Murha. Ent. pehtori A.Meller, jo 72 vuoden vanhus, löydettiin viime sunnuntaina metsässä murhattuna kirveeniskulla takaraivoon. Hän oli pitkät ajat oleskellut sotakamreeri A. F. Sandelsin Stormora nimisellä tilalla Inkoon pitäjässä, mutta oli lauvantaina iltapuoleen kadonnut. Paikkakunnan kruununnimismies on haetettu pitämään polisitutkintoa, kertoo H. D. Lähempiä tietoja puuttuu vielä.

( 12.07.1888 Turun Lehti no 81 )

Pehtori A. Mellerin murhasta Inkoossa, josta olemme ennen lyhyesti maininneet, antaa Hbl. tarkempia tietoja, jotka tässä julkaisemme.

Jo sunnuntaina t. k. 8 p.nä oli pitäjän nimismies Rautell ollut murhapaikalla tutkintoa pitämässä, jolloin ei kukaan tunnustanut murhasta mitään tietävänsä. 21 vuotiasta renki Källbergiä, joka parin muun miehen muassa oli Melleriä usein uhannut, epäiltiin ja hän olikin ollut poissa juuri siihen aikaan ½5, kun murhattu palasi naurismaalta, missä hän oli puhellut erään torpparin kanssa. Källberg ei myöskään voinut sanoa missä hän mainittuna aikana oli, mutta kumminkaan ei nimismies katsonut olevansa oikeutettu häntä vangitsemaan. Kun murhatun veljenpoika maanviljeliä R. Meller sai kuulla tutkinnosta, matkusti hän nimismiehen luo ja saapui tämän kanssa uudestaan Moraan varustettuna raudoilla ja vanginkuljettajalla.

Ankarampi tutkinto pantiin Källbergin kanssa nyt toimeen, ja tunnustikin tämä vouti F. Ekholmin ja erään huonemies Biströmin kanssa kauan aikoneensa vanhaa Melleriä murhata ja ryöstää. Mainitut toverit olivat häntä siihen kehoittaneet ja olikin hän jo ennen ollut Melleriä vahtimassa, vaikka ei ollut uskaltanut hänen kimppuunsa käydä. Mutta lauantaina lähti Källberg yhteisestä tuumasta vahtimaan naurismaalta palaavaa, mitään pahaa aavistamatonta Melleriä, joka kirves käsivarrella tuli kävellen metsätietä. Källberg heitti häntä kivellä päähän, jotta vanhus kaatui, otti kirveen, jolla löi useita hirvittämiä haavoja päähän, anasti sitten murhatun rahakukkaron, heittäen kirveen parin sadan sylen päähän erääsen humaltarhaan. Kotiin tultua jakoi Källberg voudin kanssa saaliin, antaen tälle pikkurahat ja pitäen voudin kehoituksesta itse 100 markan setelin ja kukkaron, jonka hän parin päivän kuluttua pelosta poltti. Källberg lyötiin rautoihin. Ensin kiellettyänsä tunnusti voutikin tieneensä ryöstönaikeesta, mutta ei tahtoneensa murhaa, eikä ollut tiennyt milloin Källberg lähti aiettansa toimeen panemaan. Rahoja oli hän ottanut, vaan antanut ne sittemmin K:lle takaisin. Huonemies Biström ei voinut myöskään kieltää tietäneensä asiasta, vaikka ei ollut uskaltanut sitä ilmaista. Molemmat vangittiin, ja lähetettiin kaikki kolme Helsingin läänin vankilaan.

Murhaajat olivat murhan jälkeen olleet aivan tyyneinä. He ottivat osaa kadonneen pehtorin etsimiseen, ja oli vouti pyyhkinyt ruohoon verenkin kirveestä, jonka eräs piika löysi, ottanut osaa ruumiin arkkuun panemiseen, vienyt sen kirkolle, ilmoittanut asiasta nimismiehelle ym.

