijä Sibirskiy Strelok. (List of destroyers of the Imperial Russian Navy 1877-1917.)
Puutavaran kuljetus ja luotsinpuute v. 1912
Inkoosta on kuljetettu puutavaraa maailman markkinoille jo vuodesta 1865, jolloin vasta perustettu Virkkalan höyrysaha alkoi käyttää Bastubackaa sahatavaran lastauspaikkana. Esimerkiksi kesäkuussa 1870 toimitettiin Bastubackasta Englantiin (Hull) 300 standarttia (n. 1400 m3) sahatavaraa. Tätä toimintaa jatkui vuoteen 1873, jolloin Hangon junarata valmistui. 1900-luvun puolella lisääntyi kuitupuun laivaus paperiteollisuuden tarpeisiin. Raakapuun kuljetus kohtasi suuria vaikeuksia vuonna 1912, jolloin luotsilaitos venäläistettiin ja suurin osa suomalaisista luotseista irtisanoutui virastaan.
Ranskalainen kauppias pulassa luotsinpuutteen tähden.
Pariisilainen kauppias Emilie Moeller on täkäläiselle julkiselle notarille ilmoittanut, että hän on kapteeni C. A. Antmannilta ostanut noin tuhat engl. kuutiosyltä paperpuita, toimitettavaksi laivan sivulle Svartbäckin lahteen lastauspaikalle, lähelle kulkuväylää Inkoon pitäjässä ja ehdolla, että puut ovat käytettävissä kahden viikon kuluttua siitä kun jäät ovat lähteneet sekä että jollei puita noudeta ensi heinäk 1 p:ään mennessä, ne saavat jäädä paikoilleen ostajan kustannuksella ja vastuulla, jotapaitsi hän on velvollinen arvion mukaan suorittamaan lähetyskustannukset. Ostamansa puut on hän vuorostaan myynyt sekä noudattaakseen ne pois tilannut laivan.
Suomen luotsi- ja majakkalaitoksen ylihallituksesta on kuitenkin ilmoitettu tehdyn kysymyksen johdosta, ettei luotsia saadakaan Hangosta Barösundin luotsiasemalle, jonka lähellä Svartbäckin lastauspaikka on. Tämän johdosta ja kun Hangon- Barösundin väylä vielä on viitoittamatta, on ainakin toistaiseksi ja siksi, kunnes olot muuttuvat, mahdoton määrätä mitään laivaa Svartbäckin lahden lastauspaikalle.
Koska kaupp. M. tämän tähden ei voi sovitun ajan kuluessa noutaa ostamiaan puutavaroita eikä myöskään voi täyttää suoritettavakseen ottamaansa hankintaa, vaan saa kärsiä melkoisia vahingoita, panee hän vastalauseen niitä vastaan, joiden asiana on valvoa meriliikennettä, sekä vaatii näitä vastaamaan hänelle näin ollen koituvista vaurioista.
(24.05.1912 Työväenliitto no 118)
Venäläiset merisotilaat Barösundissa 1912 - 1917
Venäläiset merisotilaat jälleen harjottaneet luvatonta kalastusta.
Porkkalan seuduilla liikkuvat venäläiset merisotilaat näyttävät yhä edelleenkin harjottavan luvatonta kalastusta, kertoo Hbl. Niinpä huomasi Barösundin luotsipaikan entinen luotsivanhin Westerholm toissa maanantaina kaksi venekuntaa Barösundissa olevain kolmen sotalaivan miehiä, jotka kalastivat dynamiitilla. Aikaisemmin oli Westerholm eräiden upseerien avulla estänyt sotamiehet nuotanvedosta. Barösundissa olevain laivain nimet olivat Vynoslivyi, Burnyi ja Bditelnyi.
Kuvat: List of destroyers of the Imperial Russian Navy 1877-1917.
Ryssäin viinahammasta pakottaa.
Kun kaljaasi Lilja matkallaan Mäntyluodosta Pietariin ja lastinaan konjakkia sekä muita väkijuomia t. k. 8 p:nä oli Barönsalmessa ankkurissa, saapui sen luokse soutuvene, jossa oli venäläisiä matruuseja. Nämä pyysivät saada ostaa konjakkia, mutta kiellettiin se heiltä.
