Helsingin - Karjan rata. Torstaina pidetyssä kokouksessa, jossa oli tilallisia Kirkkonummelta ja Siuntiosta, olivat kaikki yksimielisiä siitä, että rautatietyöt heti saavat alkaa ehdolla, että viljellystä maasta tulevasta pakkoluovutusmaksusta suoritetaan 6 pros. vuotuista korkoa siitä päivästä alkaen, jolloin kokous pidettiin.

Perjantaina pidetyssä kokouksessa Inkoossa yhtyvät kaikki läsnäolevat maanomistajat samaan päätökseen kuin edellisten päivien kokouksissa.

(22.01.1900 Uusimaa no 9)

Rautateitten kansakoulut. Tie- ja vesirakennusten ylihallitus on Inkoon pitäjään Helsingin Karjan radalla perustamansa suomenkielisen ylemmän kansakoulun opettajaksi ottanut kansakoulunopettaja Johan Tyyskän litin Sidikkalasta.

Tämän radan rakennustöissä on tätä nykyä 1900 miestä, joista 240 hevosmiestä. Keskimääräinen miehen päiväpalkka on 3 mk., hevosmiesten 5½ mk. Urakkatöitä teetetään myös ja ansaitsevat jalkamiehet keskimaärin 3:60 ja hevosmiehet 6:60. Yleensä ovat työpalkat lähempänä Helsinkiä kalliimpia. Työväenlasten koulunkäyntiä varten on perustettu kaksi ylempää kansakoulua, toinen Köklahteen ja toinen Inkoon kirkolle, jotapaitsi kiertokoulu toimii pitkin rataa. Sairastupia on Kirkkonummella ja Inkoossa, kumpasessakin 6 Vuodetta.

(21.09.1900 Uusi Suometar no 238)

- Rautatierakennusten kansakoulu n:o 3 Inkoon pitäjässä avattiin t. k:n 1 pvä. Toimitus alkoi muutaman virren värsyn veisaamalla, jonka jälkeen seurakunnan rovasti nousi opettajatilalle ja piti pontevan ja sisältörikkaan avauspuheen, jossa hän mm. huomautti läsnäolijoita siitä, kuinka tärkeään ja tuiki tarpeelliseen toimeen rautatiehallitus on ryhtynyt siinä, kun on toimittanut oppilaitoksia rautatietyömiesten lapsille ja tämmöinenhän tämä nyt avattava koulukin on. Lopuksi hän lausui sydämeen käypiä neuvon ja kehoituksen sanoja opettajalle, vanhemmille ja lapsille sekä julisti kansakoulun avatuksi päättäen toimituksen rukouksella. Lopuksi veisattiin virsi 272.

Kun opettaja oli lausunut kiitoksensa koulun avauspuheen johdosta sekä vanhemmille ja lapsille sanonut sanottavansa, alkoi oppilaiden sisäänkirjoitus. Niitä voitiin kouluun ottaa tilan puutteen vuotsi vaan 30. Enemmän oli pyrkijöitä.

Tuskimpa kukaan tunteneekaan enemmän kansakoulun tarpeellisuutta kuin juuri rautatieläinen. Hänen täytyy ahkeralla työllään sekä toisten, joilla on suuri perhe, ankarallakin, hankkia jokapäiväinen leipänsä. Heiltä riittää vaan vähän aikaa tai ei ollenkaan lastensa opetukseen, jota nytkin osotti monen oppilaan vähemmän tyydyttävä lukutaito. Erittäin onnellisilta näyttivät ne harvat manhemmat, jotka koulun avauksen johdosta olivat voineet tähän pieneen suomalaiseen juhlatilaisuuteen saapua umpiruotsalaisessa seudussa.

(22.10.1900 Uusimaa no 101)

Inkoo on umpiruotsalainen paikkakunta, jossa suomenkieltä ei kuultu puhuttavan ensinkään näihin asti, sillä seurakunnassa tuskin oli enempää kuin pari suomea puhuvaa perhekuntaa. Mutta rautatierakennuksen alettua on suomenkieltäkin vähemmässä määrässä alkanut paikkakunnalla kuulua, sillä rautatientyömiehet ovat jarestänsä suomea puhuvia. Kun ruotsalaisten on oltava alituisessa tekemisessä heidän kanssansa, niin siitä on suomenkielen harjoitus välttämatön ruotsalaisille. Varsinkin on lasten kesken suuri vuorovaikutus kielen suhteen. Suomalaiset lapset oppivat ruotsia ja ruotsalaiset suomea puhumaan. Yleensä näyttää siltä, että rautatie tulevaisuudessa tulee paljon vaikuttamaan suomenkielen levenemiseen paikkakunnalla, sillä ruotsalaiset tuntuvat oppivan pikemmin suomenkieltä kuin suomalaiset ruotsia.

Mitä suomalaisten ja ruotsalaisten keskinäiseen väliin tulee, niin se on ollut näihin asti sangen hyvä. Ei mitään kahakoita ole ollut esim. eri kielisen nuorison keskuudessa, niinkuin voisi pelätä, koska saman kielisenkin nuorison kesken monessa paikassa maatamme semmoista tahtoo tapahtua.