(18.07.1888 Uusi Suometar no 165)

Kamala murha Inkoossa. Viime lauantaina murhattiin Herrligön huvilassa Inkoossa Tammisaaren oluttehtaan entinen disponentti, hra O. Bäck, tietää Hbl. Hra Bäck asui huvilassa, joka on 2 kilometrin päässä kirkonkylästä, kahden taloudenhoitajattaren kanssa. Kello 10 mainittuna päivänä tuli huvilaan eräs työmies, joka, kun hra Bäck meni ulos, löi häntä kirveellä päähän niin että hän tainnuksissa vaipui maahan. Sen jälkeen meni murhaaja sisälle ja löi taloudenhoitajatarta kirveellä olkapäähän käskien häntä antamaan hra Bäckin rahat. Kun taloudenhoitajatar tuli seinällä riippuvan revolverin luokse, sai hän kirveestä toisen iskun. Hän tempasi silloin murhaajalta kirveen ja heittäytyi sen päälle sänkyyn. Murhaaja koetti silloin kuristaa häntä. Sillä välin oli hra Bäck tointunut ja tuli sisään. Kolinasta pelästyi murhaaja ja pakeni. Hra Bäck kehoitti taloudenhoitajatarta antamaan ruokaa navetassa oleville eläimille, ettei niiden tarvitsisi nähdä nälkää, jos he molemmat kuolisivat. K:lo 10 ja 11 välillä illalla kuolikin hra Bäck. Vasta maanantaina k:lo 5 iltapäivällä tuli ihmisiä huvilaan. Taloudenhoitajatar, joka ei jaksanut lähteä apua hakemaan, oli vielä hengissä ja tuotiin Helsinkiin lääkärinapua saamaan.

Murhaaja oli ennen joulua käynyt työtä pyytämässä, ja oli hra Bäck käskenyt hänen tulemaan uudenvuoden jälkeen. Hän saatanee pian kiinni, sillä useat ihmiset väittävät tuntevansa hänet.

(22.01.1893 Oulun Ilmoituslehti no 9)

Herra O. Bäckin murhaaja saatiin lauantaina Vihdissä Salmisen talossa vihdoinkin kiinni. Hän on nimeltään Johan Henrik Enckel, 39 vuoden vanha, Hämeenlinnasta kotoisin ja tätä nykyä Vihdissä kirjoissa. Muuten on hän enimmän osan ikäänsä ollut kulkusalla; onpa oleskellut mm. kaksi vuotta Helsingissäkin; ammatiltaan on hän kirvesmies, puhuu suomea ja ruotsia.

Murhaajan oma tunnustus tekosessaan on muutoin aivan yhtä pitävä Bäck-vainajan emännöitsijän Leinosen kertomuksen kanssa. Kaksi viikkoa ennen joulua oli hän käynyt hra Bäckin luona kysymässä työtä ja hra Bäck oli käskenyt hänen uudenvuoden jälkeen. Hän teki, kuten käsketty oli. Mutta kun hän lähestyi Herrligön huvilaa, tuli hra Bäck lapio kädessä ulos häntä vastaan, tokaisten, ettei työtä ole ja käskien hänen mennä tiehensä, samalla lyöden häntä lapiolla vasemman käden sormiin. Silloin oli Enckel puolestaan lyönyt häntä kirveellä vasemmalle puolelle päätä, josta iskusta hra Bäck oli heti suistunut suulleen. Murhaaja oli sitte rientänyt sisään, peläten muka, että emännöitsijä tulisi ulos ja näkisi heti mitä tapahtunut oli, sekä ampuisi hänet. Emännöitsijä tulikin häntä jo keittiössä vastaan ja käski hänen poistua talosta kiiruumman kautta, koskei siellä vieraita sallittu. Murhaaja oli sanonut menevänsä, kun oli ensin lämmitellyt. Emännöitsijä oli silloin heittänyt kauhallisen vettä hänen silmilleen, paeten läheiseen huoneesen. Murhaaja oli aavistaen hänellä siellä oleman jonkun ampuma-aseen, rientänyt perässä ja mukiloinut emännöitsijää kirveellä päähän. Samalla oli Bäck tullut sisälle, josta murhamies hätääntyi ja lähti pakoon, jättäen sinne kiireessä kirveensäkin.