T. k. 9 p:vän aamulla saapui laivan luo eräs kruunun hinaajalaiva mukanaan upseeri, joka käski nostaa ankkurin, minkä jälkeen laiva hinattiin Barönsalmesta Porkkalaan. Siellä ankkuroitiin kaljaasi ja oli sitten ankkurissa klo 6:45:stä aamulla klo 3 i. p. Tällä aikaa saapui kaljaasin luo eräs moottorivene kaksikin kertaa mukanaan joukko matruuseja, jotka avasivat kaksi samppanjalaatikkoa, ottaen niistä epämääräisen joukon pulloja. Klo 3 i. p. tuli jälleen eräs hinaajalaiva ja kuljetti kaljaasin Porkkalasta Helsinkiin, jossa sotilaat ottivat sen vahdittavakseen, ehkäisten tullikamarin millään tavoin puuttumasta kaljaasiin ja sen lastiin. Kaljaasissa ollut tullivahtimestari vietiin erääseen sotilaskansliaan ja sieltä takasin laivalle, jossa häntä pidettiin vartioituna torstai-illasta perjantai-iltaan.
(16.08.1917 Kokkolan Uutiset no 96)
Höyrylaiva Johanna Oelssner / Est
16. 10. 1917
Rahtihöyrylaiva Johanna Oelssner oli rakennettu vuonna 1912 Saksassa. Noin 80 metriä pitkä alus oli saksalaisomistuksessa ensimmäisen maailmansodan alkuun 1914 asti, jolloin Venäjän laivasto kaappasi aluksen. Laivan uudeksi nimeksi tuli "Est".
Venäjän lipun alla liikennöivän aluksen palatessa Englannista hiililastissa 16.10.1917, se joutui Inkoon saariston edustalla saksalaisen sukellusvene UC-60:n hyökkäyksen kohteeksi, joka onnistui lopulta upottamaan aluksen Orslandetin eteläpuolella.
Lisää tästä tapauksesta voi lukea täältä.
s/s Johanna Oelssner
Yhteentörmäys Barösundissa
Tullilaiva "Nordvakten" törmännyt yhteen erään norjalaisen laivan kanssa.
T.k. 11 p:nä sattui tullihallituksen laivan "Nordvaktenin" ja norjalaisen höyrylaivan "Ytteröyn" välillä yhteentörmäys Barösundissa, salmen kapeimmassa kohdassa. "Nordvakten" sai verrattain vaikeita vammoja, mutta kykeni kuitenkin omin voimin kulkemaan Helsinkiin. "Ytteröy" oli saanut vuodon, mutta pysyi pumppujensa avulla pinnalla. Laiva on nykyjään Katajanokan satamassa, ja tullee se piakkoin siiirettäväksi telakkaan korjausta varten. Eilen jätti "Nordvakten" meriselityksen täkäl. raastuvanoikeuteen.
(20.06.1919 Suomen Sosialidemokraatti no 137)
(10.11.1919 Iltalehti no 258)
Höyrylaiva Kustavissa liikaa lastia
Hl. Kustavi liikaa lastattuna ollut vähällä kaatua.
Hbladet kertoo, että kun rannikkolaiva Kustavi (ent. Necken) viime viikon keskiviikkona lähti Helsingistä matkalle Turkuun, oli laiva niin ankarassa lastissa, että vesi huuhteli välikantta ja salonkien akkunat olivat vedenpinnan alapuolella. Lastina oli mm. 300 täysinäistä öljyastiaa, joista noin satakunta oli sijoitettu keula- ja peräkansille. Porkkalaan saakka pääsi laiva onnellisesti, Baron salmessa laiva lievän merenkäynnin ja tuulen vaikutuksesta kallistui, jääden 45 asteen kulmaan veden tunkeutuessa konehuoneeseen. Noin kymmenkunta öljyastiaa vierähti laidan yli, jolloin laivan kaltevuus jonkun verran tasoittui. Laivan kapteeni ryhtyi antamaan hätäsignaaleja, jolloin pelastusaluksia saapuikin läheisestä saaristosta. Etsiskelyjen ja vaivojen jälkeen saivat matkustajat ylleen pelastusvyöt ja paljon puuhan jälkeen satiin toinen pelastusvene kuntoon. Toisen pelastusveneen vipuihin oli nostettu jonkun saaristolaisen laho purjevene. Kaikeksi onneksi pääsi Kustavi omin voimin takaisin Porkkalaan, jossa noin 50 öljyastiaa siirrettiin maihin, jolloin liiassa lastissa oleva laiva saattoi jatkaa matkaansa Turkuun.