Rautatietyömiesten palkat heidän oman tunnustustensa mukaan omat kohtuulliset eli tyydyttävät. Tavallinen työmies saa nykyään lähes 3 mk. 50 p. päivässä. On niitäkin, jotka saavat enemmän ja vähemmän. Kahden viikkoinen litviikki on työmiehelle jotenkin kaunis. Nuoret miehet voivat säästääkin, ja paljon he käyttävät postisäästöpankkia. Kerran tuli muuan työmies vastaani ja sanoi: katsokaa tuliko pankkikirjani oikea, kun siellä ei osattu suomea. Täytin hänen pyyntönsä ja ihmeekseni huomasin, että hän, vähäpätöisen näköinen mies kesässä oli säästänyt 500 mk., joka oikein, mutta ruotsiksi oli merkitty hänen postisäästöpankkikirjaansa. Kaikki nuoret eivät tietysti saa niin paljon säästöön, mutta melkein poikkeuksetta vähän. Perheellisen työmiehen elämä on vetävämpää, mutta heissäkin on useita varakkaita, nimittäin ne, jotka ovat jo nuoresta ruvenneet säästämään.

Jos rautatietyömiehellä on tuloja niin on menojakin. Elantotarpeet ovat täällä kohtuullisessa hinnassa, niin ettei se kohta ole täällä vetävämpää, kuin muuallakaan, mutta huoneen hyyry ja lämmitys ne tekevät suuren loven työmiehen kukkaroon. Pienestä huoneesta, huonon puoleisesta on maksaminen vuokraa 6 - 10 markkaankin kuukaudessa ja sen lisäksi on vielä itse puut hankkiminen, jotka eivät sentään täällä ole nousseet erittäin korkeaan hintaan, koska saa sekahalkoja 12 - 13 markalla metrisylen. Nämä nostavat perheellisen miehen menoja. Nuoria miehiä taas asuu pienessä huoneessa niin paljon kun seisomaan mahtuu.

Monessa paikassa luullaan rautatietyömiehen siveellistä elämää varsin huonoksi, mutta tällä rataosalla ei ole asianlaita niin, vaan päinvastainen. Juoppouspahekin on niin hävinnyt, että harvoin tapaa päihtyneen. Siveellisyyskin on verrattain hyvällä kannalla. Työnjohtajat pitävät tarkan huolen työmiesten siveellisestä elämästä. Huonomaineinen pannaan pois työstä ja paheenharjoittajia ei suvaita. Sanomalehtiä rautatietyömiehet viljelevät paljon. Kukin heistä tilaa kotipaikkansa sanomalehden. Sanomalehtiä tulee siten tänne Suomen joka kulmalta: Oulusta, Vaasasta, Kuopiosta, Mikkelistä, Viipurista, Hämeenlinnasta y. m. kaupungeista, "Työmies"-lehti ei ole täällä rautatieläisten keskuuteen niinkään levinnyt kuin sopisi luulla, liekö siihen syynä se etteivät täkäläiset työmiehet kykene sulattamaan sen oppia, vai mikä.

Rautatierakennuksen puolesta on suuremmalla liikepaikalla Täckterissä lukutupa työmiehille. Enemmän toivovat siihen lukemista tulevan ja mitä olen kuullut toivomus tuleekin täytetyksi ensi vuoden alusta. - Samassa Täckterin kylässä on jo jonkun viikon ollut rautatierakennuksen puolesta pikkulasten koulu työmiesten lapsille, joita onkin siellä runsaasti. Ylempi kansakoulu on heille Inkoon kirkonkylässä. Siinä on oppilaita niin paljon kuin sopiikin. Suomen tie- ja vesirakennusten ylihallitus on siis pitänyt varsin hyvää huolta työmiehistänsä ja heidän lapsistansa ja voittanut tällä heidän kiitollisuutensa.

Vielä lopuksi on kiitollisuudella mainittava sekin seikka, että, vaitta näin talviseen aikaan tahtoo rautatietyöt vähetä, niin niille miehille, jotka kauvemman aikaa ovat olleet rautatietyössä ja erittäinkin perheellisille katsotaan talviajaksi työtä. Jonkun nuoremman miehen ja vähemmän aikaa työssä olleen liene tänä syksynä ollut pakko erota.

On useita rautatientekijöitä, jotka ovat olleet yli kaksikymmentä vuotta rautatien rakennustyössä. Näiden vanhojen kuulee joskus valittavan sitä, kun eivät ole olleet niin toimekkaita, että olisivat keskuudessaan perustaneet eläkekassan, josta vanhana voisivat saada pientä eläkettä nauttia; mutta sen perustaminen ei lie vieläkään myöhäinen. Toimeen vaan sen asian suhteen!