(31.01.1893 Keski-Suomi no 13)

Murhatun Bäckin ruumiinavaus toimitettiin toissa perjantaina Inkoon köyhäintalossa. Saatiin selville, että murhattu oli saanut vaan yhden iskun niskaansa; kirveenisku oli ollut niin voimakas, että pääkallosta oli palanen lohennut ja korva oli melkein kokonaan poisrevitty. Sisäisten elinten verenvähyys osoitti varmasti, että murhattu oli kuollut liiasta verenvuodosta.

(11.02.1893 Turun Lehti no 18)

Inkoon murhajuttu. Tuorstaina jatkettiin välikäräjissä Inkoon pitäjässä entisen olutpanimon isännöitsijän Otto Bäckin murhan johdosta syntynyttä juttua. Oikeuden puheenjohtajana oli tuomari A. Kumlin.

Oikeus julisti seuraavan tuomion: Kihlakunnan oikeus pitää selvälle saatuna, että Johan Fredrik Enkell lauvantaina 14 p. tammik. 1893 ehdollaan ja ilman varsinaista hengenvaaraa tappoi Otto Bäckin sekä kirveellä rääkkäsi Anna Leivosta, jonka vuoksi kihlakunnanoikeus katsoo oikeaksi tuomita Johan Fredrik Enkellin R. K:n 1 §:n 4 luvun mukaan menettämään henkensä sekä rääkkäykseltä pidettäväksi kolme vuotta kuritushuoneessa, joka kuritushuonerangaistus ei kuitenkaan sisälly Enkellille tuomittuun kuolemanrangaistukseen. Sitä paitsi velvoitetaan Enkell maksamaan oikeudenkulunkeja. Juttu alistetaan Turun hoviolkeuden harkittavaksi. - U. S.

(11.03.1893 Sanomia Turusta no 58)

Testamentti- ja Perintöastoita. Pesänkirjoituksen toimittaa kihlakunnan oikeuden määräyksestä allekirjoittanut maanantaina 20 ja tiistaina 21 p:nä ensi maaliskuuta Herrliön huvilassa Inkoon saaristossa siellä hiljattain murhatun panimomestarin Otto Berndt Bäckin peruista, josta asianomaisille kuolinpesänosakkaille täten tieto annetaan samaten kuin myöskin kaikille muille henkilöille, jotka arvelevat oikeutensa toimituksesta riippuvan.

Inkoossa, helmikuun 27 p:nä 1893.

J. J. Rautell

(11.03.1893 Suomalainen Wirallinen Lehti no 59)

Kamala rikos

Isä surmannut poikansa perinnön tähden.

V. k. 10 päivää vasten yöllä kuoli Degerbyn kappelissa, Inkoon pitäjässä, urkuri Anders Weckströmin 10-vuotias poika Aron asianhaarojen vallitessa, jotka antoivat aihetta epäillä, ettei kuolemantapaus ollut luonnollinen. Vaikka kuolema oli tapahtunut ilman edelläkäypää sairautta, ei pojan isä kuitenkaan katsonut tarpeelliseksi tehdä asiasta mitään ilmoitusta, vaan valmistautui mitä pikemmin toimittamaan pojan hautaan. Tämä oli lähimpänä syynä siihen, että muutamat henkilöt alkoivat epäillä, että kysymyksessä oli rikos. Varsinkin kun tiedettiin, että poikaa oli usein ennen pahoinpidelty kotonaan ja että hän erinäisten perintökysymysten tähden ei ollut omaistensa suosiossa.