(02.06.1921 Uudenkaupungin Sanomat no 59)
Höyrylaiva Kustavi (ent. Necken) upposi Hangon edustalla 5. 11. 1921 (07.11.1921 Iltalehti no 258)
Miinavaara
Pari miinaa räjähtänyt läntisessä saaristossa. - Kolmas ajautunut rannalle.
Viime tiistaina ja keskiviikkona räjähti pari miinaa Bågaskärin luotsiaseman luona Barönsalmessa. Muuan kolmas miina oli ajautunut maihin Käftön rannalle saman luotsiaseman läheisyydessä. Asiasta tehtiin viipymättä ilmoitus luotsipiiripäällikölle, joka vuorostaan ilmoitti asiasta virallisesti miinanetsintäviranomaisille, mutta tiedossa ei ole, mihin toimenpiteisiin vaarallisen miinan poistamiseksi näiden puolesta on ryhdytty. On kuitenkin välttämätöntä, että kyseessä oleva miina viipymättä tehdään vaarattomaksi, ennenkuin se saattaa aikaan tuhoja. Viime vuonna ajautui muuan miina maihin Käftön pohjoispuolella, vieden räjähtäessään kaksi ihmishenkeä.
Suomen rannikolta on miinat kyllä poistettu, joten sanotut miinat ovat todennäköisesti ajautuneet Viron rannikolta, joka vielä on laajojen miinakenttien peitossa.
Tilly Russin haaksirikko Barösundissa
Eilen klo ½ 3 päivällä sattui Hangon ja Helsingin välillä lähellä Barösundia vakava haaksirikko. Saksalainen hl. »Tilly Russ», joka kahden muun höyrylaivan kanssa oli matkalla Hangosta Helsinkiin »Tarmon» avaamaa uomaa jäänsärkijä »Murtajan» avustamana, törmäsi reitin vierellä olevaa vedenalaista kalliota vastaan saaden niin suuria vaurioita keulaansa vesirajan alapuolelle, että se puolitoista tuntia myöhemmin upposi. Tapahtumasta saimme eilen illalla Rönnskärin luotsiasemalta sekä merenkulkuhallituksesta ja Ernst Russ-nimisen laivanvarustusliikkeen täkäläiseltä edustajalta seuraavia yksityiskohtaisia tietoja.
Eilen klo 8 aamulla lähti Hangosta kolme laivaa, nimittäin S. H. O. Y;n »Pollux» sekä saksalaisen laivanvarustusliikkeen Ernst Russin höyrylaivat »Tilly Russ» ja »Griebel Russ» »Murtajan» avustamana jäänmurtaja »Tarmon» avaamaa uomaa päämääränään Helsinki. Laivat olivat kaikki täydessä lastissa. Matka sujui onnellisesti aina Barösundin paikkeille saakka, jonne laivat saapuivat, »Murtaja» etunenässä, klo puoli 3 ip. Kun kapein paikka jo oli sivuutettu, pääsivät laivat Hycklesundin edustalla avoveteen. Tällöin hl. »Tilly Russ», jonka ohjauksesta huolehti laivan kapteeni Schröder, törmäsi kapean väylän ääressä olevalle vedenalaiselle kalliolle. Vauhti oli niin ankara, että useita pohjalevyjä murtui ja vettä alkoi tunkeutua keularuumaan. »Murtaja» kääntyi heti ympäri ja ryhtyi avustamaan haaksirikkoutunutta matalammalle, koska näytti todenmukaiselta, että laiva alkaisi upota.
Jonkun aikaa työskenneltyään onnistui »Murtajan» saada haaksirikkoutunut alus lähelle Hycklesundin kansakoulun rantaa, jossa vettä on toistakymmentä metriä. Sen matalammalle ei laivaa jäissä voitu viedä. Haaksirikkoutuneesta kiinnitettiin rantaan useita teräsköysiä, mutta jonkun ajan kuluttua alkoi laivan keularuuma yhä enemmän täyttyä vedellä. Vähän sen jälkeen taittuivat teräsköydet ja laiva alkoi kallistua, kaatuen lopulta kyljelle ja vajoten senjälkeen keula edellä pohjaan. Laivan keulapuoli on 10 metrin ja perä noin 20 metrin syvyydessä. Mitään merkkejä ei laivasta veden pinnalle näy. Vähää ennen laivan kaatumista huomasi kapteeni tilanteen käyvän vaaralliseksi ja komensi kaikki miehet jäälle. Kaikkien laivamiesten onnistuikin täten pelastua haaksirikkoutuneesta. Heti haaksirikosta tiedon saatuaan teki laivanvarustusliike Ernst Russin täkäläinen edustaja, Finland -Hamburg Befraktningskontor Oy., sopimuksen Hangossa olevien pelastuslaivojen »Assistansin» ja »Protectorin» kanssa, jotka eilen iltapäivällä lähtivät Hangosta haaksirikkoutuneen luo. Pelastuslaivojen odotettiin saapuvan Barösundiin eilen illalla.