J. Tyyskä

(30.11.1900 Uusimaa no 118)

Kuulumisia rautatierakennusten alalta Inkoosta. Rautatietyöt eivät ole nykyään oikein luistaneet. Hevosmiehet varsinkin valittavat tulojensa huonoutta. Siihen on syynä huonot kelit. Lunta on vaan nimeksi. Valtamaanteillä on kärryt käytännössä. Koska lunta on vähän, niin tukin- ja hiekanajo on varsin vaivaloista sekä vähän tuottavaa, niin ettei ole ihme, jos ollaankin hieman alakuloisia. Päiväpalkalla täällä pidetään miehiä vaan joskus. Suurimmaksi osaksi annetaan työt urakalle, joka onkin erittäin tarpeellinen asia, sillä päiväläisenä ei rautatietyömies, enemmän kuin muutkaan, vihaa omaa ruumistansa. Pääasia on sen säästäminen urakan varalle.

Työpäivät ovat nykyään lyhyet ja sen vuoksi olisi työmiehillä aikaa henkisen puolensa vaurastuttamiseksi, mutta siihen ei heillä ole halua. Aika, jonka sopisi erittäin hyvin käyttää kirjallisuuden viljelemiseen, menee turhisia tarinoissa ja lojailemisissa. Lukuhalun herättäminen olisi sangen tärkeä rautatieroikassa. Sen voisi aikaan saada hyvä lainakirjasto, mikä olisi mitä pikimmin toimeen saatava rautatierakennuksilla. Lukemiseen kykeneviä on täkäläiset työmiehet. Sen olen huomannut. Sanomalehtiä tulee runsaasti. Kukin on tilannut syntymäseutunsa sanomalehden.  

Helsingin - Karjan radalla ovat työt niin edistyneet ja määrärahat vähenneet, että insinöörialueelta, jonka työmaa on Inkoon kirkonkylän tienoilla, on täytynyt vähentää työmiehiä. Tämän kuun alkupuolella pantiin pois noin 50 miestä ja taas t, k. 14 pnä lähes 30. Perheellisiä miehiä, joitten lapset käyvät rautatienrakennusten kansakoulua Inkoossa, on säästetty. Haikealla mielellä eronsaaneet läksivät ansion etsintään. Rakennustyöt, joiden huhuttiin alkavan nyt hetimmiten, siirtyivät tuonnemmaksi. Kymmenentuhatta markkaa kuuluu saatavan käyttää rautatienrakennuksella kunkin insinöörin alueella kuussa nykyään.

(18.02.1901 Uusimaa no 21)

- Muinaislöytö. Muinaismuistoyhdistykselle toimitettavaksi on Inkoon nimismies lähettänyt Uudenmaan lääninhallitukselle erään kiilanmuotoisen kiviaseen. Kivi löydettiin Helsingin- Karjan radan varrelta Hindersin tilalta Inkoon pitäjän Ingarskilan kylässä viime maalisk. 29 p. uutta uomaa kaivettaessa sanotun kylän läpi juoksevalle joelle.

(16.05.1901 Uusi Suometar no 113)

Rahat ja kellot menetti Inkoossa Helsingin- Karjan radalla oleva työmies t. k. 13 päivän vastaisena yönä. Kun päivätyö oli päättynyt ja työnjohtajat poistuneet, niin ilmaantui radan varrelle metsikköön mies ja nainen konjakin kaupalle. Innossa törmäsivät miehet viinanhimoansa tyydyttämään ja moni teki sen niin perinpohjin, että nujertui nurmelle nukkumaan. Tällaisessa tilassa oli sekin mies, jonka taskusta vietiin 250 mk rahaa ja kolme taskukelloa. Kauppiaat arvellaan syyllisiksi moiseen tekoon, koska olivat erittäin omasta puolestaan mainitulle miehelle konjakkia antaneet. Kyyneleitä vuodatti seuraavana päivänä roteva mies, manaten viinan ja viinan laittajat kuumimpaan paikkaan.

(20.07.1901 Jyränkö no 83)

Hengenvaarallisesti loukkaantui t. k. 18 päivänä Bolstassa rautatietyömies Riittisen Eino-niminen, noin seitsemän vuoden vanha poika. Kiivetessään porstuassa olevia tikapuita tuvan lakkaan, putosi hän ylimmältä astuimelta porstuvan lattiaan, niin että pääluu meni puhki. Tiedotonna vietiin poika Inkoon sairashuoneeseen hoidettavaksi. Lääkärin lausunnon mukaan kuuluu henki olevan vaarassa.

(22.07.1901 Uusimaa no 83)

- Arpajaisten jälkikaikujen johdosta, joista täällä suomalaisten kesken on ollut niin paljon kohinata, katson soveliaaksi mainita jonkun sanan. Viime heinäkuun 21 p:nä pitivät inkoolaiset arpajaiset sairashuoneen perustamisen hyväksi, ja ne onnistuikin mainiosti, koska rahaa tuli kolme tuhatta markkaa arpajaisilla ja sen lisäksi tuli vielä myöhemmin kaksi tuhatta markkaa lahjoina. Arpajaiset olivat ruotsalaisten toimeenpanemat ja siitä ei sen enemmän.