Urkuri Weckström on kolmatta kertaa naimisissa ja poika Aron, joka oli syntynyt aikaisemmassa avioliitossa, oli perinyt äidiltään noin 11000 mk. Juuri näitä rahoja arveltiin pojan omaisten himoinneen ja sen vuoksi toimittaneen pojan pois tieltä. Tämän johdosta katsoi pojan holhoaja vellvollisuudekseen ilmoittaa asiasta Inkoon nimismiehelle O. Lessille, joka sitten toimitti asiassa tutkimuksen.

Tämän tutkimuksen kautta ei kuitenkaan saatu varmuutta siihen, kuinka poika oli kuollut, jonka tähden anottiin ruumiin avausta.

Piirilääkäri R. Fabritius'en v. k. 23 p:nä toimittamasta ruumiinavauksessa on käynyt selville, että poikanen Aron Weckström on kuollut äkillisestä tukehtumisesta ja että hänet kaikesta päättäen on kuristettu.

Sen nojalla, mitä ruumiinleikkauksesta on käynyt ilmi, sekä niiden erittäin raskauttavien ja nähtävästi oikeutettujen epäluulojen nojalla, jotka omat kohdistuneet urkuri Anders Weckströmiin, pidätettiin tämä toissapaivänä. Vangittu kieltää kuitenkin olevansa millään tavoin syyllinen poikansa kuolemaan.

Tarkempi tutkimus, joka toimitetaan piakkoin pidettävillä välikäräjillä, saattaa toivottavasti tämän kamalan rikoksen täysin selville.

(01.04.1910 Helsingin Sanomat no 72)

Se poikansa tappanut lukkari.

Julma Isä.

Jatkuvassa tutkinnossa, koskeva Inkoossa Degerbyn kappelissa tapahtunutta urkuri Weckströmin pojan Aron Weckströmin murhaa, on tullut ilmi hyvin raskauttavia asianhaaroja pojan isää urkuri Anders Weckströmiä vastaan, joka kuten aikaisemmin on kerrottu, on vangittu. Useat todistajat olivat todistaneet että poika Aron jo useana vuonna on saanut isältään osakseen raakaa pahoinpitelyä. Lieneepä mainittu urkuri muutamille henkilöille lupaillut 100 mk siitä, että he toimittaisivat pojan pois maailmasta. Viimeksi oli julmuri puhunut tällaista hänen luonaan kuukauden ajan palvelleelle palvelijattarelle, joka oli tullut näkemään kodissa vallinneen epäsovun ja sen johdosta joku päivä ennen kuin tuo salaperäinen kuolema tapahtui, oli jättänyt paikkansa ja matkustanut Helsinkiin. Täällä ei poliisi häntä kuitenkaan vielä ole tavannut.

Lähimpänä aiheena siihen, että urkuri W. nyt päätti ottaa pojan hengiltä, oli todennäköisesti se, että W:n piti huhtik. 1 pnä maksaa hiljattain ostamansa talon hintaa 4500 mk, josta hän jo aikaisemmin oli suorittanut 1500 mk. Weckströmillä oli ollut tarkotuksena, päivää jälkeen kun hän tuli vangituksi, matkustaa Helsinkiin ja koettaa saada veljeltään, joka täällä on torikauppiaana, hankituksi mainittu summa, jonka hän olisi sitten heti suorittanut, saatuaan käsiinsä pojan perinnön. Pojan perinnön arvellaan nousevan 8000 mk, nim. 5000 mk äidin perintöä ja 3000 hiljan Siuntossa kuolleen enonsa peruja.

Huolimatta siitä, mitä yllä on kerrottu, oli Weckström vangitsemistilaisuudessa rohkeasti pyytänyt päästä vapaalle jalalle, kunnes juttu häntä vastaan pian alkavilla välikäräjillä tulee esille. Pyyntöään perustelee hän sillä, että hänellä on kiire ottamillaan venerakennustöillä ja että luultavasti tulee vaikeaksi saada väliaikaista urkuritoimen hoitajaa. Tätä Weckströmin pyyntöä, siitä huolimatta että hän lupasi olla karkaamatta, ei tietenkään otettu huomioon.