Haaksirikkoutunut. »Tilly Russ» oli edellisenä päivänä saapunut Hankoon Hampurista, jossa se oli ottanut arvokkaan kappaletavaralastin. Eilen illalla ei vielä voitu saada tarkempia tietoja lastin arvosta, mutta asiantuntijain arvelun mukaan nousee se useaan miljoonaan markkaan. Suurimman osan lastista muodostavat hedelmät, etupäässä appelsiinit, kahvi y. m. siirtomaantavarat sekä joku määrä rehukakkuja. Lasti oli vakuutettu täydestä arvostaan, samoinkuin laivakin.
Pelastuslaivat ryhtynevät jo tänään yrittämään lastin pelastamista. Toistaiseksi on vielä epätietoista, tuleeko laivan omistaja yrittämään myöskin laivan nostamista, mikä ei muodostune ylivoimaiseksi, kun laiva on täysin suojatussa asemassa. Mikäli meille Rönnskärin luotsiasemalta eilen ilmoitettiin, on haaksirikkoutunut alus sen verran syrjässä varsinaisesta laivareitistä, joka tällä kohdalla on hyvin kapea, ettei se haittaa liikennettä.
Haaksirikon tapahduttua jatkoi »Murtaja» »Griebel Russin» ja »Polluxin» kanssa matkaansa »Tarmon» uomaa Helsinkiä kohti. Mahdollisesti tulevat laivat saavuttamaan »Tarmon», ennenkuin se ehtii Helsinkiin, missä tapauksessa kaikki neljä laivaa yhdessä tänään laskevat satamaan.
Haaksirikon syynä on kaikesta päättäen ollut ohjausvirhe. Kerrotaan myös, että haaksirikkoutuneen laivan ohjauslaitteissa olisi ollut jokin vika ja ettei alusta saatu ahtaassa väylässä kyllin nopeasti kääntymään, laiva kun juuri avoveteen päästyään kulki verraten nopeaa vauhtia. Tähän väitteeseen ei kuitenkaan toistaiseksi ole saatu vahvistusta.
»Tilly Russ» on rakennettu Saksassa v. 1920 ja se on noin 1,400 tonnin suuruinen. Laivanvarustajaliike Ernst Russ omistaa, kuten tunnettaneen, kolmisenkymmentä, etupäässä Itämeren satamien välillä kulkevaa rahtilaivaa, jotka kaikki ovat jotenkin samankokoisia ja joilla kaikilla on nimi »Russ» jonkun etunimen kanssa.
(15.04.1926 Helsingin Sanomat no 101)
Barönsalmen kapein kohta. Kuva: I.K.Inha (1890-luku)
Tilly Russin pelastustyöt
Lastin pelastamiseen ryhdytty, myös alus tulee nostettavaksi.
»Tilly Russin» uppoamispaikalle Barösundiin saapuneet pelastuslaivat, »Protector» ja »Assistans», ovat ryhtyneet aluksen lastin pelastamiseen. Laivan saama reikä on keulaosassa vasemmalla puolella ja on sen läpimitta noin jalan pituinen. Alus on kaatunut pahasti kyljelleen, maaten noin 80 á 90 ast. kulmassa. Sen nostaminen on vaivaloinen ja paljon aikaa kysyvä työ, mutta tullaan se joka tapauksessa nostamaan, sitä vaatii jo yksin kulkuväylän ahtauskin.
Eniten vaikeuttaa pelastustöitä se, että alus on vajonnut paikalla olevaan syvään liejuun. Tähän saakka eivät sukeltajat ole saaneet laivasta pelastetuksi paljon muuta kuin merimiesten tavaroita ja kapteenin kultakellon. Veden pinnalle nousseet appelsiinilaatikot on luonnollisesti korjattu talteen.
»Tilly Russin» pelastustyöt on keskeytetty, kunnes sopimus asianomaisen saksalaisen toiminimen kanssa niistä saadaan aikaan.