Mutta kun täällä tahtoo olla hyvin kireät välit suomalaisten ja ruotsalaisten kesken, mikä tuottaa pienempiä ja suurempia kinastuksia, niimpä tälläkin kertaa tuli kinastus näitten erikielisten välille, josta oli seurauksena, että eräs suomalainen vangittiin ja että kaksi kunnollista työmiestä eroitettiin, kolmas sakotettiin kuudellakymmenellä markalla ja mitä muuta sitte vielä seuraa vangitulle, on oikeuden asiana.

Riidan aihe oli aivan vähäpätöinen. Kun suomalainen kysyen: "mistä piljettejä saadaan" ei tullut ymmärretyksi, niin hän tarjosi viisikymmenpennisen vartijalle; mutta tämä ei vartijata miellyttänyt, jonka vuoksi hän rupesi mahtailemaan ja huomautti, että hänen on itsensä piljetti hankkiminen, ja tästä oli seurauksena kahakka semmoinen, että takerruttiin käsiksi toisiinsa, vartija ja rautatietyömies, josta oli muutamia verinaarmuja seurauksena, ja siis asia ei ole varsin vaarallinen, vaikka tuli paljon porua siitä sekä miesraukka raudoitetuksi.

Yleisesti täällä suomalaisia moititaan ja melkein ylenkatsotaan, mutta suomalaiset, ollen rehellisiä ihmisiä, eivät ansaitsisi semmoista, sillä jos tarkastelee ruotsalaista rahvasta, niin ei se ole ensinkään etevämpi suomalaista, niin kuin se itsensä luulottelee syntyperänsä suhteen. Niin katkeran välin ei sopisi olla suomalaisten ja ruotsalaisten välillä kun se on täällä. Tosin rautatieroikka on ollut epäsointuinen nimi, mutta nykyään, kun kaikkialla vaaditaan järjestystä ja täsmällisyyttä, niin on se tullut rautatierakennuksilla tavalliseksi ja hyvin pian on miehen laputtaminen tiehensä rautatierakennukselta, jos ei määräyksiä seuraa.

(05.08.1901 Uusimaa no 89)

- Suomalainen jumalanpalvelus oli viime sunnuntaina Inkoon kirkossa. Rautatietyömiesten lapsia laskettiin 16 ensi kerran Herran pyhälle ehtoolliselle. Heitä oli siihen valmistanut pastori Mäkelä. Mitä tähän juhlalliseen toimitukseen tulee, kävi se sangen vilkkaasti ja vaikuttavasti.

- Raittiusesitelmiä on Raittiuden ystävien toimesta kulkenut pitämässä Helsingin- Karjan radan työmiehille herra S. Kantola. T. k. 20 p. illalla hän piti esitelmän Inkoossa Varssin kylässä. Sitä oli saapuneet työmiehet miehissä kuuntelemaan. Esitelmä oli innostava, ja kirjaset, joita oli saatavana, tekivät hyvin kauppansa.

- Sadetta saimme t. k. 18 pnä ensi kerran sitte juhannuksen. Ukonilma johti pilviä seuduillemme, ja rivakasta vedentuloa kesti klo 3 - 7 iltapäivällä. Se virkisti paljon.

(23.08.1901 Uusimaa no 97)

- Rautatietyömiehiä erotettiin taas työstä koko joukko t. k. 1 p:nä toistaiseksi.

- Rautatierakennusten kansakoulun varsinainen lukuvuosi alkoi t. k. 1 p:nä. Oppilaita siinä on 42.

Oivallisen kestityksen toimittivat inkoolaiset t. k. 1 pnä rautatieläisille Inkoon aseman luona sen johdosta kun radan kiskotus oli joutunut mainitulle asemalle asti. Vierasjoukkue, joka nousi noin pariin sataan henkeen, sai kylläksensä voitaleipiä, maitoa ja kahvia. Vaikka kunta ei kokonaisuudessaan, asian pikaisen toimeenpanon tähden, voinut ottaa osaa kestitykseen, niinkuin oli aikomus, niin kertyi yksityisten antimista varoja runsaasti.

(07.10.1901 Uusimaa no 116)

Uusi raittiusseura. Inkoon suomalaiset päättivät t. k. 17 pvä perustaa keskuudessaan raittiusseuran, jonka nimeksi ehdoteltiin "Inkoon Suomalaisten raittiusseura". Alku pantiin toimeen rautatierakennusten kansakoululla n:o 3. Jäseniä seuraan liittyi toistakymmentä, ja säännöille vahvistusta, joiden ehdotus esiteltiin, haetaan, ja kun ne omat vahvistuksen saaneet, alkaa seura toimintansa.