(06.04.1910 Sosialisti no 77)

Kymmenvuotiaan pojan murhasta Degerbyssä.

Sydämetön isä.

Inkoon ja Degerbyn kihlakunnanoikeudessa oli maanantaina käsiteltävänä kymmenvuotiaan urkurinpojan Aron Weckströmin kuolemaa koskeva juttu.

Kuten muistettaneen kuoli nyt toisissa naimisissa olevan urkuri Weckströmin poika aivan äkkiä. Pojan isä matkusti samana päivänä kuin poika kuoli Helsinkiin hankkimaan ruumisarkkua ja hautajaisvalmistuksiin ryhdyttiin heti. Kun isän ja äitipuolen huono kohtelu poikaa kohtaan jo pitkän aikaa oli herättänyt naapurien vastenmielisyyttä, levisi huhu, että poika ei ollut kokenut luonnollista kuolemaa, jonkatähden viranomaisten toimesta leikattiin pojan ruumis ja poliisikuulustelu toimitettiin. Ruumiinavauspöytäkirjasta käy selville, että poika oli todennäköisesti kuristettu. Ruumiin kaulan ympärillä oli myös kaksi sinistä juovaa, joka osotti, että poika oli kuristettu kaksinkertaisella nuoralla.

Poliisikuulustelussa kävi selville, että kaikki perheen jäsenet olivat samana yönä kuin poika kuoli nukkuneet samassa huoneessa. Rouva Weckström huomasi aamulla poikaa herätteessään, että poika oli kylmä ja kankea ja ilmeisesti kuollut. Hän herätti silloin miehensä, joka totesi pojan kuolleeksi.

Poliisikuulustelussa selitti isä ensiksi, että poika oli otaksuttavasti kuollut sydän tai aivohalvaukseen, jota mieltä rva Weckströmkin oli. Kun ruumiinavauspöytäkirja oli luettu muutti isä otaksumistaan siten, että poika oli Iuultavasti unissaan peitteellä kuristanut itsensä, koska peitteen vuori oli ollut hyvin risainen. Poliisikuulustelun jälkeen vangittiin Weckström puolisot.

Maanantaina, kuulusteltiin oikeudessa noin 20 todistajaa, jotka kaikki todistivat, että poika, joka yleensä oli vähemmän kehittynyt kuin muut lapset, oli kotonaan aina saanut huonoa kohtelua osakseen ja oli häntä usein pahoinpidelty. Isä oli lyönyt hänta pullolla, heittänyt hänet permantoon ja nakellut häntä kivillä. Eräs Weckströmin palvelija todisti, että Weckströmillä oli hänelle tarjottu 100 mk, jos hän veisi pojan Helsinkiin ja hukuttaisi hänet siellä. Weckströmin puolisot kielsivät todistuksen.

Jutun enempi käsittely lykättiin toukok. 23 päivään. Aviopuolisot Weckström päätettiin pidettäväksi edelleen vangittuina.

(07.05.1910 Uusi Aura no 54)

Lapsenmurhaajat tuomittu

Inkoon y. m. Pitäjäin kihlakunnan oikeus julisti tiistaina päätöksensä Degerdyn urkuria Weckströmiä ja hänen vaimoansa vastaan nostetussa jutussa, jossa näitä oli syytetty siitä, että he olivat hengiltä ottaneet syytetyn urkuri Weckströmin edellisestä avioliitosta syntyneen 10-vuotiaan pojan Aron Weckströmin siinä tarkotuksessa että he saisivat hänen perintöosansa äitivainajansa jälkeen. Klhlakunnanoikeus katsoi Weckström puolisot syypäiksi kyseessäolevaan murhaan, minkä vuoksi oikeus tuomitsi heidät pidettäväksi elinikänsä kuritushuoneessa. Oikeudenkäynnin aitana kehottivat molemmat puolisot toisiaan tunnustamaan, mutta kumminkaan ei kumpikaan tunnustanut.