(20.04.1926 Länsi-Uusimaa no 30)
"Thilly Russ"in nostaminen jää ensi kesään.
Kuten muistettaneen, upposi saksal. hl. »Thilly Russ» 17 pnä huhtik. 1926 Barönsalmeen, ollessaan matkalla Helsinkiin. Laivalla oli 1,200 tonnia kappaletavaralastia, m.m. 7,000 laatikkoa appelsiineja, jauhoja, rehujauhoja, öljyjä ym. Aluksen osti merenpohjaan kapt. J. W. Paulin, joka viime heinäkuun alussa ryhtyi laivan nostamistöihin. Lastista on melkein kaikki turmeltunut. Kuitenkin on nostetun lastin joukossa ollut kirjoituskoneita, 4 autoa y.m. tavaraa, jotka eivät ole kokonaan pilaantuneet.
Laiva on 20 metrin syvässä vedessä, n. 2 ½ jalkaa liejuun uponneena ja makaa oikealla sivullaan. Karille mennessään se on saanut 17 jalkaa pitkän repeämän keulapuolen vasemmalle sivustalle. Nostaminen tulee tapahtumaan puristetun ilman avulla, sitten kun repeämä on saatu tukituksi eli samalla tavalla kuin kapt. Paulin nosti Hangon satamassa saksal. »Alcol»in (nykyisen Imatran). Nostaminen oli tarkoitettu tapahtuvaksi jo tänä syksynä, mutta pakkaset tulivat yllättävinä ja työt on täytynyt nyt keskeyttää ja jatketaan niitä ensi kesänä.
»Thilly Russ» on rakennettu 1921, on kantavuudeltaan 634 netto rek.tonnia. Se on erikoisesti jäävahvikkeilla varustettu ja siinä suhteessa verrattavissa meidän parhaisiin talvilaivoihimme.
Kapt. Paulin toivoo onnistuvansa laivan nostamisessa, sillä olosuhteet eivät ole niinkään vaikeat kuin Alcolin nostamisessa.
(15.11.1927 Länsi-Uusimaa no 87)
Vaikea meripelastustyö onnistunut.
Barön salmeen uponnut hl. "Tilly Russ" nostettu 21 metrin syvyydestä.
Äskettäin on suoritettu huomattava meripelastustyö, joka on kunniaksi suomalaiselle yritteliäisyydelle. Huhtikuun 14 päivänä v. 1926 upposi jäissä Baron salmessa suuren hampurilaisen laivanvarustamon höyrylaiva »Tilly Russ» 21 metrin syvyyteen. Varustajan toimesta toimitutti muuan suuri saksalainen pelastusyhtiö tarkastuksen uppoamispaikalla, jolloin tultiin siihen tulokseen, ettei pelastusta kannata yrittää.
Sittemmin osti merikapteeni J. W. Paulin Viipurista hylyn aikomuksella ryhtyä nostamaan alusta. Kapteeni Paulinilla oli jo ennestään kokemusta tällä alalla: hän oli muun muassa suorittanut venäläisten aikanaan Hangon edustalla räjähdyttämän hl. »Imatran» nostamistyöt onnistuen hyvin.
Barön salmella ryhdyttiin työhön kesällä v. 1927, jolloin ensin poistettiin uponneesta aluksesta osa lastia, koneistoa y.m. Kuluneena kesänä alkoivat varsinaiset pelastustyöt. Alus oli upotessaan kaatunut kyljelleen ja vajonnut lisäksi yli 2 metrin syvyyteen merenpohjan liejuun, jolloin sen vapaat osat olivat täyttyneet savella.
Nostaminen muodostui täten erikoisen vaikeaksi; ensin oli laivanrunko tutkittava ja savi poistettava rungosta, jonka jälkeen siihen ryhdyttiin pumppuamaan ilmaa. Kapteeni Paulinin itse johtaessa nostamistöitä, apunaan sukeltajia ja muuta miehistöä, noin 8-10 miestä ja käyttäen yksinkertaisia pelastusvälineitä, onnistuivat yritykset niin hyvin, että »Tilly Russ» syyskuun 1 päivänä kohosi vedenpintaan.