(20.11.1901 Uusimaa no 135

- Innokkaasti on Inkoon Suomalaisten raittiusyhdistys puuhannut lyhyellä oloajallansa. Viime marraskuussa se perustettiin. Kokouksia on ollut sillä useita ja viime tapaninpäivänä oli sillä iltama Varsinkylässä ja loppiaisaattona Sohlbergissä. Kummatkin iltamat onnistuivat ohjelman suorituksen puolesta hyvin, rahallisesta puolesta ei niin väliä pidettykään, kun vaan saatiin ihmiset estetyiksi huonoista jouluhuvituksista. Se onnistuikin. Kymmeniä litroja väkijuomia jäi paikkakunnalle hankkimatta näiden tähden. Sanoimme ohjelmien suorituksen menneen hyvin, mutta siihen oli syynä se, että sen suorittajat olivat reipasta ja semmoisiin tottunutta väkeä. Näytelmiä oli kummassakin iltamassa kaksi ja huvittava laulukuvaelma. Emme mainitse tätä kehumisen vuoksi, mutta osottaaksemme mitä pieni suomalainen joukko hyvällä tahdolla saapi aikaan, ja vielä niin sanotut - rautatieläiset. Tosin on tunnustettava, että paikkakunnalla oleskelevat suomalaiset eri ammatteihin kuuluvat sällit ovat koko toimen alkuunpanijat ja paljon hommaavat sen asian eduksi. Kun ei minkäänlaista seuraelämää paikkakunnalla ollut, niin ikävystyen aikojansa, rupesivat reippaasti puuhaan. Huoneista on paikkakunnalla puute ja kalliista hinnasta voisi illaksi semmoisen vuokrata, mutta puheena oleva yhdistys on saanut käyttää toimiensa keskustana rautatierakennusten kansakoulua ja vielä iltamansa pitää rautatien lukusalissa.

- Työnpuutetta valitetaan yleisesti, ja rautatietyöt ovat aivan seisahduksissa nykyään. Parin kolmen kuutauden kuluttua alkaa taas "toppaustyöt". Usea pieniperheinen mies voi odottaa tämän ajan ja syödä entisiä säästöjä, mutta isompiperheisen on mahdoton sitä tehdä.

- Satuimme eräänä päivänä olemaan insinöörin luona, kun sinne tuli useampiakin miehiä, mutta erästä miestä tuli sääli. Hän kertoi itsellänsä olevan seitsemän lasta, Herran lahjaa kyllä, mutta nyt oli rautatietyö loppunut ja siis pula käsissä. Hartaasti pyysi työtä vaikka kuinka pienestä palkasta talviajakseen, kun ei voinut semmoisen joukon kanssa lahteä liikkeeseen. Insinööri neuvotteli, mutta mahdotonta oli työtä antaa miehelle kun sitä ei ollut. - Metsätyöt seutukunnalla ovat aivan lamassa. Nyt on renkejä tarjona maanviljelijöille.

- Rautatierakennusten kansakoulu alkoi lukukautensa t. k. 9 pnä. Oppilaita 40.

(15.01.1902 Uusimaa no 5)

- Uusi lainakirjasto. Rautatierakennusten kansakoulun n:o 3:n piiriin kuuluvat työmiehet ovat koulunopettajan J. Tyyskän kehoituksesta ja myötävaikutuksella viime vuoden loppupuolella perustaneet lainakirjaston. Siihen kuuluu se osa rakennuksen-alaista rautatietä, joko kulkee Karjan, Inkoon ja Siuntion pitäjien läpi.

- Työnpuute on nyt paikkakunnalla yleinen, kirjoitetaan meille Inkoosta. Rautatietyötkin, jotta näihin asti ovat niin monelle perheelle elatuksen antaneet, ovat nyt seisahduksissa. Paljon lumen tähden lakkautettiin viime viikolla vielä muun lisäksi hiekkajunien kulku Inkoosta länteen päin, koska katsottiin radan aukipitämisen tulevan kalliiksi tahi olevan radalle nyt epäedullista. Sen vuoksi taas viime palkanmaksussa siihen "roikkaan" kuuluvia miehiä erotettiin. Hiekan veto alkaa vasta taas kun ilmat tulevat sopivammiksi. Rautatietyömiehet ovat menneet lähiseuduille työnetsintään, mutta moni on saanut tyhjin toimin sieltä palata ja ruveta syömään entisiä säästöjänsä odotellessansa työn uudestaan alkamista. Jotkut ovat lähteneet Tornion radalle asti. Heille on annettu vapaapilettejä rautatiematkaa varten. On onni kuitenkin se, että niinkin monella kuin nyt on työttöminä, on säästössä joku määrä postisäästöpankissa, niin että tulevat joinkin toimeen.

(25.01.1902 Uusi Suometar no 20)

Inkoon toripäivänä t. k. 1 p:nä olivat tavarat seuraavissa hinnoissa: ruisjauhot 12 -12: 50 mk/hl, perunat 4- 4: 25 mk/hl, tuore läski 1: 15 - 1: 25 mk/kg, naudan liha 55 - 80 p/kg, voi 2: 50 mk/kg, tuoreet silakat 30 - 35 p/kg, suolasilakat 25 p/kg, made 90 p - 1: 10 mk/kg, simput 20 - 30 p/kg, heinät 10 - 12 p/kg, maito 15 p/litra.

Tavarata oli vähän tällä kertaa.