(26.05.1910 Turun Lehti no 60)

Degerbyn murhajuttu.

Armonanomuksen ovat senaattiin jättäneet poikansa murhasta elinkaudeksi kuritushuoneeseen tuomitut urkuri A. Weckström Inkoosta ja hänen vaimonsa Alma Aliina Weckström.

(17.01.1911 Keski-Suomen Sanomat no 6)

Kamala ryöstömurha ja murhapoltto Inkoossa. Lauantaita vasten yöllä kello 2 ja 3 välillä syttyi tulipalo Kränmarckin (Krämars) tilalla olevassa myymälässä Inkoon pitäjässä lähellä Mustion asemaa. Myymälärakennus paloi perustuksiaan myöten. Rakennukseen kuului myymälä ja varastohuone sekä puotiapulaisen makuukamari ja keittiö. Palaneen rakennuksen raunioista löydettiin kauppa-apulaisen Ståhlin ruumis. Ruumiista puuttui toinen jalka ja pää. Jalka, jossa oli sukka, patiini sekä kalossi, tavattiin 2 metrin päässä ruumiista, mutta päätä ei vieläkään ole löydetty. Toimitetussa tutkimuksessa on voitu todeta, että vainajan kapsäkki on murrettu. Rahoista löydettiin ainoastaan noin markan verran kuparirahaa.

Inkoon murhajuttu. Liikkeenhoitaja Ståhlin murhasta epäiltynä pidätettiin keskiviikkona Pusulassa kaksi henkilöä, jotka kuitenkin kuulustelussa voivat todistaa murhayönä olleensa etäällä murhapaikasta. Sen vuoksi laskettiin heidät vapaaksi.

Palaneen rakennuksen läheisyydessä asuneet henkilöt eivät murhan edellisenä päivänä ole nähneet kenenkään vieraan liikkuvan paikkakunnalla.

Tapaturma Inkoossa. Krämarsin tilalla tapahtuneen murhan ja murhapolton johdosta ovat Mustion seutulaiset hyvin peloissaan ja ampuma-aseita on hankittu yleisesti. Tästä on nyt johtunut ikävä tapaturma.

Mustion apteekkari B. Montell oli hänkin ladannut luodikkonsa, jonka hän oli ripustanut makuuhuoneensa seinälle. Tiistai-aamuna pyssy putosi lattialle ja laukesi. Luoti lävisti oven viereiseen huoneeseen ja hipaisi sitten hra Montellin otsaa, synnyttäen pahan haavan. Hra Montell tuotiin viipymättä Helsinkiin ja hoidetaan häntä kirurgisessa sairaalassa. Hengenvaaraa ei ole.

(08.11.1912 Helsingin Sanomat no 259)

Se Inkoon kavaltajapoliisi tuomittu

Poliisi tuomittu kavalluksesta vankeuteen ja menettämään virkansa.

Helsingin raastuvanoik, 4:s osasto tuomitsi lauant, poliisitonstaap. Karl Wilhelm Häggblomin, Inkoosta, kavalluksesta 2 kuukauden vankeuteen sekä menettämään virkansa. Häggblom oli täällä hävittänyt noin 200 mk. niistä rahoista, jotka hän oli ottanut talteen kaupanhoitaja Ståhlin murhasta epäluulonalaisena vangitulta merimies Råbergilta. Jutusta on lehdessämme aikaisemmin kerrottu.

(23.12.1912 Työmies no 298)

Murhaajan tuomio

Inkoon ryöstömurha ja murhapoltto. Olemme aikoinaan kertoneet, kuinka kaupanhoitaja Ståhl Inkoossa tuli murhatuksi ja kauppatalo poltetuksi. Murhasta syytetty merimies Edvard Råberg sai maanantaina asianomaisessa kihlakunnanoikeudessa tuomionsa. Hän tuomittiin elinkaudeksi kuritushuoneeseen ja suorittamaan erinäisiä korvauksia yhteensä 12,522 mk.

(06.03.1913 Turun Lehti no 26)