»Tilly Russ» hinattiin viime torstaina Helsinkiin, jossa se asettui Etelä-Sataman laituriin Länsi Rannan puolelle. Silmämääräisesti tarkastellen se on verraten huonossa kunnossa, kuten luonnollistakin, kun se pitkän aikaa on maannut merenpohjassa. Asiantuntijat vakuuttavat kuitenkin, että alus on saatavissa täysin merikelpoiseksi. Se on rakennettu v 1921, jäävahvisteilla varustettu ja oli upotessaan ensiluokkaisessa kunnossa. Vesi ei vieläkään ole pahoin päässyt pilaamaan runkoa eikä koneistoakaan. Sisustus luonnollisesti on tykkänään uusittava. Kohdakkoin ratkaistaan, missä aluksen korjaukset tulevat suoritettaviksi.
(04.12.1928 Länsi-Uusimaa no 94)
Tilly Russ korjattavana telakalla. Aluksen mitat olivat 67.88 x 10.29 m.
Hl. "Barösund", entinen "Tilly Russ", jälleen
kunnossa.
Pari vuotta sitten upposi, kuten muistetaan, saksalaisen Russ-yhtiön omistama lastihöyrylaiva »Tilly Russ» Barönsalmeen. Laivan hylyn osti viipurilainen merikapteeni J. V. Paulin, jonka toimesta alus viime syksynä nostettiin meren pohjasta. Hylky tuotiin Hietalahden Sulkutelakka ja Konepaja Oy:n veistämölle korjattavaksi, ja on nyt jälleen entistä ehompana valmis välittämään tavaraliikennettä. Korjauksen aikana se on m. m. vahvistettu jäässäkäyntiä varten. Korjauskustannukset ovat nousseet yli 1 milj markan. Alus, jonka nimi nyt on »Barösund». lähtee Helsingistä t. k. puolivälissä välittämään tavaraliikenneyhteyttä Suomen ja ulkomaiden välillä.
(03.04.1929 Helsingin Sanomat no 89)
Presidentin huvipursi
Suolavesi, ilma ja tuulet ovat jo vuoden ajan tehneet parastaan tuhotakseen valtion omistaman kallisarvoisen huvipurren Auran. Tämä on nimittäin viime syksystä saakka ollut ankkurissa Barösundissa, eikä tänä aikana ole tehty mitään tämän kauniin purren säilyttämiseksi hyvässä kunnossa. Kuten muistettaneen, lahjoitti kauppaneuvos von Rettig sen kesällä 1936 valtiolle. Presidentti Svinhufvud teki sillä vierailumatkan Tallinnaan, mutta sen jälkeen sitä ei ole käytetty edustustarkoituksiin, mikä oli lahjoittajan tarkoituksena. Aura oli toista vuotta telakalla Helsingissä, mutta sitten se hinattiin Barösundiin, missä se sittemmin on ollut luotsivanhimman valvonnan alaisena.
Nykyisessä paikassaan Aura on jo päässyt suuressa määrin rappeutumaan. Maali on monesta paikoin lohkeillut ja ruoste on päässyt tekemään tuhojaan. Pohjamaalaus ei ole kestänyt meriveden vaikutusta ja laivan vesilinjan alapuolella oleva osa on täydellisesti ruosteen hävittävän vaikutuksen alaisena. Tämä uljas huvipursi on nyt muuten lokkien rauhallisena asuinpaikkana ja onpa sinne erään putken yläpuolelle muuan lintupari rakentanut pesänsäkin.
Svenska Pressen on asian johdosta kääntynyt eräiden viranomaisten puoleen tiedustellen mm. Helsingin luotsipiirin konttorista, kenelle Auran hoitaminen kuuluu. Sieltä ilmoitettiin, että kysymys Auran hoitamisesta kuuluu valtioneuvoston ratkaistaviin. Lehden tiedustellessa sitten valtioneuvoston merenkulkuasiain toimiston päälliköltä, esittelijäneuvos Max Dittmarilta, mikä on ollut aiheena siihen, että Aura on jätetty hoitoa vaille, tämä vastasi: »Viime keväänä oli kysymys purren saattamisesta kuntoon presidentin Tukholmanmatkaa varten mutta presidentti Kallio ilmoitti silloin, ettei hän halua käyttää sitä matkallaan Ruotsin pääkaupunkiin. Ja silloin asia raukesi«. Kysymykseen, annetaanko Auran nyt joutua ruosteen tuhoamaksi, esittelijäneuvos vastasi: »Niin kai, koska meillä ei ole mitään määrärahoja sen kunnossapitämiseksi. Sen hoito on uskottu Barösundin luotsivanhimmalle«.
(18.08.1938 Käkisalmen Sanomat no 92)