- Runebergin syntymäpäivää vietettiin juhlallisesti rautatierakennusten kansakoululla Inkoossa. Juhlan järjesti Inkoon suomalaisten raittiusyhdistys t. k. 5 pnä. Juhla, johon suomalaiset olivat miehissä saapuneet ja joukko ruotsalaisiakin, alkoi Runebergin Isänmaan virren veisaamalla harmonin johdolla, jonka jälkeen opettaja J. Tyyskä piti pitkän, mutta tarkkuudella kuunnellun esitelmän runoruhtinaasta Runebergistä. Sitten seurasi runolausuntoa, kertomuksia ja vuorokeskustelua sekä välilla yksi- ja moniäänistä laulua. Juhla teki hyvän vaikutuksen. Runebergin teosten suomennoksia tilattiin, senkin juhla vaikutti.

(13.02.1902 Uusi Suometar no 36)

"Uusimaan" 16 n:ro sisältää m. m. uutisia Inkoosta, joissa, joko asiantuntemattomuudesta, tai pahasta tahdosta, esiintuodaan perättömiä syytöksiä seurakunnan kunnianarvoisaa kirkkoherraa vastaan. Koska kirjoittaja on asettanut minun kantani ja mielipiteeni hänen mielipiteittensä vastakohdaksi, jota ne eivät suinkaan ole, niin katson velvollisuudekseni oikaista tämän erehdyttävän uutisen, ja koska mielestäni oikeus ja kohtuus vaatii, että "Uusimaan" arv. lukijat saavat oikean käsityksen asiasta kokonaisuudessaan, niin tahdon, asiata lähemmin tuntien, myöskin esittää arv. kirkkoherramme kantaa asiassa:

1. Syytös että hän olisi vihamielinen raittiusasiaa kohtaan yleensä on väärä; painvastoin on hän sekä sanalla että esimerkillä vaikuttanut raittiusasian eteen Inkoossa hyvinkin paljon; niin esim. lukupidoista ovat väkijuomat miltei poikkeuksetta poistetut.

2. Syytös että hän olisi epäsuosiollinen suomalaisten raittius- y. m. edistyspyrinnöille, perustuu väärinkäsitykseen ja olisi epäilemättä jäänyt tekemättä, jos ei ylimielisessä itsekylläisyydessä olisi unohdettu suomalaisten nuoren raittiusseuran heikkoja puolia, etenkin muutamain sen jäsenten seuran nimen varjossa harjoittamaa omavaltaisuutta, jonka viimemainitun johdosta kirkkoherramme (ja samoin allekirjoittanut) on julkilausunut jyrkän paheksumisensa.

Vähäsen itsepuolustusta. Arvoisan Uusimaan 22 n:ssa on Inkoon kappalainen herra H. O. Mäkelä hyökännyt Inkoon Suomalaisten Raittiusyhdistyksen kimppuun "Oikaisu":nimisessä kirjoituksessansa tavalla semmoisella, jota ei luulisi niin oppineen miehen työksi. Sillä hänen syytöksensä ovat kokonaan tuulesta temmatuita ja kaikkea perää vailla. Puheena oleva raittiusyhdistys ei ole milloinkaan pitänyt kokouksiaan kirkkoherran virkatalossa, eikä ole myöskään valtuuttanut jäseniänsä siellä kokouksiaan pitämään, eikä siellä ole mitään kokouksia pidetty, eikä ole mitään rauhattomuutta tehneet enempää raittiusseuran jäsenet, kuin muutkaan suomalaiset. Ei liijoin ole kirkkoherra antanut mitään muistutusta raittiusyhdistykselle, sillä hänellä ei ole ollut mitään syytä semmoiseen; sillä raittiusyhdistys on toiminut vakavuudella, eikä ole suvainnut ohjelmiinsa mitään semmoista mikä menisi siivouden rajojen ylitse; vaan sen tarkoitus on ollut ja on oleva paikkakunnan suomalaisten kohottaminen henkiseen edistymiseen, sikäli kuin se siihen kykenee.

Siis Inkoon Suomalaisten Raittiusyhdistyksen esimiehenä on minun velvollisuuteni torjua moinen perätön syytös, jonka herra pastori H. O. Mäkelä on Uusimaassa levittänyt Inkoon Suomalaisten nuoresta raittiusyhdistyksestä, joka on pyytänyt vaan kortensa kantaa yhteen kasaan.

Inkoossa 8.3.1902

Ilmari Hjorth

(21.03.1902 Uusimaa no 33)

- Työnpuute, joka näihin asti on vaivannut työmiehiä paikkakunnalla on tullut poistetuksi, kun metsätyöt ovat alkaneet vapaaherra Hisingerin metsässä Fagervikissa. Metsätyö on tosin vaikeata lumen paljouden tähden; reippaat työmiehet ovat viime viikolla ansainneet 2 mk. päivässä. Sinne ovat jouten olleet työmiehetkin siirtyneet Helsingin- Karjan radalta.

(10.03.1902 Uusimaa no 28)

Inkoon Suomalaisten raittiusyhdistys on puuhaillut ahkeraan koko talven asiansa eduksi: kokouksia ja iltamia toimeenpanemalla. Näistä on ollut paljon puuhaa ja vaivaa sille, varsinkin kun työmaa ei ole mikään suotuisa niin kirjavassa seurassa kuin täkäläinen raittiusjoukko on. Mutta huolimatta vastuksista on raittiusyhdistyksen kantajoukko sitkeällä kärsivällisyydellä vienyt raittiusasiaa eteenpäin Ansio tästä on luettava uutteralle ja innokkaalle esimiehelle. T. k. 13 pnä pani raittiusyhdistys onnistuneen iltaman, jossa oli kaksi näytelmäkappalettakin: "Passaripoika" ja "Rouvan salaisuudet" muun ohjelman ohessa. Täkäläisiin oloihin nähden oli väkeä runsaasti, ja on kiitollisuudella mainittava, että ruotsalaisiakin oli iltamaan saapunut, edistääkseen seuran rahallista puolta, sillä ohjelmasta eivät voineet he nauttia, koska olivat umpiruotsalaisia.

Oikaisuna on minun mainittava, että seurakuntamme kumpikin pappi on innokas raittiusasian kannattaja; selkkaus, johon raittiusyhdistyksen vuosikertomus oli aiheena, oli väärinkäsitys muutamien raittiusseuran jäsenten puolelta. Se selvisi persoonallisen keskustelun kautta seurakunnan papiston kanssa.

(18.04.1902 Uusimaa no 43)

Varhain alkanut uintikausi. Inkoossa olevan rautatierakennusten kansakoulun oppilaista alkoivat muutamat uintikautensa tk. 3 p. Huolimatta nuhteista ja varoituksista niin varhaisen uinnin vahingollisuudesta ovat pojat jatkaneet urheiluansa joka päivä kehuen veden olevan parahiksi lämmintä. Uinti ei ole tuottanut heille edes nuhaa, vaikka moni kylmettymistä varova sitä parhaallaan potee. Näiden urheiden poikien nimet tulkoot tässä myöskin mainituiksi ; ne ovat : William Salminen, Emil Riittinen, Jaakko Uimonen, Taavi Kärkkäinen ja Arttur Blomberg. Kaikki ovat oivia miehen alkuja, todistaa kirjeenvaihtajamme.

(13.05.1902 Karjalatar no 52)

Kun muuan raittiusluennoitsija tuonnottain saapui eräälle Inkoon kansakoululle pitämään esitelmää, josta oli kyllä tieto levinnyt laajalti ympäristöön, niin saapui paikalle määrättynä aikana ainoastaan 2 henkeä vaikka päiva oli pyhäpäivä. Syyn tähän ilmiöön nuo kaksi saapunutta selittivät näin: "Vanhat miehet sanovat tähänkin asti tulleensa toimeen ilman raittiutta, samaa toivovat vastedeskin, joten siis se asia ei heitä liikuta. Naiset arvelivat, etteivät he ole eikä aijo tullakkaan juomareiksi; he eivät siis raittiusesitelmiä kaipaa. Keski-ikäiset eivät tahtoneet mennä häpäisemään itseään, sillä jos joku kävisi kuulemassa raittiusesitelmiä, niin kaikki osoittaisivat sormellaan sanoen: tuossa on juopposairas, joka hakee parannusta raittius-saarnaajilta."

(26.07.1902 Kansan Lehti no 84)

Täkterin pysäkin hoitaja Inkoon pitäjässä kertoo eräässä kirjeessä millä tapaa hän on menetellyt kerätessään luonnontuotteita hädänalaisten avustamiseksi.

"Saatuani kunnian vastaanottna kehotuksen edistää apurahojen kokoamista maan hädänalaisten hyväksi sekälistoja mainittujen apujen merkitsemistä varten, jaoin nämä eräille paikkakunnalla hyvin tunnetuille ja asiaa harrastaville henkilöille, jota paitsi pyysin heidän suosiollista apuaan asian edistämiseksi siinä määrässä kun kullakin on aikaa ja tilaisuutta.

Nämä henkilöt eivät ainoastaan ole näyttäneet hyvää esimerkkiä merkitsemällä itse listoihin verraten runsaita apumääriä, vaan ovat he myöskin hyväntahtoisesti ottaneet mieskohtaisesti kerätäkseen näitä kukin piiristään, niin että on melkein joka tuvassa käyty, mistä on ollut toivoa saada jotakin.

Kuten seuraavista apumääristä näkyy, on tulos heidän ponnistuksistaan ollut verraten hyvä, kun otetaan lukuun se pieni ala, minkä voi katsoa kuuluvan Täkterin pysäkin ympäristöksi: 7 säkkiä ruisjauhoja, 4 säkkiä rukiita, 21 säkkiä kauroja, 7 säkkiä ohria, 120 hehtolitraa perunoita sekä käteistä rahaa 14 mk 40 p.

Avun kerääminen voi antaa paraita tuloksia, jos listat jaetaan useille hyvin tunnetuille ja paikkakunnan oloihin perehtyneille henkilöille kullakin asema-alueella, mitkä henkilöt sitte keskenään muodostavat keräysalueita ja ottavat mieskohtaisesti kerätäkseen apuvaroja, sillä asemakonttoriin harvat saapuvat tässä tarkotuksessa. Ainakin niin on laita ollut täällä."

Näin kirjoittaa pysäkinhoitaja. Kun keräystyö rautatieasemilla tarkotti vain luonnontuotteiden kokoamista, on meitä pyydetty lausumaan toivomuksena, että ne henkilöt, jotka haluavat antaa raha-apuja, lähettäisivät nämä joko itse taiyhteisen asiamiehen kautta keskushätäapukomitealle Helsinkiin, - Täkteristä kerätyt perunat ovat jo lähetetyt määräpaikkaansa, mutta voi olla vaara tarjona, että ne nykyisten kylmien ilmojen johdosta helposti turmeltuvat, varsinkin jos maantiematka määräpaikkaan on pitkä.

(26.11.1902 Uusi Suometar no 275)

Inkoosta kirjoitetaan meille: Kun rautatietyöt loppuivat ennen joulua, siirtyi osa työmiehiä kotiseuduillensa, joitakuita meni Amerikkaan, mutta osa heistä jäi tänne odottamaan huhuttujen suurien metsätöitten alkamista, joita näillä seuduilla on odotettavissa. Vaan metsätöitten alkaminen on viivästynyt liiemmäksi, niin että työmiehiltä alkaa loppua entiset säästöt töitä odottaessa, silla he ovat jo pari kuukautta joutilaina syöneet. Pikainen työn saanti on ainoa pelastus. Ja ehkä apu tuleekin, sillä joulun aikana kävi täällä Inkoossa eräs pietarilainen insinööri, joka vuokrasi kaksi suurta graniittivuorta 49 vuodeksi, toisen Ålkilan ja toisen Sohlbergin kylästä. Kummastakin vuoresta hän maksaa vuokraa 50 mk niinä vuosina, jolloin kiviä lohotaan, mutta 25 mk niinä vuosina, jolloin ei kiviä lohota. Tiemaasta, jota myöten kivet kuletetaan Helsingin- Karjan radalle, maksoi hän Ålkilan vuorelle vievästä 1800 mk ja Sohlbergin vuorelle vievästä 1400 mk. Näinä päivinä tulee tänne useampia pietarilaisia vuoria tarkastamaan, jonka tehtyä pitäisi alkaa kivien kuljetuksen Pietariin.

Vielä sopii mainita että Ålkilan vuoren omistaa kaksi talollista ja Sohlbergin yksi talollinen. Hangon sataman rakennuksien alkamista odotetaan suurella innolla työmiespiireissä, vaan ei siitäkään sen parempaa tietoa ole. Se onkin suuri kiusa työmiehille.

Inkoon suomalaisten raittiusseura lopetti vaikutuksensa t. k. 3 p. Sen jäsenet ovat siirtyneet yksi sinne, toinen tänne, niin että esimies oli yksin jälellä. Siihen kuului yksinomaan rautatieläisiä, joitten hyväksi se aikansa työskenteli melkoisella menestyksellä. Lienee sen vaikutuksesta raittiusharrastus herännyt ruotsalaisissakin, koska ovat perustaneet raittiusseuran, jossa on lukuisasti jäseniä. Loppiaispäivän illalla oli ruotsalaisilla juhlallinen raittiuskokous Inkoon kirkossa. Silloin seuraan liittyi 20 uutta jäsentä.

(16.01.1903 Uusi Suometar no 12)

- Rautatietyöt. Työt Helsingin - Karjan rautatierakennuksille ovat tie- ja vesirakennusten ylihallituksen senaatille jättämän kertomuksen mukaan tänä vuonna supistuneet viettävyyksien tasotteluun, Mankijoen tarpeelliseen oikomiseen ja laskehtineiden pengerten täyttämiseen Inkoon ja Fagervikin välillä sekä yleensä vain kiskoituksen ylläpitämiseen.

(27.04.1903 Työmies no 95)

- Rata painunut. Kun k:lo 6.10 a.p. Karjasta lähtevä paikallisjuna eilen aamulla kulki Fagervikin ja Inkoon asemien välillä olevan Westankvarnin suon poikki, huomattiin ratapengermän yön kuluessa painuneen 50 metrin pituudelta niin, että paikan yli ei päästy säännöllisellä tavalla. Vaunut piti irroittaa toisistaan ja lykätä yksi kerrallaan vaarallisen paikan yli. Täten myöhästyi juna kokonaisen tunnin.

Arvellaan radan painuneen ainakin puoli metriä. Paikka on parin kilometrin päässä Inkoon asemalta. Siinä on, kuten ennen on kerrottu, kolmekin pehmeäpohjaista kohtaa. Rataa on koetettu täyttää kaikin mahdollisin keinoin, mutta pohja on niin vetelä ja lieju, että rataa ei ole vieläkään saatu kestämään.

- Turusta eilen vähän myöhemmin tullut postijuna pääsi paikan yli hiljaa kulkien ja saapui tänne ajoissa.

(19.09.1903 Uusi Suometar no 217)